”Kuka hullu haluaa lomamatkallaan majoittua koirankopissa?”
Tällaisiakin heittoja olen kuullut, kun olen kertonut, millaisissa minihuoneissa olen sapattivuoteni aikana yöpynyt. Taiwanissa minulla oli seitsemän neliön huone. Hongkongissa viiden neliön huone, joka todellisuudessa taisi olla vain neljä neliötä. Japanissa olen yöpynyt usein yön tai kaksi silloin tällöin kapselihotelleissa, eli noissa pienissä luukuissa, jossa on vain sänky.
Taipeissa viihdyin kymmenen päivää koirankopissani ja Hongkongissa viikon. Olisin voinut olla pidempäänkin. Itse asiassa sapattivuoteni aikana olin onnellisin juuri näissä kolmessa paikassa, jossa minulla oli yleensä pienimmät majapaikat. Tai nooh, Okinawalla olin kaksi viikkoa sellaisessa kattohuoneistossa, jossa oli yhden omakotitalon kokoinen parveke ja toinen pienempi, mutta kahden aurinkotuolin ja pöydän sisältävä parveke toisessa makuuhuoneessa. Olin erittäin tyytyväinen tuohon asuntooni, mutta kovin harmittelin sitä, etten ehtinyt vaikkapa viettämään aikaa parvekkeella, joka tarjosi näkymät Nahan kattojen ylle.
Matkojeni ulkopuolella, täällä Suomessakin olen asunut yleensä melko pienissä asunnoissa. Eikä pelkästään opiskeluaikoinani. Kun yli kymmenen vuotta sitten hankin ensimmäisen omistusasuntoni, jossa oli 46 neliötä, meinasin hukkua siihen tilaan. Seuraavassa kaksiossani oli 36 neliötä, ja sinne mahtui hyvin yöksi jopa tuntemattomia sohvasurffareita. Jotkut sanovat tämän kokoluokan kotejakin koirankopeiksi. Minulle 36 neliötä on ruhtinaallisen suuri koti. Haastattelin äskettäin menaiset.fi:hin Miljaa, joka asuu vakituisesti Vantaalla 15 neliön yksiössä, ja sinnekin mahtuu kaikki tarpeellinen.
Ja pakko lisätä, että en muuten ole mikään pula-ajan lapsi siinä mielessä, että en tietäisi mitään kunnon kokoisista kodeista. Kyllä, olen asunut lukioni loppuun omakotitalossa. Kanadassakin vuokrasin melkein puoli vuotta neljän huoneen taloa itsekseni. Mutta suuri koti ei ole kaikkien unelma. Ei ainakaan minun. Mieluummin käytän rahani ja energiani muuhun kuin ison asunnon ylläpitämiseen.
Elämäni matkoilla olen nähnyt kokonaisia kolmen sukupolven perheitä asuvan yhdessä pienessä huoneessa, joka Suomen oloissa luokiteltaisiin varastoksi. Olen nukkunut patjalla kuubalaisessa keittiössä, kun kuusi muuta perheenjäsentä nukkuu olohuoneen puolella. Mongolian maaseudulla siskonpeti levitettiin jurtan lattialle ja siinä makoilimme ystävien kanssa tiiviisti vierivieressä. Maltalla haastattelemani Mari kertoi aikuisten lasten kerrossängyistä. Dominikaaneissa vierailin pannuhuoneessa, jossa asui viisihenkinen perhe. Etelä-Koreassa majoituin ex-poikakaverini kanssa huoneeseen, jonka täytti sänky eivätkä kahden ihmisen matkalaukut mahtuneet kunnolla sinne yhtä aikaa avonaisina. Kylpyhuonekin oli pieni, läpinäkyvä koppi huoneen nurkassa.
Nooh, toisaalta, samalla Etelä-Korean matkalla saimme upgreidauksen jättimäiseen sviittiin sen jälkeen, kun avasin tiskillä suuni ja kerroin, että ”ei, emme ole enää pari, olemme ex-pari”. Ehkä se sulatti respan henkilökunnan ja he antoivat meille luksussviitin, jossa oli useampi huonekin.
