Adventurista. Tytär. Veljensä menettänyt sisko. Ystävä. Shibamutsi. Journalisti.
Teehifistelijä. Tanssifani. Bloggaaja. Oululaissyntyinen. Maailmankansalainen.
Viisinkertainen kummitäti. Vapaaehtoistyöntekijä. Meditoija. Tarinankertoja. Ääriseurallinen.
Kaupunki- ja merenrantahaahuilija. Japani-fani.
Wannabe-valokuvaaja.
Olen kaikkea näitä ja paljon enemmänkin. Ylpeänä kannan jokaista rooliani – olipa se sitten positiivisesti tai negatiivisesti latautunut. Jokaisesta roolistani olen oppinut jotain. Tärkeimmistä pidän kiinni ja hoidan niitä jatkuvasti.
Me Naisten Ylpeästi moninainen -kampanja käynnistyi tällä viikolla. Useat blogikollegani ovat jo ehtineet kertomaan, mitä kaikkea he ovat. Erityisesti he ovat esitelleet, mitä puolia heistä ei ole totuttu näkemään.
Koti ilman gloriaa -blogin Maula paljastaa olevansa muun muassa salasiivooja.
Lottas Liv -blogissa on aineksia jopa moninainen-räppiin. Kannattaa käydä katsomassa Lotan kirjoitus aiheesta täällä.
Kolmistaan–Karoliina puolestaan myöntää postauksessaan, kuinka helposti tulee katsottua ihmisiä vain yhden tai kahden ominaisuuden kautta.
Moninainen-avaukset ovat mielenkiintoista luettavaa ja ovat antaneet jo nyt paljon ajateltavaa. Toivon, että niitä tulee vielä huimasti lisää!
Moni on varmasti tottunut näkemään minut blogini kautta budjettimatkaajana ja teehifistelijänä – vaikka olen kertonut muistakin puolistani, mutta keskityn itsekin usein tiettyihin näkökulmiin.
Nyt voisin lyhyesti listata asioita, joita harva tietää minusta matkaajana.
Enpä tiennyt monista jutuista itsekään vielä kolme–viisi vuotta sitten. Enkä halua lokeroida itseäni yhteen tiukkaan rooliin.
Mitä enemmän ikää tulee ja maailmaa kiertää, sitä enemmän näkee uusia puolia sekä itsestä että muista. Näin olen huomannut.
Nämä asiat olen oppinut itsestäni vasta äskettäin – tietenkin reissuillani:
1. Etsin parhaat teepaikat etukäteen
Kyllä! Olen teeaddikti.
Ennen reissua googlaan ja selaan muun muassa Tripadvisorista uuden kohteen teepaikat – sekä puistot. Haluan tietää, missä voin lukea reissukirjaani ja rauhoittua hetken sekä tietenkin fiilistellä ihmisen muokkaamaa luonnon kaunetta.
Tästä tuli vasta alle kaksi vuotta sitten tärkeä tapani, kun olin opintovapaallani. Nyt minusta tuntuu, että olen tehnyt niin aina.
Mielelläni selvitän etukäteen myös alueen parhaat ravintolat, mahdolliset rannat sekä ilmaiset aktiviteetit, mutta jätän osan näistä usein paikan päällä selvitettäväksi.
Paikallisilla ihmisillä on parhaat vinkit. Lisäksi olen yleensä ennen reissua aivan liian kiireinen tutustumaan kaikkeen kiinnostavaan tarjontaan etukäteen.
Mutta mitä enemmän reissaan, sitä enemmän tutustun vaikkapa teekulttuuriin. Ilman suunnitelmiakin.
Ilman seikkailujani en tietäisi tästä jalosta juomasta mitään!
2. Kuljen aina kameran kanssa
En osaa haahuillakaan ilman kameraa – olipa se sitten digikamera tai kännykkä.
Olen yrittänyt joskus lähteä uudessa kohteessa seikkailemaan ilman näitä laitteita, mutta siitä ei ole tullut mitään. Ei viime aikoina.
