Tokion auringosta, ruskasta ja övereistä kausivaloista, joita voi ihastella ympäri kaupunkia.
Täydellisestä illallisesta paikallisessa izakayassa, joka on erikoistunut tonnikalaan. Savusta ja avokeittiön muista aromeista tuossa paikassa. Tiiviistä penkkirivistöistä puupöytien ympärillä. Äänekkäistä keskusteluista, hymyistä ja Merii kurisumasu -toivotuksista, kun kerroin olevani Suomesta.
Anmitsu-jälkiruoasta. Taidokkaasti kiedotuista lahjapaketeista.
Tonttuasuihin pukeutuneista kioskimyyjistä. Joulupukkiasuisista pyöräilijöistä ja taksikuskeista. Äärimmilleen teemaan puetuista koirista, joita kuskataan muun muassa lastenvaunuissa. Tonttuhiipoilla lakitetuista patsaista niin kaduilla kuin pyhäköissä.
Söpöistä mansikkakermakakuista eli paikallisista joulukakuista, jotka myydään parhaissa paikoissa loppuun nopeasti. Kentucky Fried Chickenin ja muiden ruokapaikkojen kanamainoksista, joissa kehotetaan tilattavan nekin ajoissa; kanakin voi loppua kesken tai sitä joutuu jonottamaan pitkään, ainakin KFC-ravintoloissa. Eikä ihme, jotain koukuttavaa on Japanin mehukkaassa kanassa, vaikkakaan koskaan en ole ollut KFC:ssa.
Parhaimpiinsa pukeutuneista naisista, joilla on hymy huulilla, kun he odottavat lahjapakettiensa kanssa metron sisäänkäynneillä jouluseuralaistaan. Pariskunnista, jotka kävelevät tyytyväisinä jouluvalojen välkkeessä kohti hotellien ovia.
Tungokseen asti täyttyvistä ostoskeskuksista, joissa on joulumarkkinoita. Glögin ja makkaran tuoksua. Kovaäänistä musiikkia, jonka ylitse henkilökunnan pitää huutaa.
Päivällä +15 asteeseen kipuavasta lämmöstä ja illan kylmyydestä, joka vaatii hanskan ja pipon. Kasvomaski toimii julkisella paikalla myös lämmittäjänä, kenties jouludeitin käsivarsikin. Sisällä kietoudutaan paksuihin fleecepyjamiin ja peiton alle.
Jotenkin näin vastaan hänelle, joka kysyy Tokion joulusta.
Niin, Japanin jouluaatto. Se on ihan omanlaisensa juhla. Se on enemmänkin kuin ystävänpäivä, jolloin mennään dinnerille ja love-hotelliin oman rakkaan kanssa tai hengataan ystävien tai perheen kanssa.
Kana ja kakku ovat pääruokaa Japanin jouluaatossa. Mutta kyllä täällä muutakin syödään: esimerkiksi Tokiosta oli vaikea löytää aattoiltana avoinna olevaa sushipaikkaa, joka olisi ottanut enää varauksia vastaan.
Helsingin Sanomatkin kirjoitti japanilaisten joulukanasta tänä vuonna.
Myös moni hotelli täyttyy aattoiltana pariskunnista, jotka haluavat lemmiskellä rauhassa. Suosituimmilla alueilla huoneet varataan ripeästi eikä vapaata huonetta välttämättä löydy enää ex tempore.
Jouluaatto on monelle täällä myös työpäivä ja jouluillalliselle saatetaan päästä vasta keskiyön aikaan.
Kun olen kertonut Suomen kolmen päivän jouluvapaasta paikallisille ystävilleni, olen kuullut huokailuja ”että olisipa Japanissa edes yksi ylimääräinen vapaapäivä jouluna”.
Japanissa paiskitaan nyt vuoden viimeisinä päivinä töitä ehkä enemmän kuin koskaan. Mistään joulubreikistä ei ole tietoakaan.
Samaan aikaan kotosalla valmistaudutaan uuteen vuoteen, joka tuntuu enemmänkin suomalaisten joululta jollain tapaa – todella kontrastisesti kuvailtuna. Koti siivotaan putipuhtaaksi ja sinne tuodaan uudenvuoden koristeita. Moni matkustaa kotiseudulleen; Tokiokin hiljenee melkein aavemaiseksi paikaksi. Ennen koronapandemiaa olin täällä heti uudenvuoden juhlien jälkeen 2020 ja kadut olivat todella tyhjiä.
Tänään, vuoden 2022 tapaninpäivänä joulukoristeita ei enää näy eikä kaupoissa kuule joululauluja. Monien talojen edustoilla, varsinkin Tokion kaupoissa, näkyy jo uudenvuoden koristeita. Tokion kaduilla on tavallista arkivilinää – tai kenties tavallistakin vilkkaampaa menoa, kun täytyy valmistautua yhteen vuoden tärkeimmistä juhlapyhistä.
Uusi vuosi. Se on ihana juhla täällä Japanissa. Niin on joulukin omalla tavallaan. Mutta täällä pääsee myös vaivatta pakoon joulun tunnelmaa, jos on sellaiseen tarvista. Japanissa turisti voi luoda helposti täysin omanlaisensa jouluperinteen; toki täällä pääsee nauttimaan myös kunnon joulufiiliksestä ja vaikkapa niistä suomalaisista jouluherkuistakin esimerkiksi Ikeassa tai jossain Suomi-ravintolassa, jos niin haluaa.
Henkilökohtainen jouluni 2022 oli yksi parhaista. Yksi onnellisimmista hetkistä koskaan missään. En laittaisi lainkaan pahitteeksi, että tällainen traditio (ja olotila) jatkuisi.
Postauksen pääkuva ja kuvat alla ovat Tokion Skytree-tornista, jossa oli jouluaattona yllättävän vähän kävijöitä. Jonotus sujui 15 minuutissa, kun aiemmin olen joutunut jonottamaan sinne ainakin tuplasti. Sen sijaan auringonlaskun jälkeen Skytreen sisäpiha täyttyi joulumarkkinoille suunnanneista ihmisistä ja lapsille tarkoitettua joulushow’ta katsomaan tulleista perheistä.
