Konttikivaa Oulun keväässä

Korona-ajan pääsiäinen. Ensimmäinen sellainen laatuaan privaattielämässäni.

Viime vuonna tähän aikaan nautin hanamista Japanissa, jossa pääsiäistä ei juurikaan vietetä.

Munajuhla näkyy toki japanilaisissa tavarataloissa, etenkin herkkuosastoilla, sekä huvipuistoissa. Mutta pääsiäisvapaista siellä ei ole tietoakaan.

Neljän päivän pääsiäisvapaa Oulussa on nyt tuntunut luksukselta vauhdikkaan maaliskuun jälkeen.

Entistä hienommalta se on tuntunut, kun pääsee rauhassa katselemaan kotikaupunkiaan ja törmää yllätyksiin.

Kuinka mainiota onkaan, kun koiralenkillä tulee vastaan ilmainen valokuvanäyttely. Olen kaivannut kovasti näyttelyihin – ja yhtäkkiä sellainen on tutun kävelyreitin varrella.

Vinkkinä teille muillekin Oulun keskustan liepeillä liikkuville:

Hollihaan puistossa on avoinna nyt Kaiho-näyttely 14. huhtikuuta saakka. Valvomaton tila lähellä venesatamaa on auki joka päivä kello 12–19.

Näyttelytilan idea on nerokas: se sijaitsee kontissa, jonka ulkopuoli on maalattu graffiteilla. Värikkään kontin sisältä löytyy seesteinen kokonaisuus.

Siellä on tällä hetkellä Ville Larkkosen valokuvia, joista suurin osa on kuvattu Pietarista ostetulla viiden euron pokkarikameralla:

”Teoksia yhdistävät useat valotukset, fotokemiallinen taika sekä ajan, paikan ja tilan hämärtyminen. Kuvista on pyritty poistamaan tarkka valokuvallisuus – hetken vangitseminen – minkä sijaan kuvat toimivat kuten surullinen, muistamaton muisti.”

Larkkosen kuvissa on jotain koukuttavaa maagisuutta. Niistä voi bongailla tuttuja Hailuodon-maisemia sekä eksoottisia paikkoja ulkomailta.

Näyttelyn nimen, Kaihon, tapaan kuvista välittyy kaipausta ja melankoliaa. Mutta samalla niissä elää seikkailijan muistot ja kesäiset fiilikset, jotka välittyvät katsojalle ja saavat mielikuvituksen lentämään.

Valokuvakollaasit ovat niin inspiroivia, että olen käynyt katsomassa ne jo kahdesti. Ja päässäni pyörivät uudet ideat, kuvausinto ja tietenkin seikkailujen kaipuu.

Myös konttigalleria kiinnostaa yksinään. Sen toiminnasta vastaa Oulu Urban Culture. Se on tarjonnut tilaa haettavaksi

18–29-vuotiaille taiteilijoille. Toivottavasti konttiin tulee muitakin näyttelyjä tänä vuonna.

(Ja oi, kunpa ikäraja sallisi vähän vanhemmatkin hakijat; olisi nimittäin mielessä muutamakin näyttelyidea.)

Mutta onneksi taidekontti on avoinna ja tarjoaa pientä lohtua kulttuurinnälkäisille näinä aikoina. Kontti sopii hyvin Hollihaan puistoon, jossa on muitakin graffitiseiniä sekä muun muassa skeitti- ja koirapuistot ja nuotiopaikkoja.

Erityisen hyvin tällaiset katukulttuurin muodot täydentävät nyt Oulua, joka hakee Euroopan kulttuuripääkaupungiksi 2026. Saisiko lisää kontteja keskustaan ja niihin elämää?

Ja Hollihaastakin vielä muutama ajatus. Aiemmin Hollihaassa viihtyivät hevoset; sen nimitys tulee haka– ja håll-sanoista. Siellä kun hollattiin eli pidettiin hevosia.

Tätä merellistä asuinaluetta on rakennettu paljon viime aikoina – ja se on kyllä erittäin urbaani paikka nykyään. Torilta sinne kävelee noin kymmenessä minuutissa.

Tavataan Hollihaassa!

Kommentoi postausta alla

%d bloggaajaa tykkää tästä: