Tuntuuko takki tyhjältä pyhien jälkeen? Onko krapula juhlista ja niiden valmistamisesta?
Olen saanut lukea pyhien ajan ystävieni viesteistä ja sosiaalisesta mediasta niin monenlaisia tunteita ja kokemuksia: joku rientää jo innolla arkeen. Toiset taas haikailevat sinne johonkin 340 päivän päähän, kun joulunvietto alkaa uudestaan.
Monella on takana lähes pari viikkoa stressaamista, valmistelua ja tiiviitä tunteita. Perhedraamoja sekä parisuhdeonnea. Masennusoireita ja yksinäisyyttäkin. Uusia perinteitä, niiden vaalimista ja vanhojen kiroamista. Valitettavasti myös päihderiippuvuuden kohtaamisia ja väkivaltaa. Ei ole ihmekään, että tyhjyys ja epätoivo valtaavat mielen niin helposti tässä vaiheessa vuotta – vaikka ja kun askel on menossa kovasti kohti uutta. Vuotta 2018.
Juhlapyhiin valmistelu tuntuu sujuvan monelta kuin minä lähtisin matkalle. Ehkä vähän liikaa hössöttämistä, tavaran haalimista (josta osa jää kumminkin kotiin) ja lopulta se onni tulee kuitenkin pienistä jutuista, yhdessäolosta ja vapaudesta. Valmistelu on silti se taidonnäyte, jossa testataan hermot ja taidot. Samalla nautitaan palasia tulevasta.
Minulla on oma jouluni aina, kun pakkaan matkalaukkua ja pääsen istumaan lentokoneeseen. Olen niin täpinöissäni kuin lapset joululahjojen edessä. Joskus ihan tärisen innostuksesta enkä pysty keskittymään mihinkään siinä odottavassa olotilassa. Pakkaan laukkuuni mitä sattuu ja unohdan tärkeitä juttuja kotiin.
Minulla on oma jouluni aina, kun pakkaan matkalaukkua. Uusi vuoteni alkaa kohteessa.
Uusi, parempi vuoteni alkaa kohteessa. Jokainen matkani on eräänlainen rajapyykki, uuden alku. Parempi kuin uudenvuoden bileet ja joulu yhteensä. Jokainen päivä reissussa on juhlaa, vaikka välillä sattuukin jotain ihan muuta – niin kuin elämässä yleensä. Joka aamu alkaa uusi seikkailu. Jokaisen nurkan takana piilee uusi tarina. Jokaisella askeleella tunnen kepeän kuiskauksen, joka sanoo, ”jatka, jatka – matka on tärkeämpi kuin päämäärä”.
Matkan jälkeen minulla on yleensä aina hetken tyhjän täysi olo. Täydellistä tyytyväisyyttä ja pientä ähkyäkin uusista elämyksistä. Mutta yleensä arkiset jutut (ja uusien reissujen suunnittelu) vetävät täysillä mukaansa, ja viimeisetkin rippeet ”joulustani” katoavat.
Pystyn myös kokemaan joulusta tuttua kiitollisuutta muulloinkin kuin 24. joulukuuta, enkä pelkästään matkojani suunnitellessani. Minulle jouluinen olo tulee esimerkiksi, kun tapaan uuden ystävän tai vanhan pitkästä aikaa. Tai kokeilen uutta lajia, joka koukuttaa heti, tai pääsen vanhan, rakkaan harrastuksen pariin. Glögin tuoksu kuumassa kesäpäivässä. Tietenkin ensilumi. Koirani hassut sukellukset siihen. Vanhempieni lämpimät halaukset. Eivät nämä ole verrattavissa tietenkään joulun alkuperäiseen tarinaan, Jeesuksen syntymään, mutta suureen kiitollisuuteen kuitenkin. Tunteeseen, jossa kärsimysten takaa paljastuvat vapaus ja rakkaus.
Millaisen elämän tahdon?
Vuoden 2018 alkuun olen suunnitellut jo monta reissua. Välillä tuntuu jotenkin hassulta ja ylelliseltäkin, että kun on jo valmiiksi reissussa, niin saa suunnitella jo uutta matkaa.
Olen viettänyt monia juhlapyhiä, jouluja ja uusiavuosiakin, ulkomailla. Olen ollut myös töissä ihan vapaaehtoisesti, kuten osin tänäkin vuonna.
Joskus olen kokenut suurta ahdistusta juhlapyhinä, mutta kun muun muassa aloin opiskella NLP:tä, opin visualisoimaan itselleni unelmien joulunkin ja monta muutakin asiaa sekä tekemään töitä niiden toteutumisen eteen. Välillä ne unelmat saavat puitteensa Suomessa, toisinaan jossain muualla. Avainsana on positiivinen ajattelu; elämää ei kannata tarkoituksella tuhlata ankeisiin hetkiin ja itsesääliin. Etenkään keskellä juhlapyhiä.
