Opintovapaani matkaosuuden viimeinen etappi on Tanska. Tiedän, että jos olisin tullut tänne lomalle Suomesta, löytäisin niin paljon jänniä ja värikkäitä juttuja. Mutta nyt kun takana on yhdeksän kuukautta reissaamista, Tanskaan tuleminen tuntui kuin olisin jo tullut kotiin. Semmoisella pienellä erikoisella twistillä maustettuna toki.
Ja tietenkin Kööpenhamina on pullollaan kivoja asioita, joista nautin täysin siemauksin. Ja lopun Tanskan-aikani vietän rakkaan Susanne-’siskoni’ luona Pohjois-Tanskassa. Häneen tutustuin jo vuonna 1994, kun olimme vaihto-oppilaina samassa kalifornilaisperheessä, ja olen niin onnekas, että yhteytemme on säilynyt yli 24 vuotta.
Kööpenhaminassa tapasin nopeasti myös ystäväni Terhin, johon aikoinaan törmäsin Kanadassa. Olimme saman lehden, Kanadan Sanomien, työharjoittelijoita Thunder Bayssä. Nyt Terhi asuu Köpiksessä ja hän ehti kesken työpäiväänsä esittelemään peritanskalaisen tavan: voileipälounaan kanaalin varrella. Samalla vaihdoimme kuulumiset vuoden ajalta ja vähän ikävöimme Kanadaa sekä Suomea.
Ah, kylläpä runsassiemeninen ruisleipä maistui pitkästä aikaa niin hyvältä! Melkein kuin olisi maistanut sitä ensimmäistä kertaa elämässäni: makustelin sitä kielen päällä ja mieleeni tuli monia juttuja, joihin ruisleivän maku liittyi. Ok, siinä oli riittävästi Suomi-nostalgiaa! Tanskassa ehdin kuitenkin viettää viikon ennen kotiin palaamista, joten siksi ajaksi voisin unohtaa Suomen.
Kesäkuun kuuma päivä oli houkutellut ulos puoli Kööpenhaminaa. Puistot ja terassit olivat tuona iltapäivänä ihan täynnä. Samoin ostoskadut ja kaupat. Täpötäydet veneet lipuivat vesistöissä ja ihmiset hyppivät uimaan milloin mistäkin rannalta Silti ihmismassojen ympäriltä oli helppo aistia rentoa tanskalaistunnelmaa. En kokenut olevani missään ruuhkassa, vaan söpön pienessä metropolissa.
Tuli taas mieleen se, että miksi en ollut käynyt Kööpenhaminassa aiemmin – sitten nuoruusvuosien. Ihana kaupunki on helppo ottaa haltuun kävellen, mutta sieltä löytyy myös tehokas joukkoliikennelinjasto. Tivolin hauskuudesta värikkääseen Nyhavniin. Matkalla ehtii ihailla muun muassa tanskalaista designia, arkkitehtuuria ja elämäntapaa. Ja voi vain huokailla: ovatpa ne tanskalaiset sitten lahjakkaita suunnittelijoita.
– Meillä ei ole luonnostaan kaivos- tai muuta raskasta teollisuutta, jolla voisimme päteä, niin ehkä siksi täällä on niin paljon designereita. Tanskassa on myös paljon alan kouluja, kertoi eräs paikallinen, kun ihmettelin Arne Jacobsenin upeita huonekaluja ja tanskalaista minimalismia.
Pienet kahvilat melkein kuin kuiskaavat katsomaan sisälle – ellei jopa istumaan niissä hetken. Kööpenhamina vaikuttaa teenjuojan paratiisilta. Kunnon haudutettua teetä, jopa japanilaista senchaa, tai matchaa löytyy monesta paikasta.
Törmäsin myös paikalliseen Matcha baariin, josta sai monenlaisia matchajuomia sekä -snäksejä. Olisin voinut viettää jo pelkästään siellä puolipäivää jutellen matchaorientoituneen omistajan kanssa. Sama fiilis tuli, kun eksyin ruokakauppaan ja siellä paikallinen myyjä alkoi kertoa tanskalaisesta ruokakulttuurista. Esimerkiksi paleotuotteet ovat nyt näkyvästi esillä. Myös muita terveysruokia oli kaupoissa runsaasti. Olenkohan ollut liian pitkään pois Suomesta, sillä en muista, että meillä olisi niin laajat valikoimat sokerittomia, jauhottomia ja ylipäätään vaikkapa luomutuotteita.
Aamulla seitsemältä Malmön lentokentältä alkanut ensimmäinen Tanskan-päiväni meni supernopeasti. Onneksi olin varannut yöksi halvimman, hostellityyppisen huoneen jaetuilla pesutiloilla, sillä en ehtinyt siellä kovin monta tuntia nukkua. Silti täytyy sanoa, että Kööpenhamina ei ole mikään halpamatkailijan kohde. Niin paljon mukavia ravintoloita, kulttuurikohteita sekä laadukkaiden vaatteiden kauppoja on tässä kaupungissa – ja Aasian-hintoihin tottuneelle niiden kulut ovat järkytys.
Mutta suosittelen Köpistä. Tämä on loistava kesäkaupunki. Haluan tulla pian takaisin!
