Kaksi ihaninta asiaa juuri nyt Fukuokassa

”Nyt se on virallista: kirsikkapuut kukkivat Fukuokassa.”

Tällä maaliskuun viimeisellä kokonaisella viikolla tuli odotettu uutinen.

Sakura on täällä!

Maailma muuttui hetkessä himpun verran lempeämmäksi. Kauniimmaksi ja kaiken puolin ihanammaksi.

Hempeitä kukkia on toki voinut bongata pitkin Japanin kevättä.

Luumu- ja aprikoosipuut ovat kukkineet upeasti.

Fukuokan kadut on täytetty yli miljoonalla kevätkukalla.

Mutta seuratuin ja odotetuin uutinen Japanin keväässä on sakuran aikataulu.

Ensimmäiset ennusteet tulevat vuodenvaihteessa.

Ne ovat pitäneet hyvin paikkaansa: täydessä kukoistuksessaan kukinta on Fukuokassa tänä vuonna huhtikuun ensimmäisinä päivinä.

Se on melkein viikko aiemmin kuin vuonna 2018, jolloin näin sakuran ensimmäisen kerran Japanissa.

En kuitenkaan malttanut odottaa tänä vuonna tuonne huhtikuun alkuun, vaan halusin jo tällä viikolla päästä tuijottelemaan Japanin kauneinta luonnontapahtumaa. Sade voi viedä kukat puista ihan milloin tahansa.

Niin kävi myös keväällä 2018, mutta ehdin Fukuokaan ihailemaan viimeisiä kukintoja – sekä valtavaa vaaleanpunaisten lehtien määrää kaduilla.

Harmi, että tämä kevät jää monin tavoin poikkeukselliseksi: koronavirusepidemian vuoksi hanami eli kirsikkapuiden kukinnan vuoksi järjestetyt juhlat on kielletty Japanissa.

Ruoka- ja juomakojuja ei pystytetä kukintapaikoille ja yritykset ovat suositelleet, etteivät työntekijät kokoontuisi piknikeille puistoon.

Onneksi kukkia voi ihailla muutenkin.

Jotkut puuyksilöt ovat kukkineet jo tovin täällä Fukuokassa. Kirsikkapuiden talvilajikkeet olivat täydessä terässä vielä helmikuussa.

Maaliskuu on ollut täällä tähän saakka todella aurinkoinen ja lämmin. Luonnon, varsinkin kirsikkapuiden, herääminen kevääseen on ollut taas erittäin hurmaavaa. Ne tuovat lupauksen kesästä ja pehmittävät allensa ikävät uutiset maailmalta.

Tästä ajasta mieleeni jää etenkin kaksi asiaa: hedelmäpuiden kukkien ihailun lisäksi olen nauttinut pitkistä kävelyistä ympäri kaupunkia. Kolmas nautinto jääköön salaisuudeksi.

Top 5 -listalleni toki mahtuvat tietenkin myös iltakylvyt ja vihreä tee.

Myönnän, että koko sapattini on ollut pitkälti elämää, jota katselen vaaleanpunaisten lasien läpi. En ole malttanut riisua niitä.

Nyt elo Japanissa tuntuu vielä suuremmalta kuplalta, kun seuraa Suomen- ja Euroopan-uutisia. Korona on mukana päivittäiskeskusteluissa ja uutisissa täälläkin, mutta eri tavoin.

Tänä viikonloppuna tokiolaisille on suositeltu kotona pysymistä koronaviruksen leviämisen estämiseksi. Olen nähnyt vain yhden japanilaisystäväni kommentoivan asiaa sosiaalisessa mediassa, ja siinäkin viestissä on ollut positiivinen sävy.

He eivät jaa koronauutisia Facebookissa. Jos jotkut pelästyivät viruksen leviämisestä, muuttui alkujärkytys hetkessä järjestelmällisyyden ja superhygienian ihannekuvaksi.

Kun tapaan ystäviäni täällä Fukuokassa, keskustelemme ensin noin viisi minuuttia viruksesta, kasvomaskien puutteesta ja riittämättömistä testauksista. Sitten siirrymme täysin muihin asioihin.

Välillä mietin, voinko näinä aikoina kertoa blogissani muusta kuin koronaviruksesta. Voinko julkaista hymyilevän kuvan itsestäni? Ja onko minulla pokkaa kirjoittaa kauniista asioista?

Yksi on kuitenkin varmaa: niin pitkään kun Kyushulla ei ole karanteenia tai muita rajoituksia ja saan olla Japanissa, nautin päivittäin vuoden kauneimmista asioista. Yhden päivän sade näyttää vieneen ensimmäiset kukat puista, mutta onneksi niitä on paljon vielä nupuillaan.

Postauksen kuvat ovat Dazaifun kauniista Kamado-pyhäköstä, josta on tullut viime aikoina animefanien pyhiinvaelluspaikka. Demon Slayer: Kimetsu no Yaiba -mangasarjan tekijän uskotaan hakeneen sieltä inspiraatiota.

Pyhäkkö on keväällä suosittu hanamijuhlien keskus, jossa vierailevat etenkin nuoret naiset. Jotkut tuovat tänne kissojaankin. Sanotaan, että paikka on pyhitetty rakkauden jumalalle.

Pyhäkkö sijaitsee noin 15 kilometrin päässä Fukuokasta.