Ystäväni on valinnut meille lounaspaikan, johon suunnistan vaivatta Google-kartan avulla. Tai niin ainakin luulen. Hän on mennyt edeltä tähän ravintolaan, joka on saanut huippupisteet asiakkailta.
Katselen karttaani, joka ohjaa vaatekaupan eteen. Lähetän ystävälleni viestin epätoivoisena. Olenko erehtynyt vai eikö karttapalvelu löydä perille? Ystäväni vinkkaa, että vaatekaupan vierestä lähtee pieni kuja, joka vie ravintolan puutarhaan ja oville.
Tai ehkä ei voi puhua kujasta, vaan sellaisesta todella kapoisesta kulkureitistä. Ravintolan ovella on vielä yksi rasti suoritettavana: sinne pääsee vain kivien päältä menemällä ja osa kivistä on irti maasta. Jalkoja hieman tärisyttää.
Sisällä jyrkkien portaiden jälkeen odottaa lounastajan keidas. Pahin ruuhka-aika on ohitse ja ruokailusaleissa on vain muutama lounasseurue. Istuinpaikat ovat lattialla tatamimattojen päällä.
Puutarhanäkymä ja vanhan talon puitteet ovat ihastuttavia. Niiden katselu rentouttaa – näin lomalla olen saanut toki nauttia rennosta menosta koko ajan, mutta tunnen kuinka hengitykseni muuttuu koko ajan rauhallisemmaksi ja voisin melkein nojailla tatamimatolla. Tiedäthän sen ihanan fiiliksen, kun voi istua alas seesteisessä paikassa ja nauttia ystävän seurasta sekä hyvästä ruoasta.
Pöytään tuodaan suuret annokset ruokaa. Juttelemme ystäväni kanssa, että täällä Japanissa ei oikein koskaan voi olla varma annosten koosta. Edes japanilaiset itse eivät sitä aina tiedä.
Välillä japanilaislounaat ovat pieniä, mutta sitten toisinaan on suuria lounaita. Niin suuria, ettei niitä jaksa syödä kokonaan. Silloin voi onneksi kysyä takeaway-rasiaa ja ottaa lopun ruoan mukaan.
Lounasravintolan kätketty sijainti kannusti seikkailemaan Kurashikissä entistä rohkeammin ja etsimään niin sanottuja piilotettuja helmiä.
Aluksi ajattelin, että Kurashikin Bikan Historical Quarter -alueella eli historiallisessa kaupunginosassa kadut jatkuivat samanlaisina: valkoisia kipsiseinäisiä rakennuksia on vieri vieressä ja niissä kaupataan turisteille matkamuistoja.
Kun katselin rakennuksia tarkemmin ja uskalsin aina vain uusille kujille, löysin jokaisen nurkan takaa jotain kiinnostavaa. Pieniä katuja, gallerioita, museoita, herkkukauppoja, matkamuistomyymälöitä ja tietenkin kahviloita sekä ravintoloita riittää tässä kaupunginosassa.
Täälläkin on lukuisia eri kissakahviloita sekä yksi mame shiba -kahvila. Kaupungin valkoiset kauppiastalot ovat yksittäin niin hurmaavia, että niitä jo pelkästään katselee tuntikausia.
Tuntuu kuin olisi ottanut ajassa loikan satoja vuosia taaksepäin, ja mieli rauhoittuu kauniin kaupunginosan hiljaisessa menossa.
Vanhojen kortteleiden keskiössä on pieni kanaali. Se on todella lyhyt vaikkapa Japanin Venetsiana tunnetun Yanagawan kanaaleihin verrattuna, mutta Kurashikin kanavissakin pääsee veneajelulle.
Lippu kannattaa hankkia ajoissa, sillä turistikautena ne myydään aamulla nopeasti loppuun.
Näin lokakuun loppupuoli oli todella antoisa aika vierailla Kurashikissa. Oli todella lämmin päivä, +28 astetta, mutta turisteja ei ollut juuri lainkaan ja pieni tuulenvire vilvoitti.