Ymmärrän hyvin heitä, jotka haluavat matkoillaan majoittua viiden tähden luksushotelleihin ja nukkua kunnon sängyssä. Kyllä minäkin haaveilin viime vuonna muutaman kerran hotelliyöstä, kun majoituin 9,5 kuukauden aikana vaikka missä. Jonkun verran pääsin myös majoittumaan hotelleissakin, mikä oli opiskelijalle todella suurta luksusta.
Laosin pääkaupungissa Vientianessa pidensin koko ajan oloani, kun olin sattumalta varannut valkoisen hotellihuoneen kaupungin keskustasta ja sain sen jollain alle 20 eurolla yö. Aamupala tuli kaupan päälle. Likaisen ja vähän kalliimman Myanmarin jälkeen vaatimaton valkoinen huoneeni oli kuin paraskin sviitti, vaikka kylpyhuone oli onnettoman kokoinen ja ikkunoiden läpi kuulin kadun ääniä.
Minulle reissuissa majapaikan koko ei ole tärkeä tekijä. Tykkään mieluummin vaikkapa hyvästä sijainnista, toimivista ratkaisuista ja ystävällisestä henkilökunnasta sekä muiden matkailijoiden seurasta. Tykkään herätä vaikkapa pienestä kapselikopista ja suunnata suihkun jälkeen ulos etsimään kivaa aamiaispaikkaa ja imemään kaupungin energiaa itseeni.
Kaupunkilomilla seikkailen onnellisena vaikka yöhön asti majapaikan ulkopuolella ja kaadun sitten kaikkeni antaneena sänkyyn. Joskus harvoin käyn ottamassa päiväunia tai muuten heittämässä itseni pitkälleen kesken päivän, ja sitten taas pian tykkään mennä ja kokea asioita kaupungissa.
Toista seikkaileminen on tropiikissa, jossa on mielestäni kiva käydä välisuihkussa ja ehkä kuumimpaan aikaan lepäämässä ilmastoidussa huoneessa. Vaikka rakastan lämpöä ja aurinkoa, koen, että kuumuus väsyttää minua päivällä enemmän – mutta piristää illalla ja yöllä. Yöllä nukun paremmin silloin, kun olen kaupunkilomilla – kunhan maltan mennä nukkumaan.
Jos minulla olisi enemmän matkustusrahaa, voisin viettääkin ehkä joskus enemmän aikaa resorteissa ja designhotelleissa. Mutta ehkä vain päivän tai pari. Kokeilin resort-elämää vuoden 2017 pääsiäisenä Vietnamin Hoi Anissa, koska halusin syntymäpäiväni kunniaksi hetken jotain hienoa. Muutama päivä resortissa kuitenkin riitti soolomatkustajana.
En viihtynyt siellä ja mietin koko ajan, kuinka pitkäksi aikaa olisin silläkin resort-rahalla saanut tavallisen majapaikan Hoi Anista. Useimmiten pohdin juuri kustannuksia: miksi maksaisin kalliista majoituksesta, kun en ole mikään huoneessa hengaaja? Tai miksi maksaisin kalliisti, jos voin saada samalla rahalla viikon majoituksen? Tietenkin huonokuntoisemman, mutta joskus jopa lähempänä menopaikkoja.
Työssäkäyvänä yritän pärjätä matkoillani majoituksissa, jotka maksavat korkeintaan 40–50 euroa. Sinkkumatkailija harvoin kuitenkaan saa mitään erikoista tuolla rahalla, paitsi jossain Kaakkois-Aasian halpakohteissa, kuten Balilla, Vietnamissa tai Thaimaassa. Koska haluan asua usein ytimessä, saan maksaa jo sijainnista lomamatkoillani. Mutta se on minun valintani. Joku toinen haluaa maksaa ehkä isosta huoneesta ja sängystä sekä ylellisestä kylpyhuoneesta, ja se on ok. Välillä joudun taipumaan budjetissani. Esimerkiksi lentokenttähotellit ovat usein kalliimpia. Sitten on paikkoja, joissa hintataso on muutenkin kallis, kuten Australia, Tanska ja se rakas Japanini.
