Ystäväni nauroi, kun sanoin lähteväni päiväksi ulkomaille. Eli reissulle Hongkongista Macaoon.
– Missähän sinä olet ollut tähän asti? Et sentään ulkomailla, hän vitsaili.
Joo, olen reissussa ja olen nyt Hongkongissa, joka olisi vielä kymmenisen vuotta sitten ollut eksoottinen paikka minullekin. Mutta nyt HK on imaissut menoonsa mukaan niin hyvin, että tunnen oloni jotenkin erittäin kotoisaksi täällä. Ja ulkomaanmatkan lausuin ikään kuin vahingossa.
Vielä kun osaisin kiinan kieltä (ja tämä jäätävä sää hellittäisi), niin kaikki olisi täydellisesti.
No, Hongkongia on helppo katsella ja ihailla viikkoturistin näkökulmasta – kun ei ole sisällä yhteiskunnan ongelmissa. Sama fiilis minulla jäi Macaosta, jossa vierailin tänään.
”Missähän sinä olet ollut tähän asti? Et sentään ulkomailla.”
Kowloonin satamasta lähtee melkein tunnin välein, ruuhka-aikaan tiheämminkin, laivoja Macaoon. Noin tunnin merimatka vie Kiinan kansantasavallan erityishallintoalueelle, joka on tunnettu kasinoistaan. Macao tunnetaan myös Portugalin entisenä siirtomaana.
En halunnut vierailla Macaossa viikonloppuna, sillä se on suosittu kohde erityisesti silloin ja joka paikassa on ruuhkaa. Mutta jonoja riitti maanantaiaamusta lähtien. En ollut tehnyt kotiläksyjäni ja tarkastanut katamaraanien varausjärjestelmää. Niissä suositellaan etukäteisvarausta, jota en ollut tehnyt.
Joten olin aamulla kello 8.00 muutaman tuhannen kiinalaisen kanssa lippujonossa satamassa. Sain onneksi jo yhdeksän laivaan lipun. Sitä ennen kaikki laivat olivat loppuunmyytyjä.
Tuuli puhalsi myrskylukemissa, ja en ole koskaan aiemmin ollut sellaisessa merenkäynnissä. Tunnin matka tuntui kuin päivän kieputukselta huvipuiston jännimmissä laitteissa, vaikka en helposti tule merisairaaksi.
Perillä paistoi onneksi vähän aurinko, ja laivani saapui satamaan, joka on lähempänä keskustaa. Macaossa on toinenkin matkustajaterminaali vähän kauempana, mutta tuurilla pääsin ”oikeaan satamaan”, sillä en ollut yhtään selvittänyt etukäteen asioita.
Macaossa meinasin lähteä aluksi rantoja pitkin kohti keskustaa, mutta eräs kiinalaisseurue vinkkasi maksuttomista shuttlebusseista. Kasinot kuljettavat satamasta matkustajia ilmaiseksi peliluoliinsa. Hieman jännitti aluksi ajatus kasinobussista, mutta näin satojen matkustajien rynnivän niihin ilman matkalaukkuja. Miksi en minäkin?
Hyppäsin bussiin, ja se oli oikein hyvä ratkaisu päivän jaksamista ajatellen. Jo Hongkongin päässä tein pienen aamulenkin, kun etsin oikeaa satamaa. Se kyllä löytyi, mutta etsiessäni paikkaa kävelin melkein kilometrin pituisen lenkin pelkästään Harbour city -kauppakeskuksessa, jossa on yli 700 myymälää.
Linja-auto vei kasinon takaovelle ja olimme keskellä valtavaa pelisalia, joka tuntui jatkuvan pitkälle. Jokaisen pöydän luona oli vartija ja isot kieltotaulut muun muassa valokuvaamisesta sekä alkoholin käytöstä.
Pöytien ääressä istui kaikenikäisiä ja -näköisiä, lähinnä aasialaisia. Osalla oli puku päällä, osa oli huppareissa ja farkuissa. Kohtasin heti aluksi tarkan kiinalaisvartijan: yritin mennä vessaan, mutta sinne en päässyt, koska en ollut pelaamassa. Poistuin pelimiesten ja -naisten keskuudesta.