En koe, että olisin joulu- tai juhlapakolainen. Päinvastoin. Rakastan joulun tunnelmaa, kuten muitakin juhlia. Etenkin niiden etukäteisvalmisteluja. Valosarjojen ja kynttilöiden virittämistä syys–lokakuussa, pikkujoulukautta, tuttuja lauluja, pipareiden tuoksua. Jos olen Suomessa joulun, kirkossa ja hautuumaalla käynti kuuluvat perinteisiini. Joulurauha, riisipuuro ja rosolli. Yhdessäoloa ja hyvä kirja.
Elämää ei kannata tarkoituksella tuhlata ankeisiin hetkiin ja itsesääliin.
Vereni vetää reissuun joka tapauksessa, olipa joulu tai juhannus. Ainoastaan vappu on sellainen juhla, että haluan viettää sen Suomessa, jos se on mahdollista. Silloin vuoden paras aika, kevät ja kesä ovat vasta edessä, ihmiset kaivautuvat ulos pesistään, luonnon vihreys on herkkää ja valo kirkasta. Vappu on suomalainen koko kansan karnevaali, jossa on iloinen, yhteisöllinen tunnelma. Mutta ihan suosiolla jätän vapun 2018 väliin, sillä ajattelin katsella silloin Japanissa kirsikankukintaa.
Tiedän, että kaikki eivät nauti juhlista eivätkä pääse suunnittelemaan yhtäkään reissua tulevana vuonna. Kaikilla ei ole mahdollisuus viettää juhlapyhiä tai muitakaan hetkiä kaukana kotoaan. Eivätkä kaikki haluakaan sitä.
Mutta jos saisit päättää, mitä tunnelmia ottaisit mukaan joulusta tai muista hetkistä, joissa tunnet olevasi vapautunut ja onnellinen? Kenet tai ketkä ihmisistä haluat pitää vierelläsi? Millaisen elämän tahdot vuonna 2018?
Millaisista unelmista elän?
Viime vuoteni oli onnekas, mutta tiedän, ettei onni jatku, ellei asioiden eteen tee jotain.
Toistaiseksi ole asettanut tälle vuodelleni tavoitteita. Unelmia sen sijaan haalin, ja unelmalistani elää koko ajan. Se ei ole pelkästään tälle vuodelle. Myönnän, että joskus minäkin olen ollut ”unelmaton”, ja se olotila tuntui kurjalta. Olen ajatellut, että ei kannata edes haaveilla, koska haaveeni eivät toteudu kuitenkaan tai en ole niiden arvoinen. Ja joskus olen ollut niin stressaantunut, että yhtäkään unelmaa en ole saanut päähäni, vaikka olen yrittänyt niitä puristaa kovasti ulos.
Kun elokuussa mainitsin muutamista reissukohdehaaveistani tässä blogissa, voin ilokseni huomata, että tulevana vuonna ainakin ne toteutuvat. Vuoden 2018 ensimmäisen kvartaalini reittini näyttää tältä:
Bali – Brunei – Filippiinit – Hong Kong – Myanmar – Laos – Taiwan – Japani
Kyllä vaan, opintotuellakin voi ostella täällä Aasiassa lentoja. Ne ovat halvimmillaan 29 euroa suuntaansa. Rahalla saa tietenkin hankittua elämyksiä, mutta niitä ennen pitää tehdä valintoja.
Haluanko nähdä erilaisia paikkoja vai vaikkapa nauttia luksusmajoituksista? Tai olla eläkesäästäjä vai maailmanmatkaaja? Joidenkin mielestä kummatkin vaihtoehdot ovat mahdollisia, mutta opiskelijabudjetilla minun täytyy tehdä valintoja.
Majoituksia en ole vielä hankkinut tuleville reissuilleni, mutta ehkä nyt on hetki pitkästä aikaa sohvasurffailla ja tutustua taas hostellielämäänkin. En haluaisi liikaa miettiä etukäteen, sillä suunnitelmat voivat helposti muuttua täällä tien päällä. Ja nämä hetket ovat niin loistavia, että en kaipaa paremman suunnittelua.
Silti, tuleeko se joulukaan tai uuden vuoden bileet, jos niitä ei valmistele edes hieman? Jos ei sovi tapaamisista ja järjestelyistä? Jos niitä ylipäätään kaipaa. Minulle ”joulun” valmistelu on aina osa elämystä. Matkalle on jotenkin miellyttävämpi lähteä, kun sitä fiilistelee etukäteen.
Minun taitaa siis olla aika avata sohvasurffauspalvelu ja alkaa etsiä majapaikkoja vuoden 2018 alkuun.
Tämä on muuten jo 100. postaus Adventurista-blogissa.
Kippis ja bileet sille!