Mutta onneksi välillä eteen on tullut todellisia helmiä: muun muassa Balilla olen saanut kymmenellä eurollakin loistavan majapaikan, johon kuului päivittäinen siivous, aamupala sekä ulkoilmasuihkua. Sijaintikin oli joogakoulun vieressä ja majatalon emäntä supermukava sekä -taitava kokkaaja. Tuokin huoneeni oli pieni, mutta siinä oli iso sänky ja sen ympärille sai matkalaukun aukinaisena ihan mihin kohtaan tahansa. Airbnb on loistava; vaikka toiminnassa on myös paljon huonoakin, mutta rakastan toisten ihmisten koteihin kurkistelua. Ne ovat usein persoonallisempiakin kuin hotellit ja sopivat pidempiaikaiseen majoitukseen paremmin.
Olen ollut onnellisimmillani minikoon majoituksissa. Täydellisen tyytyväinen matkustaja viidestä neliöstä huolimatta.
Tokkopa tuo on jäänyt epäselväksi: minä viihdyn parhaiten pienissä pesissä – mutta vain nukkumalla yön yli. Päivällä kaipaan tilaa, ihmisten ääniä, usein kaupunkisilhuettia sekä avaraa merta. Jos huone näyttää aivan toiselta kuin esitteen kuvassa, olen reklamoinut ja saanut myös lopulta oikean huoneen tai hyvitystä. Mutta harvemmin reklamoin huoneen koosta, sillä tyydyn pieneen.
Japanissa olen ryöminyt kapseliini, johon olen ottanut mukaani yöksi vain adapterin, kännykän ja latausjohdon, ja jättänyt muut tavarat lukittuun kaappiin. Hongkongissa olen kaatunut keskiyöllä huoneeseeni, jossa ovi aukeaa ulospäin ja matkalaukkuni on ikkunalaudalla, koska koko huone on pelkkää sänkyä.
Taipeissa sain työnnettyä sentään laukkuni sängyn alle, mutta siellä olen käynyt yhteisvessassa, jossa ovi kääntyy sisäänpäin ja ottaa kiinni pyttyyn – ja samassa tilassa käydään vieläpä suihkussakin. Ja näissä paikoissa olen ollut onnellisimmillani. Täydellisen tyytyväinen matkustaja viidestä neliöstä huolimatta.
Iso tai pieni huone hakusessa? Kikkoja halvempaan majapaikkaan
- Ensimmäiseksi kannattaa selailla hotelliarvosteluja, sitten tarkistaa majapaikan halvin hinta varaussivustolta ja sen jälkeen majapaikan mahdollisesti omalta sivustolta. Mutta majoitusta ei kannata varata heti sieltä.
- Paras vinkki, jonka itse asiassa olen kuullut matkailijakonkari Jaakko Seliniltä, sisältää etukäteisviestintää. Halvimmat hinnat voi saada soittamalla tai meilaamalla suoraan majapaikkaan, olipa se Airbnb (vain sähköpostit) tai huippuhotelli. Itse asiassa Facebook-viesti on nykyään paljon kätevämpi, sillä yritykset haluavat pitää vastausprosenttinsa hyvänä ja vastaavat melko nopsaa viesteihin.
- Jos on yhtään pelihenkisyyttä, kannattaa kokeilla yllätyssivustoja, kuten Hotwireä, tai googlata ”last minute” ja ”paikkakunta”. Olen saanut Hotwiren kautta majoituksia jopa -70 prosenttia halvemmalla, kun olen ostanut huoneen sokkona. Hotwire pyytää maksamaan ensin huoneen ja sen jälkeen se vasta ilmoittaa, mikä hotelli on kyseessä.
- Vain tyhmä jättää kysymättä! Etukäteismeilillä voi esittää toiveita huoneesta, tai paikan päällä kysyä aamupalasta ja kyydityksestäkin. Joskus kellarikoppi saattaa yhtäkkiä ollakin kattohuoneisto tai tavallisessa huoneessa ilmaiset aamiaislipukkeet sekä rajaton minibaari. Majoitusbisnes osaa yllättää!
