Lilli Ronkainen oli 15-vuotias, kun hän muutti ensimmäisen kerran Japaniin vanhempiensa kanssa. Tuolloin hän asui Tokion lähellä Yokohamassa ja kävi siellä kansainvälistä koulua kaksi vuotta.
Kun perhe jätti Japanin taakseen, Lilli päätti, että jonain päivänä hän tulisi vielä takaisin.
– Ensimmäinen vuosi Euroopassa Japanin jälkeen oli vaikea. Japani on niin erilainen, mutta silti halusin palata tänne.
Lilli teki paluun vihdoin tänä kesänä – 12 vuoden jälkeen. Keväällä hän löysi mieluisen paikan ja kävi työhaastatteluissa Lontoossa.
Nyt hän asuu ja työskentelee taideopettajana Fukuokassa. Sopimus on kaksivuotinen.
– En ollut aiemmin kuullutkaan Fukuokasta, mutta nyt neljän kuukauden asumisen jälkeen pidän jo todella paljon tästä paikasta, hän sanoo.
”Mummoni opetti minut kutomaan”
Japaniin Lilli muutti Saksan Kölnistä, jossa hän työskenteli niin ikään taideopettajana. Sitä ennen hän asui Englannissa.
Alun perin Lilli on kotoisin Koillismaalta, Kuusamosta. Suomessa hän on asunut viimeksi vuonna 1992. Hän käy joka vuosi ainakin kerran Kuusamossa.
– Tykkään lasketella ja käyn mielelläni Rukalla. Teen myös paljon käsitöitä sukulaisteni kanssa, kun olen Suomessa. Mummoni on opettanut minua esimerkiksi kutomaan tekstiilejä.
Japanin-koululaisvuosinaan Lilli ei ollut kiinnostunut taiteen tekemisestä. Nyt hän opettaa taidetta koulussa ja harrastaa taiteen tekemistä vapaa-ajallaan.
Hänen oppilaansa ovat 11–18-vuotiaita, ja heidän kanssaan hän muun muassa maalaa, valokuvaa ja askartelee.
Kotonaan Lilli tekee paljon käsitöitä ja käyttää niissä mielellään luonnollisia materiaaleja. Tekstiilien kudonta, virkkaaminen ja lankataide kuuluvat hänen lempipuuhiinsa.
Lapasia ja huivejakin hän neuloo mielellään, ja neulomista hän opettaa myös koulun kerhossa.
Japani on tuonut uusia harrastuksia. Lilli on tehnyt muun muassa origameja sekä temaripalloja, jotka kirjotaan kauniisti.
– Englannissa tein niin paljon töitä, että en ehtinyt juurikaan edistämään oman taiteen tekemistä. Nyt minulla on siihen paremmin aikaa, ja Japanissa on niin paljon mahdollisuuksia.
”Nyt minulla on paremmin aikaa tehdä omaakin taidetta, ja Japanissa on niin paljon mahdollisuuksia siihen.”
– Tykkään, että työ- ja vapaa-aikani ovat balanssissa. Elämäni on erilaista kuin japanilaisilla, jotka tekevät paljon töitä. Kansainvälisessä koulussa on säännölliset työajat, aamukahdeksasta noin iltaviiteen.
Käsitöiden lisäksi Lillin vapaa-aikaan kuuluu joogaa sekä japanin kielen opiskelua. Hänen tavoitteenaan on puhua ja lukea enemmän japania.
Työkielenään Lilli käyttää englantia, joten japanin opiskelu tapahtuu vapaa-ajalla.
Englannin-vuosinaan hän opiskeli japania yhdellä kurssilla. Taustalla ovat myös kouluvuosien opit, jotka hitaasti muistuvat mieleen.
– Hiraganat ovat helppoja, ja nyt opiskelen toista tavujärjestelmää eli katakanoja. Pystyn kommunikoimaan arkisissa tilanteissa, mutta menee vielä aikaa, että ymmärrän kaiken.
”Toreilta saa halpoja vihanneksia”
Japanilaisessa kulttuurissa Lilli on tähän mennessä huomannut vain yhden arkisen haasteen – ja se liittyy ruokaan. Hän on ollut kasvissyöjä viimeiset 15 vuotta.
Kasvissyöjän elämä ei ole niin helppoa Japanissa kuin Euroopassa. Japanilaiset rakastavat liha- ja kalaruokia.
Kun Euroopassa on monenlaisia kasvishampurilaisia, Japanissa käytetään usein pelkästään tofua, Lilli sanoo.
– Japanissa olen oppinut, että kaikessa voi olla lihaa tai kalaa. Vaikka ramen-keiton päältä jätettäisiin liha pois, on liemessä käytetty usein lihaa. Siksi kysyn aina tarkkaan, mitä ruoka sisältää.
Ramenia, udonnuudeleita ja muita japanilaisia herkkuja Lilli tekee kotonaan. Hän valmistaa itse myös työlounaansa ja lämmittää ne koulussa.
Paikallisista herkuista hän listaa helposti suosikkejaan: tempuran, tofun ja monet kasvikset. Ruokakulttuurista hän löytää muitakin kivoja juttuja, kuten ystävien kanssa paikallisissa pubeissa, izakayoissa, ja muissa paikoissa ruokaileminen.
Viime aikoina Lilli on alkanut käydä paikallisten vihannes- ja hedelmätoreilla, joita näkyy erityisesti vanhoilla kauppakujilla. Myyjät ovat yleensä senioreita.
– Japani on pikkuisen kalliimpi ruokamaa kuin Saksa. Japanilaisilta toreilta saan kuitenkin vihanneksia halvemmalla.
Lillin mukaan hänellä on kuitenkin Japanissa hieman parempi palkka kuin Saksassa.
Terveysmaksutkin olivat kalliimpia Saksassa, hän mainitsee.
”Haluaisin asua vielä joskus Suomessa”
Lillin koti Fukuokassa sijaitsee lähellä hänen työpaikkaansa. Työmatkat hän kulkee kävellen tai pyörällä. Kaupungin keskustassa hän käy harvoin.
– Kotini on iso japanilaiseksi, mutta en ole koskaan asunut niin minimalistisesti. Minulla on vähän huonekaluja ja muun muassa matala pöytä sekä tyynyjä lattialla. Muuttokuormassa tuli paljon taidetarvikkeita ja tietenkin muumimukini.
Suomesta Lilli kaipaa eniten luontoa ja marjoja. Myös karjalanpiirakoita ja pullaa hän ikävöi toisinaan.
Hän on miettinyt, että haluaisi asua jossain vaiheessa elämäänsä vielä Suomessa.
– Kuusamoon meneminen tuntuu aina jännältä jo siksikin, että kauppamatkaan kuluu autolla yksi tunti. Tällä hetkellä tykkään asua kaupunkialueella. Kun haluan muuttaa maaseudulle, haluaisin sen sijaitsevan Suomessa, Lilli sanoo.
– Minulle koti on siellä, missä olen. Aiemmin se on ollut Englannissa ja Saksassa, ja nyt Fukuokakin alkaa tuntua hiljalleen kodilta.
Oletko jo Adventurista-blogin fani Facebookissa?
