Japanilainen uusivuosi ja vuosikymmenen ensimmäinen auringonnousu – harvoin sitä jaksaa juhlia aamuysiin

1.1.2020 kello 00.00

Auton ikkunasta näkyvät ehkä Fukuokan ainoat uudenvuoden ilotulitukset. Ne ovat pienet, luksushotellin edessä rannalla.

Ystäväni, auton kuljettaja, läväyttää päälle auton television, jossa tulee suora lähetys Tokion juhlinnasta.

Vaikka Fukuoka on miljoonakaupunki ja kärsii kovista ruuhkista, tänään moottoritie on hiljainen. Vain muutama rekka päristelee tiellä.

Kaikki ovat juhlimassa vuoden tärkeintä päivää, uutta vuotta.

Meilläkin on kiire. Haluamme mennä temppeliin ja ehtiä yhteen tärkeimpään uudenvuoden rituaaliin.

 

<3

Noin yhden aikaan aamuyöstä kuulemme, että temppelin rumpua on soitettu 97 kertaa.

Jännitän ystävieni kanssa, saammeko käydä kumauttamassa kelloon.

Japanin buddhalaisissa temppeleissä lyödään rumpua uudenvuoden yönä 108 kertaa. Buddhalaisuuden mukaan ihmisellä on 108 erilaista himoa tai syntiä, joista on syytä päästä eroon ennen tulevaa vuotta.

Temppelin väki tuo jonottajille zenzai-annoksia, joissa on pieniä riisikakkuja sekä makeaa papukastiketta. Sakea ja merileväsnäksejä on tarjolla.

Yölämpötila on enää vain muutaman asteen ja uudenvuoden zenzai-herkku lämmittää mukavasti.

Vuorotellen ihmiset nousevat munkin luo kellotasanteelle ja lyövät rumpua. Taivaalla näkyy paljon tähtiä ja uusi kuu.

Ihmiset toivottavat toisilleen ”akemashite omedeto gozaimasu”!

 

<3

 

Moni japanilainen aloittaa uudenvuoden valmistelut hyvissä ajoin, jo pari viikkoa ennen h-hetkeä.

Kodit siivotaan ja ruokaostokset suunnitellaan tarkasti.

Uudenvuoden koristeet, kuten olkinen shimekazari, laitetaan ulko-oveen yleensä merkiksi, että talo on puhdistettu ja väki on valmis viettämään uutta vuotta.

Vuoden ensimmäisten päivien tärkein ateria on Osechi, joka koostuu useista ruokalajeista. Jokaisella niistä on oma merkityksensä: yksi ruoka tuo onnea, yksi lisää ahkeruutta, yksi kenties hedelmällisyyttä.

Juuri ennen vuoden vaihtumista tai sen jälkeen japanilaiset nauttivat mielellään tattarinuudeleita eli sobaa. Pitkät nuudelit symboloivat vaurautta ja pitkä ikää.

Oman sobakeittoni söin keskiyön temppelivisiitin jälkeen, kun menimme ystäväni ja paikallisen buddhalaismunkin kotiin. Joukkomme nuorin, 4-vuotias japanilaispoika, nukahti vain hetkeä aiemmin.

Taustalla pyöri television kuuluisa musiikkiohjelma, Kouhaku uta gassen.

 

<3

 

Lisäksi yksi tärkeä ruokaperinne japanilaisessa uudessa vuodessa ovat mochit, riisikakut.

Kävin katsomassa perinteistä mochinvalmistusta jo aiemmin aattoiltana paikallisessa pyhäkössä, jossa miehet nuijivat höyrytetystä riisistä mochitaikinan.

Tämän jälkeen paikalla olijat saivat mukaansa omat mochipalleronsa.

Ja sitten ne kaikki uudenvuoden lahjat, joita ystäväni ovat antaneet minulle. Eilen sain mukaani esimerkiksi keksejä sekä monta pussia vihreää teetä.

Uusivuosi on Japanissa melkein kuin suomalaisten joulu.

Täällä uusivuosi sujuu perheen tai ystävien kanssa ja pyhissä paikoissa vieraileminen kuuluu juhlaan.

