Täällä Pohjanmaalla voisi viettää helposti yhden viikon pelkästään puutalokaupunginosia ihastellen. Oulussa se tarkoittaa ainakin Puu-Raksilaa ja Pikisaarta.
Raahestakin löytyy omansa ja Kokkolassa hurmaa ihana Neristan.
Kun viikko sitten vierailin Kokkolassa, piipahdin samalla myös Pietarsaaressa.
Jo pelkästään saaristotie 749 toi kylmiä väreitä kauniiden maisemiensa vuoksi. Perämeren rannikkoa myötäilevää seututiestä käytetään myös nimeä Seitsemän sillan tie.
Huhtikuisena lauantaina Pietarsaari näyttää kuin hiljaiselta piparkakkutaloalueelta. Liikennevaloissa täytyy hieraista silmiä: yksi kyltti kertoo tien vievän Lontooseen.
Myöhemmin kuulen, että Lontoo on yksi kaupunginosista ja kuuluisa sanonnasta ”rakennetaan kuin Lontoossa”.
Pian vastaan tulee Amerikankatu.
Strengbergin tupakkatehdas-museo-rakennus näyttää – varsinkin puutaloalueen vieressä – hillittömältä laitokselta. Se on todella kaunis, mutta jotenkin… mahtipontinen. Sen kaarimaisesta oviaukosta pääsee yhteen Suomen suurimmista puutaloalueista.
Puutalokaupunginosa Pohjoisnummi kattaa peräti 40 korttelia asutusta. Alue tunnetaan myös Skata-nimellä. Vastaan tulee kiinnostavia rakennuksia, kuten Runebergin äidin koti.
Vesi tippuu räystäistä ja kadut ovat täynnä lammikoita huhtikuisena päivänä. Eipähän pölise nyt ainakaan hiekka näillä päällystämättömillä kaduilla.
Kokkolan Neristanin tapaan Skatakin on ollut merimiesten ja työläisten asuinpaikka. Posliiniesineitä, varsinkin koiria, näkyy täälläkin ikkunalaudoilla.
Aikoinaan noilla koirilla on ollut joissakin paikoissa tärkeä viestinnällinen tehtävä. Ne kantautuivat koteihin merimiesten mukana: ikkunalaudalla ulospäin katsova koira kertoi, että talon isäntä seikkailee parhaillaan merellä.
Lieneekö Pietarsaaren posliinikoirilla sama merkitys?
Koronan pitäessä kiinni monia Pietarsaaren kahviloita, ravintoloita sekä muita paikkoja, on kiva löytää puutaloalueelta sattumalta ihana pikkuruinen puoti, Marmelad Kompaniet (Satamakatu 4).
Aurinko paistaa lämpimästi pienen punaisen tuvan edustalle, joka on sisustettu kauniisti ulko-ovelta lähtien.
Sisällä odottaa suurempi yllätys: myymälä näyttää siltä kuin astuisi unelmiensa leikkimökkiin – joka on täynnä herkkuja.
Viikunamarmeladia. Vadelmahilloa. Mustikkamarmeladia valkosuklaalla maustettuna. Teetä. Kahvia. Suklaata.
Tässä parinkymmenen neliön tilassa menee kummasti aikaa, kun jää tuijottamaan jokaista juttua. Alun perin myymälärakennus on sijainnut aivan toisaalla, mutta se on siirretty 1700-luvun lopussa nykyiselle paikalleen.
Niin hillopurkit kuin koko paikka on koristeltu muun muassa valkoisella pitsillä. Pieniä yksityiskohtia on jokaisessa nurkassa ja niiden ympärillä.
Tämän täytyy olla Pietarsaaren makein paikka.
´´ 