Muutamia vuosia sitten en edes omistanut kunnon kameraa enkä halunnut heilua kamera kädessä muun muassa siksi, että en näyttäisi liikaa turistilta enkä kiinnittäisi liikaa huomiota. Otin törkeän vähän kuvia vaikkapa värikkäässä Argentiinassa tai Pietarissa, koska pelkäsin monia asioita.
Nyt käytän kameraani aina, tietenkin olosuhteet huomioiden.
Ainoastaan Balilla, hiljaisuuden retriitissä olin kuusi päivää ilman digivehkeitä, mitä nyt kävin ihan nopeasti kuvaamassa blogiani varten joinakin aamuina. Valokuvaaminen on minulle myös päiväkirjan pitämistä ja rakas harrastus. Voin olla ilman wifiä, mutta ilman kameraa on orpo olo.
Kamera kädessä on myös helppo ottaa kontaktia paikallisiin ihmisiin. Kiitos kuvausinnostukseni, olen alkanut rupatella monien kivojen tyyppien kanssa ja niistä keskusteluista on jäänyt kaikenlaista mieleen sekä elämään. Pohdintoja, oivalluksia ja uusia ystäviä!
Haluaisin myös opiskella enemmän valokuvaamista sekä videoiden tekemistä. Se on yksi suuri haaveeni, ja toivottavasti pääsen pian toteuttamaan sitä jossakin.
3. Jätän tilaa ex tempore -seikkailuille
Olin vielä viisi vuotta sitten reissaaja, joka halusi suunnitella etukäteen kaiken mahdollisen matkastaan: lentoliput, sisäiset liput, aktiviteetit, majapaikat. Nyt jätän mieluusti varaa uusille seikkailuille ja muille mahdollisuuksille. Ainakin jonkin verran.
Vaikka tämä muuttunut piirre joskus tarkoittakin sitä, että olen vähän myöhässä kaikesta, en vaihtaisi sitä enää toiseen. Mitä enemmän seikkailen, sitä enemmän nautin vapaudestani.
Minusta on tullut myös ihminen, joka saapuu nykyisin lentokentälle todella myöhässä. Se on ehkä huono piirre.
Mutta mieluummin pidän yllä positiivista jännitystä kuin neuroottista aikataulujen seuraamista.
Eikä minua haittaa enää, jos joku suunnitelma menee pieleen. Ei ainakaan niin paljon kuin aiemmin. Näen mieluummin yllättävän muutoksen jännänä seikkailuna ja kenties johdatuksena uuteen mahdollisuuteen.
4. Nautin halpamatkoista – ja luksuksesta
Kirjoitan usein otsatukkaindeksistäni ja halvoista majapaikoista. Parin euron ruoka-annoksista ja kulkuneuvoista. Opintovapaallani minut lokeroitiin budjettimatkailijaksi.
Pari kuukautta sitten yövyin Nizzassa neljän tähden hotellissa. Se oli halpa, mutta murto-osalla siitä olisin saanut vieläkin halvemman hostellimajoituksen Nizzasta. En ottanut, sillä kaipasin luksusta ja kävin myös teebrunssilla.
Välillä saatan pihistellä majoituksesta ja käydä vastaavasti tuhlaamassa rahojani vaikkapa hoitoihin. Joskus on kyllä kiva shoppaillakin tai sitten käydä erilaisilla kursseilla, kuten sushikurssilla tai hopeatyökurssilla. Tietenkin haluaisin matkustaa mahdollisimman edullisesti ja myös ilmastoystävällisesti, mutta jotenkin nämä valinnat eivät tunnu sopivan tähän elämäntilanteeseen.
Ehkä joskus voinen nauttia hitaammasta matkustamisesta. Ja vaikka seikkailijaluonteeni hieman tästä kärsiikin, yritän jatkuvasti suunnitella pidempiä reissuja, joiden aikana viihdyn ja tutustun kunnolla yhteen paikkaan.