 

<3

 

Ensimmäinen auringonnousu, ensimmäinen rukous, ensimmäiset alennusmyynnit… Uuteen vuoteen liitetään Japanissa myös paljon ensimmäisiä asioita.

Moni valvoo koko yön nähdäkseen auringonnousun. Hatsuhinoden.

Siihen liittyy puhtautta ja uuden alun symboliikkaa. Tänä vuonna se on peräti uuden vuosikymmenen ensimmäinen auringonnousu. Ja puhutaanhan Japanista ”nousevan auringon maana”.

Fukuokassa aurinko nousi tänään 7.19.

Parvekkeeltani se näkyi parhaiten 8.15.

Sitä ennen kävimme vielä vuoden ensimmäisellä pyhäkkövierailulla. Puoli kuuden aikaan aamulla Fukuokan laidalla sijaitsevassa pyhäkössä ei ollut vielä jonoa ja autonkin sai parkkiin hyvin.

Vanhemmat tulivat kimonoihin puettujen lasten kanssa. Seniorit olivat aamukävelyllä.

Ruokakojuista nousi höyry ja tavarakauppiaat seisoskelivat odottavaisina.

Myynnissä on muun muassa onnenamuletteja, naamioita, karkkeja sekä tietenkin mocheja.

Puiset nuolet, hamayat, pitävät uskotusti pahat henget loitolla. Vähän sama idea on nyt myytävissä ”vappunaamareissa”, joiden taakse voi piiloutua demoneilta.

Omikuji-ennustuslappuja on myös jokaisella kulmalla, ja onpa siellä myös pyhäkön oma ”lottokin”. Palkinnon voi noutaa heti, ja parhaimmat niistä ovat televisioita sekä muita elektroniikkatavaroita.

 

<3

 

Japanilaista uutta vuotta on vaikea selittää. Se täytyy kokea itse.

Joillekin paikallisille se on tavallinen työpäivä tai jopa -yö.

Mutta useimmat pitävät tuolloin vapaata ja vierailevat vanhempiensa luona.

Postit, pankit ja museot pysyvät kiinni useita päiviä. Ravintolat ja pienet kaupatkin voivat olla kiinni.

Maaliskuussa 2018 kirjoitin blogissani, että yksi haaveistani on viettää uusivuosi Japanissa. Enkä todellakaan tiennyt vielä vuorotteluvapaastani.

En osaa oikein kertoa kunnolla, miksi pidän niin paljon tästä juhlasta. Ehkä mielessä ovat uudetvuodet, joista viimeiset viisi olen ollut töissä eikä juhlafiilistä ole oikein ollut.

Ehkä syy on japanilaisten juhlimistavassa: ollaan yhdessä, mutta silti poistutaan uloskin välillä. Ei käperrytä mökeille tai yökerhoihin.

Tykkään paljon hanamista ja suomalaisesta vapusta, mutta nyt japanilainen uusivuosi kiilasi kärkeen.

Tämä on niin erilainen juhla. Samaan aikaan hauska ja rauhallinen.

En kyllä muista, milloin olisin mennyt nukkumaan juhlien jälkeen vasta seuraavana aamuna kello 9.00. (Vieläpä, kun on juhlinut vuorokauden ilman alkoholia.)

 

<3

 

Japanilaiskotien uudenvuoden koristeet saavat kyytiä vasta 15. tammikuuta. Siihen asti paikallisissa pyhäköissä ja temppeleissä on myös ohjelmaa.

Oi, japanilainen uusi vuosi! Saanko jo toivoa, että haluan juhlia kanssasi vielä joskus täydet kaksi viikkoa?

Muut uudenvuoden toiveet jätän vielä paljastamatta. Tosin, niitä ei ole paljon, sillä nyt on hyvä.

Vihdoinkin olen oppinut elämään tässä hetkessä – joka on vieläpä sellainen, josta olen unelmoinut aina.

Tällaisista lähtökohdista on mainio startata uusi vuosi ja uusi vuosikymmen.

3 comments

Kommentoi postausta alla

%d