Iltaisin Beratin pääbulevardi täyttyy auringonlaskun aikaan tyylikkäistä ihmisistä.
Naisilla on punaisia ja valkoisia mekkoja. Hiukset laitettu viimeisen päälle ja meikki täydessä tällingissä.
Ystävät halaavat toisiaan, ottavat selfieitä silloilla ja nauravat äänekkäästi. Autot tööttäilevät ja soittavat balkanilaista poppia.
Katselen ihmisvirtaa hotellini parvekkeelta. Samalla ihailen vastapäisten talojen ikkunoita, joista tulee entistä tunnelmallisempia iltavalossa. Yhdestä sillasta tulee mieleen Golden gate.
Monessa Beratin vanhassa rakennuksessa toimii myös majatalo. Kaikkia niitä ei löydy hakukoneista. Pienet, yhden tai kahden huoneen majatalot tulevat vastaan takapihoilla ja sivukujilla.
Oma valintani oli White House Berat – enkä voisi olla tyytyväisempi tähän.
Beratin rinnettä kohti kohoava kolmikerroksinen White house on perheomisteinen hotelli, joka avattiin tänä vuonna.
Siinä on nyt kuusi huonetta, mutta perhe suunnittelee 20 lisähuoneen avaamista talon sisäpihalle.
Aiemmin paikka toimi ravintolana.
Nyt yli 2000 vanhan talon ylin kerta on pyhitetty ravintolatoiminnalle. Pizzakuski käy hakemassa tilauksia viikonloppuiltana sieltä puolen tunnin välein ja iloiset seurueet nauttivat illallistaan.
Pitkästä aikaa hotellivaraukseeni kuuluu aamupala, ja mikä kattaus se onkaan.
Jouduin ensimmäisen päivän jälkeen kertomaan keittiöön terveiseni, että vähempikin riittää. Esimerkiksi nakeista ja pekonista en niin välitä, ja ne voi jättää tekemättä.
Annokset voi myös puolittaa: en kaipaa neljää palaa juustoa ja neljää tuoretta munkkia.
Vaikka aamiaistani pienennettiin, se näytti seuraavanakin päivänä tältä:
Varasin aluksi kaksi yötä Beratin ”valkoisesta talosta”, mutta ihastuin paikkaan yhdellä silmäyksellä. Sain neuvoteltua hyvän diilin ja varasin heti kaksi lisäyötä. Hinnat ovat halvemmat kuin Tiranassa, vaikka Berat on yksi suosituimmista turistikohteista Albaniassa. Unesco-kohdekin.
Jotkut epäilivät, että viihdyn Beratissa korkeintaan päivän. Mutta toisin kävi: olisin voinut yllättäen jäädä pidempäänkin. Varsinkin majapaikkaani.
Uudessa hotellissa on otettu monet pienet asiat huomioon, yhdistetty kivasti uutta ja vanhaa.
Suihkusta tulee vettä hyvällä paineella ja suihkukoppi suojaa kylpyhuonetta kastumiselta; tämä ei ole arkipäivää Albaniassa.
Valkoiset huoneet ovat korkeita ja valoisia, ja niitä on sisustettu ottomaaniajan tyylillä.
Massiiviset puukalusteet näyttävät jykeviltä, mutta pitsiliinat ja -verhot pehmentävät niitä. Kerrankin sängyssä oli myös tarpeeksi tukeva patja ja ah, niin ihanan korkeat tyynyt.
Ja se parveke; minulla oli hotellin ainoa parvekkeellinen huone ja näkymä Gorican rinteille. Tämä kylä on osa Beratia ja näyttää melkein samalta kuin näkymä joen toisella puolella. Päivällä joenvarret täyttyvät kalastajista ja kulkukoirista, iltaisin tyylikkäistä albaaneista.
Berat on täydellinen viikonloppukohde hitaalle kuljeskelulle ja ihmettelylle. Haaveilullekin.
Tuhannet ikkunat kutsuvat kurkkimaan talojen ja katujen taakse. Innostun valokuvaamaan niin monia nurkkia, että illalla muistikortillani on yli tuhat kuvaa. Jotenkin tämä kylämäinen kaupunki ruokkii luovuuttani ja innostaa uneksimaan monenlaisia juttuja.
Minua ne viehättivät erityisesti graafisesta näkökulmasta. Melkein olisin halunnut ottaa kynän käteeni, mennä joen toiselle puolelle ja alkaa piirtää Beratin linjoja.
Ja tästä ihmeellisestä ajatuksesta muistin, kuinka olenkaan joskus rakastanut piirtämistä. Minulla oli se jopa yhtenä valinnaisaineena, kun olin aikoinaan Kaliforniassa vaihto-oppilaana.
Se tunne, kun kynä muodostaa vapaata linjaa. Linja, joka yhtyy toiseen ja synnyttää muodon. Sisällön.
Mustaa, valkoista ja 50 sävyä harmaata. Lopputulos on aina yllätys – kuten on jokainen päivä reissussa.
Tämmöinen pieni luksuskokemus keskellä budjettimatkaajan arkea tekee kyllä aina hyvää!
