Yhtäkkiä vehreiden peltojen takaa pompsahtaa silmille hiekkadyynejä. Sellaisia parinkymmenen metrin korkuisia valkoisen hiekan kasoja. Näkymät ovat jotenkin epätodellisia, varsinkin kun niihin yhdistyy välillä sellainen 26 asteen lämpö – ja välillä jäätävän kylmä tuuli, joka pakottaa herkkäkorvaisen pitämään pipoa ja laskee lämpötilan hetkessä kymmenen astetta alemmaksi.
Pohjois-Tanskan Jyllannin hiekkarannat ovat upeita, ja samalla niistä saa irti mielenkiintoisia kulttuurihistoriallisia tarinoita. Yksi Jyllanin ja koko Tanskan kiinnostavimmista paikoista on Skagen. Se on alle 10 000 ihmisen pieni kunta, joka kilpailee Kööpenhaminan ja Legolandin kanssa Tanskan suosituimmasta turistikohteesta.
Skagen on tanskalaisten lempipaikka. He kutsuvat sitä valon maaksi. Siellä on enemmän auringonvaloa vuodessa kuin missään muualla Tanskassa. Ja se valo loistaa valkoisen hiekan ja sinisen meren vuoksi todella kirkkaasti.
Monet taiteilijat viihtyvät alueella maalaten ja valokuvaten näitä valon maisemia. Lempparkirjailija H. C. Andersenin tiedetään viihtyneen siellä myös aikoinaan. Lintubongarit tekevät omia löytöjään. Ja turistit haluavat upottaa varpaansa kahden meren kohtaamispaikalle.
Miksi mennä enää etelämmäksi lomalle, kun Tanskasta löytää näin mahtavia maisemia?
Tanskan kansallisnähtävyys
Manner-Euroopan ja Tanskan pohjoisimmassa kärjessä kohtaa kaksi merta, Pohjanmeri ja Itämeri. Niiden kohtaamispaikassa aallot lyövät toisiaan kohti voimakkaasti. Toisinaan uiminen on kielletty korkeiden aaltojen vuoksi.
Parkkipaikalta turisteja kärkeen kuljettavat Sandormen-vaunut (suom. hiekkamato). Paikalle pääsee myös rantaviivaa pitkin kävellen noin vartissa.
Kesäkuun alku on loistava aika vierailla rannoilla, kertoo paikallinen ystäväni. Silloin ne eivät ole vielä täynnä kuten heinä- ja elokuussa, jotka ovat eurooppalaisten suosikkilomakuukaudet. Pystyn ottamaan tyhjästä niemekkeestä kuvia ja astelemaan rauhassa rantaviivaa pitkin. Ja tänä vuonna toukokuun ennätyshelteet ovat lämmittäneet merivedet ihan sopivaksi.
Majakkavinkki numero 1
Kahden meren kohtaamispaikkaa voi ihailla myös lintuperspektiivistä, jos haluaa maksaa kymmenen euroa sisäänpääsystä ja on valmis kiipeämään 208 porrasta paikalliseen majakkaan.
Skagenin harmaa majakka on itsessään jo nähtävyys, mutta siitä saa enemmän irti, kun nousee sen huipulle. Alakerrassa on mielenkiintoinen muuttolintunäyttely.
Merellä näkyy paljon isoja laivoja. Osa on Tanskan merivoimien laivastoa, osa suuria risteilyaluksia sekä tavarankuljetuslaivoja.
Muutaman kilometrin päässä siintää Skagenin keltainen kylä. Siellä on viehättävä kävelykatu, jonka varrella näkyy enimmäkseen keltaisia taloja.
Satuimme paikalle Tanskan perustuslain merkkipäivänä ja isänpäivänä eli 5. kesäkuuta, joten osa liikkeistä oli suljettu poikkeuksellisesti keskellä viikkoa. Mutta moni ravintola ja kauppa piti ovensa auki, sillä satamasta valuu jatkuvasti isojen risteilijöiden matkustajia, joiden kruunut kelpaavat paikallisille yrittäjille. Paikkakunta elää turismista, joten hinnatkin ovat sen mukaisia. Ja onhan Tanska yksi Euroopan kalleimmista maista.
Me veimme omat kruunumme muun muassa Dit Smørrebrød -ravintolaan, joka tarjoili punavalkoruudullisten pöytäliinojen päälle vanhan ajan tanskalaisia voileipiä. Vahva suositus tälle paikalle!
Majakkavinkki numero 2
Jos sattuu pitämään majakoista, kuten minä, kannattaa Skagenin käynnin yhteyteen liittää vaikkapa useampi majakkavierailu. Näitä näyttäviä rakennuksia kun löytyy monia Tanskan pohjoisrannikolta.
Vuonna 1900 rakennettu Rubjergin majakka vajoaa joka vuosi enemmän ja enemmän kohti merenpintaa. Voi siis olla, että muutaman vuosikymmenen päästä tätä kulttuurihistoriallista kohdetta ei enää olekaan. Joidenkin rajumpien ennusteiden mukaan majakka valuisi mereen jo 2020-luvulla.
Rubjergin majakka vaati hieman ponnisteluja, mutta sen luokse kiipeäminen kannattaa. Parkkipaikalta menee helppo, vartin kävelypolku majakan luo. Mutta sitten voi valita myös nokkosten ja sähköaitojen vieressä kulkevan vaellusreitin Råbjerg Milen, jonka me otimme. Hiekkadyynien huipulle kiipeäminen vaati ponnisteluja. Sen jälkeen tuli vielä majakan satakunta askelmaa.
Mutta kerranpa sitä pääsee vaeltamaan rakkaan ystävän kanssa Euroopan suurinta dyynireittiä pitkin. Samalla seikkailimme Hærvejen-reitillä, joka on Tanskan oma, muinainen pyhiinvaellusreitti. Siihen kun vielä yhdistimme vierailut monissa linnoissa, kirkoissa sekä yhdessä luostarissa, olo tuntui todella autuaalta.
