Elokuva, joka innosti väkertämään erikoisia riisipalloja

”Sinähän olisit ihan täydellistä japanilaista äiti- ja vaimomateriaalia!”

Näin ystäväni viestitti, kun olin laittanut hänelle kuvan vapaapäivän kokkailuistani: ”Katso kuinka hassuja näistä tuli. En ehkä raaski syödäkään näitä!”

Tein siis japanilaisia riisipalloja, joissa oli täytteenä tonnikalaa. Mutta se ei ollut se juttu, vaan riisipallojen muoto, joka matkii shiba inu -koiraa.

Kävin katsomassa viikonloppuna Oodi-kirjaston elokuvateatterissa loistavan japanilaiselokuvan, Close Knit. Ja siinä elokuvassa oli kohtaus, jossa koululainen aukaisee bentoboksinsa ja yllättyy sisällöstä: ruokiin on loihdittu kasvoja ja erikoisia muotoja. Samalla muistin, että minullahan on kotona muotti, jolla voin tehdä pystykorvakoiran kuvioita.

Se muotti sattui käteeni melkein vahingossa Japanissa; sitä ennen olin ystäväni kanssa kiertänyt kymmeniä keittiöliikkeitä Tokiossa ja etsinyt shiba inun mallista piparimuottia. Sitten kun löysin tavaratalon keittiöosastolta kaikenlaista shibakrääsää, päätin ottaa mukaani tuon riisipallomuotin.

Ja nyt se muotti on testattu tositoimissa!

Oli kyllä hauskaa pientä väkerrystä – varsinkin leikata merilevästä nuo koirien kasvot. Vaikka tuntuu aina siltä, että viikonloppu menee niin nopeasti eikä aika riitä lainkaan kaikkeen, jotenkin sitä saattaa kuitenkin innostua ”tuhlaamaan aikaa” johonkin täysin hassuunkin. Jopa turhalta tuntuvaan.

Toisaalta, juuri kiireen keskellä pitäisi olla enemmän tällaisia luovia hetkiä, joissa saa kokeilla jotain uutta ja väkertää jopa turhanpäiväistä. Hyvällä, iloisella mielellä. Se on niin meditatiivista sekä kaiken puolin innostavaa: samaan aikaan päähän tulee yhtäkkiä aivan uudenlaisia ideoita kaikesta mahdollisesta, joihin olen saattanut kuluttaa ylellistä aikaa pakkoideoimalla.

Kiitos japanilainen keittiö, kun annat minulle uusia ruokavinkkejä ja muitakin ideoita!

Alla olevalla trailerilla kohdassa 0,29 näkyvät elokuvan riisipallot:

Close Knit -elokuvasta

Erittäin virkistävä hetki oli tänä viikonloppuna myös tuo japanilaisohjaaja Naoko Ogigamin Close Knit -elokuva. Sen päätteeksi ohjaaja saapui Kino Reginan lavalle ja kertoi elokuvansa synnystä. Olipa mielenkiintoista kuultavaa ja ennen kaikkea katseltavaa: Tokiossa kuvatussa elokuvassa eletään kevättä, jolloin kirsikkapuut kukkivat ja yksi vaaleanpunainen kohtaus oli niin liikuttavan kaunis, että roska meni silmään.

Tarina on melkoisen surullinen, mutta veikeäkin: 11-vuotiaan Tomo-tytön äiti on lähtenyt omille seikkailuilleen ja Tomo päätyy enonsa luo. Siellä hänellä alkaa niin sanotusti uusi elämä, kun hän tutustuu enonsa puolisoon, Rinkoon.

Rinko on nainen, joka on alun perin syntynyt poikana, ja hänen ulkomuotonsa aiheuttaa paljon hämmennystä konservatiivisessa arkielossa. Mutta vaikuttaa siltä, että perhe joka neuloo yhdessä, pysyy yhdessä vaikeuksista huolimatta.

Naoko Ogigami kertoi, että muun muassa neulovat norjalaisjulkkikset Arne ja Carlos olivat vaikuttaneet hänen elokuvaansa. Myös opiskelijaelämä transyhteisön keskellä oli herättänyt idean Close Knit -leffasta, jossa siis neulotaan paljon. Falloksenmuotoisiakin neuleita 108 kappaletta; määrä on symboli haluille. Buddhalaisuuden mukaan ihmisellä on 108 erilaista halua.

Moni saattaa intoutua tämän elokuvan jälkeen neulomaan, mutta minun katseeni kiinnittyi bento- eli lounasrasiaan ja sen sekunniksi kohdistettuihin riisipalloihin.

Vinkki!

Lokki-elokuvastaan tunnetun japanilaisohjaajan, Naoko Ogigamin, elokuvia pyörii Helsingin Oodissa 23. maaliskuuta 2019 saakka.

Close Knitin voi nähdä Oodissa vielä keskiviikkona 27. helmikuuta.