”Kawaii, kawaii, kawaii” – kukkivien kirsikkapuiden alla voi tapahtua mitä tahansa

Viereisessä puutarhapöydässä istuu nainen, joka nojaa pöydällä lepuuttaviin käsiinsä ja katselee ylös. Hän huokaisee ja nostaa lakkinsa lippaa silmiensä edestä.

Hänen katseensa vaeltaa puolipilvisellä taivaalla ja tuhansien kirsikkapuiden kukkien alla.

Konnichiwa, hän nyökkää minulle ja ystävälleni ja hymyilee niin, että silmät menevät sirrilleen.

Kawaii desu ne, sanon ja katson häntä.

Kauniita, eivätkö olekin?

Vanha nainen innostuu ja kysyy, mistä olen kotoisin. Seuralaiseni toimii tulkkina. Oma kielitaitoni ei vielä riitä kovin laajaan keskusteluun japanin kielellä.

Nautimme iltapäiväteet omissa pöydissämme. Kun lähden puutarhasta, nainen ryntää perääni.

Hän on käsi ojossa tarjoamassa minulle riisikakkua, mochia, josta kyseinen kahvila on tunnettu.

Hän puristaa myös poskeani tiukalla peukalo-etusormi-otteella ja hokee minulle ”kawaii, kawaii, kawaii”.

Ystävälleni nainen selittää, että näytän kuin nukelta. Ja että hän haluaa antaa lahjan minulle.

Tuntematon nainen haluaa, että minulla jää vain hyviä muistoja Japanista.

Maaliskuun viimeinen maanantai. Kesäaika alkoi eilen Suomessa, ja aikaero vähentyi kuuteen tuntiin Japanin välillä.

Täällä Japanissa kun ei kelloja siirrellä, mikä on mielestäni erittäin fiksu juttu.

Tänä aamuna tein aamutoimet nopeasti ja siirryin ulos. Varhainen lounas ystävän kanssa ja sitten sakurakävelylle.

Koko viikon sää näyttää taas sateiselta. Joten haluan nauttia kirsikkapuiden kukinnoista mahdollisimman pitkään nyt, kun olen täällä koko kauden.

Eikä koskaan tiedä, milloin karanteeni iskee.

Tokiolaisia pyydettiin pysymään sisällä koko viime viikonlopun. Myös Fukuokassa kerrottiin vuorokauden eristäytymissuosituksesta.

Sen kummemmin ei täällä ole vielä ollut rajoituksia Hokkaidoa lukuun ottamatta; ainakaan, että olisin niistä kuullut.

Hanamijuhlat on kuitenkin peruttu koko maassa.

Kekseliäimmät viettivät viikonloppuna virtuaalihanamia – eli nauttivat piknikeväistä kotona viltin alla ja juttelivat ystäviensä kanssa pikaviestinpalveluissa.

Onneksi kevätkauneuden omatoimista ihailemista luonnossa ei ole vielä kielletty.

Parin tunnin sakurakiertelyn jälkeen menimme teelle.

Väljää oli Fukuokan suosituimmassa hanamipaikassa, linnapuistossa. Muutamat paikalliset olivat pukeutuneet kimoihin ja ikuistivat siellä kevätkuvia.

Lapsia ja vanhuksiakin oli vaaleanpunaisten kukintojen alla; he ottivat selfieitä tai valokuvasivat vaikkapa lemmikkejään.

Pienten lahjojen antaminen on Japanissa tullut jo tutuksi. Olen saanut aiemminkin erilaisia yllätyksiä tuntemattomilta – ja tutuista puhumattakaan.

Tuntemattomat ihmiset ovat vieneet minua myös tapahtumiin ja kertoneet oikean paikan, jos olen ollut hukassa.

Myös poskiini on tartuttu monta kertaa ja maaseudulla muun muassa osoiteltu mahaani.

Vaikka japanilaiset ovat erittäin kohteliaita ja pitävät yleensä turvavälin automaattisesti tuntemattomaan ulkomaalaiseen, joskus he innostuvat hulluttelemaan.

Painosta ja ulkonäöstä puhutaan täällä paljon ystävien kesken, ja näköjään tuntematonta ulkomaalaista voidaan lisäksi jopa nipistää poskesta. Vieläpä ihan korona-aikana.

Poskenpuristeluepisodin jälkeen olin hetken hermostunut ja ryntäsin suoraan vessaan pesemään kasvoni sekä käteni saippualla.

Osaan suhtautua kuitenkin tällaisiin heittoihin huumorilla.

Välillä jopa mietin, että millaisilla nukeilla paikalliset oikein leikkivätkään? Niin monta kertaa olen kuullut tuon nukkevertauksen.

Japanista minulla jää ehdottomasti vain kauniita muistoja.

Samalla kun elän viimeisiä viikkoja täällä, luontokin laittaa parastaan. Hyvä niin, sillä Suomeen-paluu on pelottavasti jo ensi kuussa – enkä millään olisi vielä valmis lähtemään Japanista.

Mahassa vääntää aina, kun ajattelen paluulentoa. Onneksi siihen on vielä aikaa 3,5 viikkoa. Se on pidempi aika kuin monen japanilaisen vuosiloma tai ensimmäinen Japanin-lomani aikoinaan.

Tämän postauksen kuvat ovat maaliskuun viimeiset sakurat tässä blogissa, mutta vielä huhtikuun alussa julkaissen jossain kanavassa vaaleanpunaisia kukintoja.

Sen verran kauniita asioita tarjoilee nyt Japanin luonto – ja haluan välittää tätä kauneutta teillekin.

Miellyttäviä kesäajan alkupäiviä!

Kuvat on otettu Fukuokan linnan alueella, eivätkä niissä esiintyvät japanilaiset liity poskenpuristelutapaukseen.