Maanantaiaamuna Loviisan keskusta on hiljainen. Raatihuoneen eteen torille on avautumassa kahvivaunu.
Vastaan tulee sauvakäveleviä senioreita.
Mannerheiminkadun vaaleanpunaiset rakennukset näyttävät kuin kuningattarien kodeilta. Yhdestä kulmasta kääntyykin Kuningattarenkatu.
Toisessa kulmassa on Sibeliuksen patsas, sillä hän vietti osan nuoruudestaan tässä kaupungissa.
Puistonpenkkejä on ainakin riittävästi ja niissä on ihania runoja sekä lauluja. Haluaisin lukea kaikki nuo tekstit.
Ja poliisillakin on niin tunnelmallinen valolyhty. Ai, että!
Mutta yksi päivä ei riitä tähän kaupunkiin – ei, vaikka kaikki tuntuu olevan syyskuisena arkipäivänä kiinni Loviisassa. Kyselen mahdollista reittiä Strömforsin ruukkiin, mutta sinne päästäkseen pitäisi olla oma auto. Eikä ole varmaa, onko siellä mikään auki ja moneltako se aukeaa.
No, jääpähän jotain katseltavaa seuraavallekin kerralle.
Sillä eihän Loviisaa välttämättä katsella yhtenä päivänä. Tämä kaupunki on otettava haltuun samalla rytmillä kuin se itse elää: hitaasti fiilistellen.
Jotkut kutsuvat Loviisaa Porvoon pikkuserkuksi. Näissä viehättävissä kaupungeissa on paljon samaa. Ne ovat pieniä ja taiteellisia. On puutaloja sekä puistokatuja.
Puutaloilla on oma tapahtumansakin, yleensä elokuussa, jos oikein ymmärsin.
Loviisan eduksi ja täydelliseksi koukuttajaksi täytyy kyllä laskea keskustaan ulottuva merellinen tunnelma. Plagenin viehättävä uimaranta sinisine koppeineen on vain reilun kilometrin päässä ytimestä.
Parhaimmillaan noita koppeja on ollut rannalla jopa 15 kappaletta.
Vierassatama lähempänä keskustaa punaisine aittoineen on mielenkiintoinen tyhjänäkin. Olen kuitenkin kuullut, että aurinkoisena kesäpäivänä siellä voi olla paljon porukkaa.
Siinä vieressä on yksi kaupungin suosituimmista leikkipuistoista, koska siellä sijaitsee Onneli ja Anneli -elokuvista tuttu talo.
Olisin varmaan ohittanut koko Kappelinpuiston leikkipuiston, ellen olisi saanut japanilaiselta ystävältäni vinkkiä siitä. Hän on suuri Onneli ja Anneli -fani. Elokuvia on kuvattu Loviisassa, ja niiden maine on kiirinyt Japaniin saakka.
Vaikka Loviisan keskusta on kompakti, yhdessä päivässä tulee helposti yli 20 000 askelta, kun käy uimarannalla, katselee kauniita puutaloja sekä etsii jotain ruokapaikkaa.
Harmi, että monet kivat kahvilatkin olivat kiinni. Mutta sitten bongasin Bongan linnan läheltä ihanan tee- ja kahvipaikan, Favoritin.
Siellä on yksi seinä täynnä eri teelajeja, joukossa on useita japanilaisiakin. Seinällä on kunniakirjoja, jotka kertovat teekurssien suorittamisesta.
Myyntihyllyiltä löytyy erilaisia teetarvikkeita. Ja mikä huomaavinta: teekupin viereen tarjottimelle laitetaan tiimalasi, jossa on sopiva aika eri teelajeille.
Tykkään! Tämä on kyllä erittäin ammattimainen teepaikka, ja vielä erittäin söpökin. Syyskuun puolessa välissä voi istua vielä auringossa pihalla ja nauttia senchaa ihan muina turisteina.
Kylläpä kannatti matkustaa päiväksi Loviisaan, joka on erittäin virkeä paikka turistikauden ulkopuolellakin; matka kestää bussilla 1,5 tuntia ja autolla tunnin.
Miksi en ole käynyt täällä aiemmin?
No mutta, onneksi kävin tällä kertaa, ja tulen taatusti takaisin.
