Yksi kysymys, joka murtaa jään balilaisessa taksissa

”Onko sinulla poikaystävää? Aviomiestä? Lapsia?”
”Mitä, matkustatko yksin?”

Balilaisen taksikuskin kysymykset eivät enää hämmästytä. Osasin jo odottaa niitä, sillä olin aiemmillakin Balin-reissuillani joutunut niitä kuuntelemaan.

– No, entäpä sinulla?

Vastakysymykseni sai taksimiehen selvästi hämilleen:

– Ai, poikaystävääkö? No, ei ole eikä tule, hän sanoi ja nauroi isoon ääneen.

”Ai, poikaystävääkö? No, ei ole eikä tule.”

– Taidat olla huumorintajuinen nainen, hän lisäsi.

Jää oli murrettu.

Ensimmäisiä kertoja kun kuulin balilaisten taksimiesten uteluita siviilisäädystäni, koin tilanteet hieman epämukaviksi. Sittemmin olen oppinut, että nämä kysymykset ovat yleensä heidän tapansa aloittaa keskustelu ulkkarin kanssa. Vähän samaan tapaan kuin Suomessa kysellään välillä, että ”kenekäs tyttöjä sitä ollaan”.

Ihan turhaan tuollaisia kysymyksiä olen jännittänyt. Varsinkin, jos kysymykset pysyvät tällä tasolla eikä mennä sen intiimimpiin uteluihin tai ehdotuksiin. Monelle ulkomaalaiselle, yksin matkustavalle naiselle nämä kysymykset ovat kuitenkin liikaa ja seuraamieni Bali-yhteisöjen sivut Facebookissa ovat täynnä keskustelunaloituksia ”törkeistä taksimiehistä”. En yhtään vähättele turistien huolta tässä asiassa ja osa keskustelusta on aiheellistakin, mutta osa liittyy ”peruspoikaystäväuteluihin”, jotka voi lopettaa ihan myös kertomalla, ettei halua keskustella aiheesta.

Tilanne on vähän sama kuin Suomessa kysellään välillä, että ”kenekäs tyttöjä sitä ollaan”.

Viimeksi kun olin Balilla alkuvuodesta, paikallinen tuttavani kertoi, että balilaiset ovat sen verran perhekeskeistä väkeä, että he mielellään kuulevat toistenkin perheistä. Erikseen tietenkin ovat he, jotka yrittävät iskeä turisteja. Me länsimaalaiset olemme usein puolestaan kiinnostuneita ensimmäisenä uuden tuttavan ammatista tai opiskelualasta. Sekin voidaan tulkita vaivaannuttavaksi kysymykseksi jossain päin maailmaa, toisinaan täällä rennon ilmapiirin Balillakin, jossa on paljon työttömyyttä ja opiskelu on kallista.

Nyt osaan vetää hihastani ässän, jos balilainen taksimies alkaa udella siviilisäädystäni. Tosin kysymyksessäni piilee pieni riski ja vaatii tilannetajua; täytyy olla todella huumorintajuinen keskustelukumppani, että uskallan sen esittää miehelle Balilla. Vaikka suurin osa balilaisista onkin hinduja ja he suhtautuvat yleisesti melko rennosti homoseksuaalisuuteen, kaikista ihmisistä ei koskaan tiedä.

Leveästi hymyilevälle taksimiehelle uskalsin tällä kertaa heittää vastakysymykseni. Pian taksimies alkoi kertoa lapsistaan ja elämästään Balilla sekä kysyi minulta lisää kysymyksiä, ja minä häneltä. Ja matka lentokentältä Cangguun sujui aamun varhaisina tunteina erittäin leppoisasti!