Macaon suosituin tuliainen on…
Macaossa on tällä hetkellä noin 30 kasinoa, mutta kaikki turistit eivät mene sinne pelaamaan. Vanhankaupungin historia ja portugalilaisvaikutteet ovat yksi syy, joka tuo myös matkustajia Unesco-kohteeseen.
Pienillä kujilla tulee helposti Portugali mieleen ja niillä on mukava seikkailla ilman karttaa. Mieluiten ilman kiirettä. Kadunnimet on kirjoitettu tyylikkäille laatoille ja talojen väritykset ovat herkullisia. Joissakin on vielä nähtävänä vanhoja portugalilaistyylisiä laattaseiniä. Pyykit kuivuvat ikkunoihin viritetyillä naruilla, vaikka lämpömittari näyttää tylyä lukemaa: +4 astetta.
Yleensä Macaon lämpötila ei putoa alle kymmenen asteen. Tänä vuonna toppatakit ja villavaatteet käyvät kuitenkin hyvin kaupaksi, kun sää on ollut erittäin viileää.
Helmikuun kylmänä päivänä lämmikettä löytää erityisesti vanhan kaupungin kaduilta helposti. Kymmenet kahvilat myyvät portugalilaisia pastéis de nata -leivoksia, jotka ovat ihanan lämpimiä kädessä viileänä päivänä. Niitä ostetaan takeaway-tyyliin ja syödään seisaalteen sopivassa paikassa. Yleensä jonkun kirkon, temppelin tai kauniin puutarhan pihalla. Niitä nähtävyyksiä riittää Macaossa.
Suosituin leivosmyymälä on vähän piilossa, kuuluisan Lisboa-kasinon lähellä. Margaret’s café e nata -paikkaan on jatkuvasti pitkät jonot. Euron leivoksen sanotaan olevan Macaon paras – ja suosituin tuliainen. Paluumatkalla huomasin, kuinka monella kanssamatkustajalla oli mukana leipomoiden muovipusseja – jotka olivat täynnä herkkulaatikoita.
Kiinalaiskuri pysäyttää valokuvaajankin
Macaossa pärjää Hongkongin valuutalla, jopa paikallisissa linja-autoissa. Kaupungissa on melko kattava bussiverkosto, jonka maksut alkavat 0,20 eurosta. Taksejakin on noin 700, mutta ne eivät riitä ruuhkaisimpina turistiaikoina kattamaan tarvetta. Siksi kaduilla näkee myös riksatakseja.
Keskustassa voi hyvin kävellä paikasta toiseen. Jotkut kasinot sijaitsevat kauempana. Kaduilla näkee paljon samoja kauppoja kuin Hongkongissa. Teinit jonottavat kuplateekojuilla. Luksusmyymälöihin, kuten Guccille ja Hermésille, on myös jonoa. Aivan kuten vastarannalla Hongkongissa.
Silti Macaossa on aivan eri tunnelma kuin Hongkongissa. Siinä missä HK on trendikäs metropoli, Macaossa on historiallista pikkukaupungin tunnelmaa. Ainakin toistaiseksi. Toisessa on yli seitsemän miljoonaa asukasta, toisessa noin 650 000. Tosin isot kasinot tuovat helposti Macaosta mieleen Las Vegasin.
Kuri on myös tarkempaa kuin suurkaupungissa HK:ssa. Esimerkiksi kun menin erään korkeakoulun pihalle ottamaan valokuvia rakennuksista, vartija saapui paikalle ja pyysi näyttämään, mitä kuvia ehdin ottaa ja montako. Collegen pihalla ei kuulemma saa kuvata ja jouduin poistumaan heti kauniilta puistomaiselta alueelta.
Silti on jännää, että selfietikkujen kanssa ahkerasti liikkuvat kiinalaisturistit pysäyttivät milloin missäkin minut ja vetivät välillä hihastakin mukaan kuviinsa. Hymyni kuvissa alkoi hyytyä hieman iltaisella paluumatkalla, kun vielä laivan penkistä minut haluttiin mukaan kuviin – vaikka olin asettautunut mukavaan asentoon ja laittanut kuulokkeet korvilleni sekä silmät kiinni. Mutta vielä kerran: hymyä, olenhan vielä Macaossa, unelmat mahdolliseksi tekevässä paikassa.
Lue myös Hongkongista:
