Fukuokasta tekemillä päiväretkilläni ihastelen erityisesti vanhoja taloja, puutarhoja sekä pikkupaikkojen tunnelmaa.
Pikkukaupungeissa ja kylissä aistii japanilaisen kiireettömyyden ja ystävällisyyden. Ihmiset tervehtivät. He kysyvät, kuka olen ja mistä olen – ja sen jälkeen loppuu usein yhteinen kieli, muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta.
Mutta sitten nauramme muumeille ja joulupukille. Saatamme katsoa netistä revontulikuvia ja huokailla isoon ääneen ”kawaii”.
Minun ei kuitenkaan tarvitse lähteä kauas nauttiakseni samanlaisesta tunnelmasta. Vain 500 metrin päässä kotioveltani täällä Fukuokassa alkaa todellinen retrokatu. Minoshiman kauppakatu.
Siellä sijaitsee suosikkisushipaikkani, jossa lounaan saa kuudella eurolla. En tosin voi sanoa, että kävisin siellä usein, sillä rakastan uusien paikkojen kokeilemista – ja niitähän riittää täällä Fukuokassa.
Minoshiman kauppakadulla on monia vihannes- ja hedelmäkojuja, joista voi ostaa Fukuokan halvimmat vitamiiniherkut.
Iso säkki mandariineja lähtee kahdella eurolla. Ei haittaa, vaikka siitä säkistä muutama hedelmä ehtiikin kotona homehtua ennen syömistä.
Japanissa hedelmät ja leivät homehtuvat näin syksylläkin nopeasti.
Kahdenkymmenen sentin perunakroketteja. Euron tempurasnäksejä. Edullisen lähiruuan lisäksi Minoshiman kauppakatu tarjoaa loistavan näköalan paikallisten arkeen – ja vähän historiaankin.
Vanhimmat talot ovat 1900-luvun alkupuolelta.
Yhdessä kulmauksessa on pesula, toisessa viinakauppa.
Alueen parasta, superpehmeää tofua löytyy yhdestä kulmakaupasta, toisesta puolestaan suussa sulavimmat dumplingit.
Kolmen euron kanariisikulho lisukkeineen on uusi suosikkini. Se tarjoillaan paikassa, josta tulee mieleen Kaurismäen elokuvat.
Ruokalista on kirjoitettu käsin ja se on tarjolla pelkästään japaniksi. Ulkoluukusta myydään leipää kiireisimmille.
Syömään tulee vanhuksia, rakennusmiehiä, kauppiaita ja kotiäitejä.
Lämpimällä säällä ruokasali on kuuma, sillä ilmastointi ei ole päällä. Syksyn viileillä keleillä siellä täytyy ruokailla takki päällä ja juoda paljon lämmintä teetä sekä nauttia vaikkapa höyryävää misokeittoa.
Yksinkertaisessa salissa (kuvia heti alla) on jotain niin vanhanaikaisen hurmaavaa, että näkisin sen toimivan hyvin vaikkapa kuvauspaikkana jossain nostalgiaa henkivässä elokuvassa. Ainakin omat ihokarvani nousevat pystyyn viehätyksestä jo, kun kävelen paikan ohi ja tervehdin omistajia.
Minoshiman kauppakatu on kuin oma kaupunki toisen kaupungin sisällä.
Ympärillä on moderni maailma. Lyhyen kävelymatkan päässä on gaybaareja, suuria ostoskeskuksia sekä uusia kuppiloita. Mutta Minoshiman kuuluisimmalla kadulla ei näy turisteja.
Aikoinaan Minoshiman kauppakatu oli Hakatan vilkkaimpia ruoka- ja tapaamispaikkoja. Sodan jälkeen Minoshimaan muuttivat monet tehdastyöläiset.
Nyt liha- ja kalatiskeillä on vilkkain aika aamusta. Lounasaikaan katu on hiljainen; eipä tarvitse jonottaa, kuten moniin Fukuokan suosituimmista ruokapaikoista.
Iltapäivällä ruokapaikat menevät kiinni kokonaan tai hetkeksi. Illansuussa torielämä taas vilkastuu.
Edelleenkin kadun ruokapaikoista nousee mielenkiintoisia höyryjä iltaisin. Silloin muut myymälät ovat vetäneet peltiovensa kiinni ja kadulla on jännä tunnelma.
Kaikissa Aasian-maissa en uskaltaisi välttämättä edes kurkistaa illalla tällaiselle pimeälle kujalle, jossa vilkkuvat lyhdyt ja tuoksuvat voimakkaat hajut. Mutta Japanissa tämä kuja on turvallinen ja erittäin iso.
Yhdellä kadulla on noin 50 eri liikettä muodista ruokaan ja terveyteen liittyen. Löytyypä sieltä nyt uudenkarhea hostellikin.
Ja Über eats kuljettaa retrokadultakin ruokaa muualle.
Sijainti:
Minoshima on noin 10 minuutin kävelymatkan päässä Sumiyoshin pyhäköstä ja 20 minuutin kävelymatkan päässä Hakatan asemalta.
