Ah, unta! Lepoa ja pitkiä yöunia. Mennäänkö nukkumaan – lomalle?
Kun muistelen kuukauden takaista Nizzan-lomaani, mieleeni tulevat koko päivän ulkoilut ja erittäin makoisat yöunet.
Koska olin Nizzassa sesongin ulkopuolella, sain neljän tähden hotellihuoneen yhdelle henkilölle todella edullisesti. Hotellin sijaintikin oli loistava. Keskellä kaikkea. Mutta parasta oli uuden boutique-hotellin seesteinen, valkoinen sisustus ja ihana sänky. Siinä nukuin pitkästä aikaa parhaat uneni. Ehkä liiankin hyvät, sillä vetelin keskimäärin kahdeksan tunnin unia heräämättä.
Välillä tietty pohdin, että oliko luksushotellin valitseminen virhe. Kävin huoneessani lähinnä nukkumassa. Päivällä saatoin kyllä käydä vaihtamassa sateesta märät kengät uusiin, mutta muuten käytin hotellihuonetta yöunien aikaan. Ja tykkään muutenkin enemmän majoittua majataloissa sekä hostelleissa, joissa muun muassa tutustun helpommin uusiin ihmisiin.
Viikonloppureissun aikana kaipailin oikeastaan seuraa ainoastaan ruokailuhetkiin; yhden päivän opastetulla kierroksella olin koko ajan ihmisten kanssa, ja sen lisäksi jäi vain kaksi päivää itsenäiseen kuljeksimiseen Nizzassa.
Ehkä tällä kertaa oma hotellihuone oli sittenkin se paras ratkaisu. Vaikka se oli hieman hintavampi kuin saman alueen hostellit, se antoi täydellisen nukkumarauhan. Heräsin aamulla virkeämpänä kuin aikoihin ja jaksoin porskuttaa päivän uusissa maisemissa.
Mutta myönnän: minua kyllä aina vähän kirpaisee se, että nukun lomalla pitkiä yöunia. Tiedän, että ihmisen pitää nukkua. Mutta miksi en nukkuisi jo arjessani hyvin? Haluan nähdä ja kokea uutta lomillani enkä välttämättä viettää aikaani hotellissa.
Toisaalta, tervetuloa keski-ikä ja mukavuudenhalu: joskus loma vaatii myös kunnon majapaikan. Sellaisen, jossa saa nukkua häiriintymättä.
Riku markkinoi lähilomia
Nukkumisesta on ennustettu jo muutamia vuosia uutta trendiä matkailuun. Se voi kuulostaa hassulta: kuka lähtee lomalle nukkumaan?
No, vaikkapa ammattimatkaaja, Madventuresin Riku Rantala. Hän kirjoitti viikonloppuna Helsingin Sanomissa, että hän vietti äskettäin lähiloman helsinkiläisessä hotellissa vaimonsa kanssa. Osin nukkuen. Kaiken avain on Rikun mukaan siinä, että rutiinit voi nollata hetkeksi:
”Meillä oli aikaa vain vuorokausi. Keskityimme lähinnä niihin asioihin, joista on kotona pulaa: nukkumiseen ja keskustelemiseen ilman, että joku keskeyttää koko ajan. Hotellista emme olisi poistuneet varmaan vieläkään, ellei olisi ollut pakko – seuraava potilas kolisteli jo porstuassa”, Riku kirjoittaa Hesarissa.
Loistavaa markkinointia lähilomille, joita moni muukin harrastaa. Olen nähnyt ystävieni Insta-kuvissa viime aikoina paljon helsinkiläishotellien kylpytakkeja sekä -tossuja, leveitä sänkyjä sekä niihin tuotuja aamiaisia.
Kuvissa ja tarinoissa on kivoja tunnelmia, mutta vielä toistaiseksi en ole kaivannut itse tuollaista lähilomaa. Säästän mieluummin satasen lisää ja käytän sen vaikkapa Nizzan-matkaan. Tai edes naapurikaupunkiin Turkuun, jossa on jotain uutta nähtävää eivätkä ajatukset juokse heti nurkan takana olevaan kotiin.
Haluan uniretriittiin!
Mutta jos joku helsinkiläinen tai vaikkapa muu suomalainen yritys innostuisi markkinoimaan energisoivaa nukkumislomaa, voisin harkita sellaista viikonlopuksi. Millaisen tyynyn haluan? Entä peiton? Iltajoogan vai -hieronnan? Haluanko herätä linnunlauluun vai merenkohinaan? Sarastus- vai kirkasvalo?
On totta, että yksi hyvä yöuni ei pelasta kroonista univajetta. Ei edes toinenkaan hyvin nukuttu yö. Mutta niistä voi saada vinkkejä ja jopa kokonaisen sysäyksen uuteen rytmiin arjessa.
Kun olin Balilla hiljaisuuden retriitissä kuusi päivää, tajusin ainakin hetkeksi, kuinka tärkeää elimistölle ovat säännölliset tavat. Rutiinit, joihin kuuluvat muun muassa kunnollinen yöuni, terveellinen ruokavalio ja kehonhuolto. Jo ensimmäisen hyvin nukutun yön jälkeen sain älyttömästi energiaa ja onnellisuutta.
Ihmettelen, että miksi suomalaiset eivät ole vielä hyödyntäneet tätä ympärillä olevaa hiljaisuuttamme vaikkapa vastaaviin retriitteihin. Mikä olisikaan eksoottisempaa ulkomaalaisille turisteille kuin mennä viikoksi Lappiin uniretriittiin, jossa kännykät eivät toimi ja vapaa-ajan virikkeet ovat luontojuttuja lukuun ottamatta vähissä!
Kun päivän puuhastelee pohjoissuomalaisessa luonnossa – tai on puuhastelematta – ja nauttii terveellistä lähiruokaa, rentoutuminen ja unentuleminen ovat taattua! Ja konsepti maistuisi varmasti muillekin kuin vain turisteille. Veikkaan, että kokonaisvaltaisesti hyvää tekevä uniretriitti voisi kiinnostaa suomalaisiakin. Se voisi olla uusi suomalainen matkailuhitti!
Ideani saa kopioida vapaasti – tulen mielelläni testaamaan uniretriitin. 🙂
Mitä mieltä?
Miltä uniretriitti kuulostaa? Tai lähiloma oman paikkakunnan hotellissa? Olisi kiva kuulla ajatuksianne aiheista!
Kommentoikaa alla ja kertokaa varsinkin lähilomakokemuksista.
Postauksen kuvat Nizzan Hotelli 64:stä.
