Kokkola.
Siinäpä on kaupunki, joka on sijainnut aina tuossa ihan lähellä. Ainakin Oulusta katsoen.
Mutta sielläkään en ole juuri vieraillut. Junamatkoilla Kokkolan asema viuhahtaa nopeasti oh
Kymmenen vuotta sitten, kesällä 2011, siellä järjestettiin asuntomessut Vanhansatamanlahdella. Pääsin ihastelemaan tuolloin merellistä, modernia asumista yhdeksi päiväksi.
Mutta muuten Kokkola on jäänyt jopa pieneksi mysteeriksi. Se ei hirveästi pidä meteliä itsestään. Tosin sen merellisyys ja historia houkuttavat. Kaikki uusi vetoaa aina.
Noin 200 kilometrin matka Oulusta Kokkolaan taittuu helpoimmin junalla kahdessa tunnissa.
Autotie kulkee läpi pohjalaisen maalaismaiseman. Tekisi mieli pysähtyä jokaisen virtaavan joen kohdalla tai ajaa kalasatamiin tai pieniin putiikkeihin, joista tienvarsikyltit kertovat.
Mutta ei malta. Kokkola odottaa!
Kokkolan tunnetuin nähtävyys lienee Neristan, tuo sympaattinen puutalokaupunginosa. Kun laitoin Instagramin puolelle kyselyn, onko Neristan tuttu paikka, suurempi osa vastaajista ei tuntenut sitä.
Enpä tiennyt minäkään ennen huhtikuista viikonloppureissuani, että kuinka laaja alue se onkaan: alueella sijaitsee 12 korttelia ja satoja puurakennuksia.
Se tekee Neristanista yhden Suomen suurimmista puutaloalueista. Vanhimmat taloista on 1700-luvuilta. ¨
Ei sitä ihan yhdellä tunnin iltakävelyllä katsasteta, ei ainakaan Adventuristan vauhdilla ja intensiteetillä tutkia uusia paikkoja. Joku voi toisaalta juosta alueen kadut ristiin rastiin vartissakin.
Kevätillan auringonvalo heijastuu rakennuksiin leikitellen. Milloin se välähtää ikkunaan, milloin kattorakenteeseen ja kivijalkaan.
Kirjeitä ja sanomia – se lukee messinkisessä postiluukussa.
Tyylikkäät katuvalot ovat taatusti tunnelmallisia syksyllä ja joulun aikaan.
Ensimmäisenä iltana ei malttaisi mennä nukkumaan, vaan tekisi mieli kiertää kaikki kadut ja ottaa kuva jokaisesta talovanhuksesta. Niissä riittää yksityiskohtia, kuten koristeltuja ikkunalautoja, juorupeilejä sekä muita pieniä juttuja – joita voisin ihailla koko yön.
Katujen kylteissä lukee pieniä historiapaloja. Niistä ilmenee, että Neristan on ollut muun muassa merimiesten koti. Jossain vilahtaa Laivurintalo-kyltti. Pakkahuoneenkatu-kyltissä puolestaan kerrotaan, että ”katu päättyi lastauspaikkaan”.
Alueen koko nimi, Neristan, tarkoittaa alakaupunkia (ner i stan). Kokkolan kauppatorilta matkaa sinne on alle puoli kilometriä. Raatihuoneen edessä on iso kyltti, joka ohjaa kohti kohdetta.
Visit Kokkola -sivusto kertoo, että ikkunoissa näkyvien posliinikoirien historia ulottuu aikaan, jolloin merimiehet toivat posliinia tuliaiseksi Englannista.
Vanhassa kaupungissa on asunut myös paljon käsityöläisiä.
Lauantai-iltana alue on erittäin hiljainen, ja tunnelmassa on jotain romanttista. Ainakin, kun keskittyy katsomaan hempeän pastellisia taloja ja kaikkea niistä heijastuvaa.
Varhain sunnuntaina lähden uudelle kävelylle, ja alue on vieläkin hiljaisempi. Aamuauringossa pehmeänväriset rakennukset hohtavat kirkkaampina. Seinien varrella olevat kukat hehkuvat loisteliaammin.
Pitsiverhot heiluvat avonaisissa ikkunoissa ja vanhat patsaat kiiltävät. Osa julkisivuista on vastamaalatun näköisiä, toiset taas kaipaisivat vähän siistimistä.
Näkymät ovat samaan aikaan ihastuttavan pittoreskejä sekä vähän silleen sopivasti rähjääntyneitä.
Aamukävelyllekin riittää vielä runsaasti ihasteltavaa Kokkolan vanhassakaupungissa. Kahvipuu-kahvila on sopivasti auki nurkan takana ja siellä voi jatkaa Neristan-tunnelmien pureskelua sekä Kokkolan ihastelua.
Tässäpä on kaupunki, joka osaa markkinoida itseään tarinoilla. Pienet tarinat vetoavat omatoimituristiinkin. Ja millaista olisikaan päästä oikean oppaan kävelykierrokselle tässä ihastuttavassa kaupunginosassa.
Kotikaupunkini Oulu voisi ottaa mallia: eri kaupunginosissa voitaisiin kertoa opasteilla ja kylteillä vähän historiaa sekä mielenkiintoisia tarinoita. Pikisaari, Puu-Raksila ja Torinranta – ah, niiden vetovoimaa voisi elävöittää lisää pienillä jutuilla.
Ja yksi kaupallinen toivekin tuli Kokkolasta mieleen: Rusta-kauppaketju voisi tulla nopeasti Ouluun.
Tätä halpatavaraketjua oli muutossa hieman ikävä, ja kyllähän sieltä kaikenlaista pientä tarttui vielä nyt mukaan.