5. Toisessa kädessäni on matkalaukku
Olin 35-vuotiaaksi saakka rinkkaihminen. Sitten huomasin, kuinka kätevä on matkalaukku. Ei tarvitse pelätä, että rinkka selässä huiskii muita ihmisiä vahingossa. Vaatteetkin pysyvät paremmin suorina. Selkä kiittää, kun selässä ei ole 19 kilon kantamusta.
Taidan edelleen pitäytyä matkalaukussa, vaikka täytyy myöntää, että päivän tai parin retkillä rinkka on toki kätevämpi. Pakkaan laukun yleensä muuten myös liian täyteen, vaikka olen myös opetellut kevyemmän matkustustavan ja tehnyt tämän vuoden reissuni käsimatkatavaroilla.
Myös koiran kanssa kulkiessa rinkka pitää paikkansa, mutta onneksi olen tottunut taluttamaan toisella kädellä koiraani ja toisella matkalaukkuani. Toivottavasti pääsisin joskus kuljettamaan koiraani vieläkin enemmän matkalaukun kanssa uusiin seikkailuihin.
6. Ostan vaatteeni reissujani ajatellen
Rakastan shortseja (sekä pipoja). Puoli elämääni on mennyt samalla kaavalla: laitoin vappuna shortsit jalkaan – olipa keli mikä tahansa. Ja sitten pidin niitä mahdollisimman pitkään. Kiitos sukkahousujen, shortseja olen pitänyt ympäri vuoden. Joskus silloin aiemmin.
Shortsit olivat pitkään myös suosikkiasuni matkoilla. Mutta jossain vaiheessa vaihdoin suosikkimatka-asuni mekkoon. Sen kanssa pidän yleensä myös sukkahousuja, ohuita tai paksuja, värittömiä tai mustia. Tropiikissa riisun tietty sukkikseni, mutta kaupunkilomallakin pidän mieluusti niistä ohuita malleja.
Vietin elämästäni melkein 35 vuotta, kun uskalsin pukea päälleni sukkahousujen kanssa mekkoja. Olin siihen saakka pitänyt vain housuja sekä shortseja.
Ajattelen ensimmäiseksi uudesta mekosta, että millaiselle reissulle se sopii.
Nyt rakastan myös helppohoitoisia mekkoja, vaikka haaveilen siitä shortsitytöstäkin, joka olin ennen. Sitäkin enemmän haaveilen kuitenkin matkalookista, jonka kaikki japanilaiset osaavat. He ovat niin tyylikkäitä jopa pitkien lentojen, joogatuntien ja vuoristovaellusten jälkeen.
Ostan nykyisin mekkoni ja muut vaatteeni useimmiten ulkomailta. Enkä muuten koskaan ajattele, että ”tämä mekko sopisi töihin tai johonkin juhliin”. Sillä ajattelen ensimmäiseksi, millaiselle reissulle se sopisi ja millaista vaatetta kaipaan tietylle matkalle. Tämäkin on uusi piirre minussa.
Huomaan, että kotona säästän mieluiten rahani seuraavaan matkaan. Mitä enemmän reissaan, sitä vähemmän ostan vaatteita. Olen huomannut matkoillani, kuinka vähällä ihminen tulee toimeen. On helpompaa löytää päällepantavaa matkalaukusta kuin koko seinän peittävästä vaatekaapistosta.
Myönnän myös: olen nykyisin jopa hieman laiska lähtemään vaatekaupoille kotona, mutta vaikkapa Japanissa nautin eri tyylien katselusta ja jopa kokeiluista.
Haaste kaikille bloggaajille!
Kerro itsestäsi jotain sellaista, mitä harva sinusta tietää. Tai jotain, jota olisit halunnut tuoda enemmän esiin.
Tyyli on vapaa.
Muista lisätä julkaisuun häshtag #moninainen.
Ylpeästi moninainen -sivustolla voi käydä myös kirjoittamassa omat puolesi.