Kesän kuumimpina päivinä kaupunki voi olla todellinen pätsi. Liikkeellä oli nyt paljon koululaisryhmiä. Iltapäivästä kaduille tuli paikallisia muun muassa koiriensa kanssa.
Kurashikin vanhat korttelit ovat kompakti alue. Sen voi kiertää parissa tunnissa tai parissa päivässä. Alueella on monia hienoja taide- ja muita näyttelyitä.
Itselle tulee ainakin ähky, jos käy liian monessa näyttelyssä putkeen. Yhden päivän aikana kävin katsomassa Kurashikissa muun muassa teippitaiteilijan töitä ja lelumuseon vimpaimia. Molemmista inspiroiduin suuresti ja ostin jopa japanilaisen kendama-lelun. Sellaisen simppelin pallo- ja kuppityylisen perinnelelun.
Viime päivät olen myös miettinyt, mitä kaikkea washi-teipistä voisi askarella. Japanilaiset teipit ovat upeita ja niitä saa vaikka missä kuoseissa sekä väreissä.
Samoin vaikkapa japanilainen käsintehty paperi, washi – niitä myyvät liikkeet ovat kuin gallerioita itsessään. Tuon paperin valmistamisen työpaja kyllä kiinnostelee ja menee bucket-listalleni.
Kurashikin nimi viittaa varastojen kaupunkiin. Monia satoja vuosia sitten Kurashiki tunnettiin kauppiaiden kaupunkina ja merkittävänä riisinjakelukeskuksena.
Se sijaitsee Okayaman prefektuurissa ja sinne pääsee esimerkiksi Osakasta reilussa 1,5 tunnissa junalla.
Kompaktin kokonsa vuoksi Kurashiki ja sen vanhat korttelit ovat oiva päiväretkikohde vaikkapa Hiroshimasta tai Osakasta. Koko kaupungissa asuu noin 500 000 ihmistä.
Vanhoissa kortteleissa sijaitsee myös Denim street, jossa myydään kaikkea mahdollista farkkukankaasta tehtyä sekä siihen liittyvää, kuten sinisiä pehmiksiä.
Okayama tunnetaan japanilaisten farkkujen syntypaikkana, ja se näkyy muuallakin kuin pelkästään Denim-kadulla; paikallisia farkkutuotteita kaupitellaan monessa paikassa ja niistä voi hankkia vaikkapa mittatilausfarkut tai -mekon.
Söpöydessään Kurashiki menee kyllä top-listalleni Japanin kauneimmat kaupungit -osiossa.
Suosikkini Kurashikissä
- Tsuneemon shokudo
Viehättävä lounaspaikka vanhan japanilaistalon toisessa kerroksessa. Maksuna käy vain käteinen. - Kurashiki Shinkeien
Pieni puutarha, jossa voi huilata kesäpäivänä vaikka puun varjossa tai katoksen alla.
Okayamassa vierailevan puutarhafanin kannattaa katsoa Okayama Korakuen, joka on yksi Japanin top-puutarhoista. - Keramiikkakaupat ja muut käsityöläisliikkeet
Upeita astioita ja taidetta, jota voi käydä ihailemassa ilmaiseksi. Kun ryhdyin juttusille yhden taiteilijan kanssa, hän kertoi suosikkiteepaikkansa ja päädyin sinne matchalle. Myös Kurashiki Folkcraft -museo on käymisen arvoinen paikka.
4 comments
Huhhuh, millainen lounas. Paitsi että on valtava kooltaan, niin näyttää tavattoman herkullisilta. Tuo kanaali näyttää todella kauniilta, vaikka olisikin lyhyt. Pidän myös sen ympäristöstä.
Käsittämätöntä oli myös lounaan hinta: vaikka oltiin niin sanotussa turistipaikassa, sain lounaani noin kahdeksalla eurolla.