Kun tulin Uuteen-Seelantiin, otin mukaani omat teet.
Sain niin paljon vihreää teetä joulu- ja uudenvuodenlahjaksi Japanissa, että en ehdi niitä juoda ennen kuin ne vanhentuvat.
Ajattelin, että muut teejutut saavat jäädä Japaniin.
Ihan suosiolla jätän väliin myös kahviloiden teet täällä. Olen jopa törmännyt japanilaisiin teehuoneisiin matkallani, mutta ei. Niitä harrastan mieluummin Japanissa.
Sitten yhtenä aamuna Rotoruan-hostellilla tuli puhetta uusiseelantilaisten teekulttuurista.
”Kyllä, teekulttuuri on erittäin brittiläistä.”
”Musta tee maistuu. Iltapäivätee on traditio myös täällä.”
”Ai, että uusiseelantilaisetko ovat yksi eniten teetä juovasta kansasta?”
Googlailin heti lisää paikallista teetavoista.
Ja mitä löysinkään netistä?
Zealongin. Maan ainoan kaupallisen teefarmin, joka sijaitsee sopivasti pohjoissaarella ja melko lähellä Aucklandia.
Siitäpä se idea sitten lähti, vaikka eihän minun pitänyt…
Mutta totuus on se, että siellä vihreiden aaltojen seassa olen onnellisimmillani.
Niitä maisemia kaipaan aina.
Jos jossakin Uudessa-Seelannissa haluan vielä seikkailla, niin teeviljelmillä!
Vincetin unelma toteutui
Camellia sinensis. Teepensas. Siitä alkoi Zealongin historia, tietenkin.
Mutta teefarmin perustaminen Uuteen-Seelantiin vaati hieman enemmän työtä kuin perinteisissä viljelymaissa, kuten Kiinassa tai Japanissa.
Paikan omistaja, Vincent Chen, oli päättänyt kokeilla teenviljelyä Waikaton maakunnassa.
Hän meni Taiwaniin ja yritti tuoda sieltä 1 500 hyvälaatuista teepensaan oksaa.
Vain noin 130 pensaan alkua selvisi viranomaisten käsittelystä ja päätyi entiselle karjatilalle.
Tämä tapahtui vuonna 1996.
Tällä hetkellä, tammikuussa 2020, Vincetin teefarmilla on noin 1,2 miljoonaa pensasta. Satoa ne tuottavat kolme kertaa vuodessa ja teetä viedään niin Eurooppaan kuin Amerikkaan.
Vertailun vuoksi: moni japanilainen teeviljelmä saa satoa kerran vuodessa – korkeintaan kaksi kertaa vuodessa.
Tavallisesti Zealongissa työskentelee noin 25 henkeä.
Satokausina paikalla on yli 80 työntekijää, joista suurin osa tulee Aasiasta.
Teelehtien poimijat aloittavat työnsä satokaudella varhain aamulla, koska silloin voi olla hetken vielä viileämpää, kertoi oppaani Sarah (vaalea nainen kuvissa).
Poimijat pukeutuvat pitkävartisiin hihoihin ja jättilierisiin hattuihin, jotka suojaavat auringolta.
Teepensaista poimitaan latvan nuoret lehdet; apunaan Zealongin poimijat käyttävät pientä veistä katkaisemaan tuon parhaimman osan.
Sen jälkeen lehdet päätyvät monivaiheiseen prosessiin tehtaalle, joka sijaitsee viljelysten vieressä. Niitä ainakin kuivataan, paahdetaan, rullataan ja hapatetaan teelajista riippuen.
Palkittuja juomia
Zealong sijaitsee noin parin tunnin ajomatkan päässä Aucklandista. Keskellä ei mitään.
Ainoa kyyti sinne on omalla autolla tai taksilla esimerkiksi Hamiltonin keskustasta. Matkaa on noin 15 kilometriä.
Tammikuu on paikallisten lomakausi, joka tuo väkeä Zealongin terasseille lounastamaan ja nauttimaan teestä vaikkapa high tea -kattauksella.
Lisäksi juuri nyt vieraiden joukossa on paljon kiinalaisia, jotka viettävät uudenvuoden juhlaansa.
Paikka on erikoistunut oolong-teehen, joka on perinteistä kiinalaista teetä.
Se tuotetaan samasta camellia-pensaasta kuin vihreä ja musta teekin, mutta valmistusvaihe on hieman erilainen.
Zealong tuottaa myös vihreää ja mustaa teetä; kaikkia näitä juomia on palkittu viimeisten vuosien aikana teekilpailuissa. Tila tuottaa ainoastaan luomuteetä.
Näistä kaikista on isoja mainintoja pitkin Zealongin tiloja. Onpa seinällä myös uutinen siitä, kun prinssi Charles ja herttuatar Camilla vierailivat tilalla.
Kiinalainen teeseremonia rotan vuoden alkuun
Noin 50 euron kierros pitää sisällään kävelyä ja faktoja teefarmilla, kiinalaisen teeseremonian sekä upean iltapäiväteen herkkuineen.
Jos tilalle haluaa tulla pelkästään teelle, semmoisen saa 5,50 eurolla. Teepannu on koko ajan tulilla, joten hintaan kuuluu niin monta kuppia teetä kuin jaksaa juoda.
Myytävänä on 14 erilaista teetä tai teeseosta. Lempiteeni, puhtaan vihreän teen lisäksi on kaksi maustettua vihreä tee -seosta.
Ice breaker, minttumainen vihreä tee, sopii raikastajaksi kesäpäivään. Sitä tarjoiltiin ilmaiseksi Zealongin myymälässä.
Mutta minun makuuni se on hieman liian makea; makeus tulee kokonaan seoksen yrteistä. Makeutusaineita ei ole näissä juomissa käytetty.
Pakko myöntää, että Zealongin puhdas vihreä tee puolestaan jää hieman kevyeksi. Oolongissa ja mustan teen valikoimissa on voimakkaita makuja, mutta jostain kumman syystä en niistä pidä niin paljon kuin vihreästä teestä.
Mutta makujakin tärkeämpää oli päästä katsomaan Uuden-Seelannin teeylpeyttä, reissuni yllätyskohdetta.
Moni turisti tulee maahan luonnon tai hobbitinäkymien vuoksi, mutta kuinka ollakaan:
Parasta tällä matkalla on minusta ollut toistaiseksi teeviljelmillä vierailu – merenrantakohteiden ja maorikulttuurin lisäksi. Olisin voinut jäädä tännekin pidemmäksi aikaa.
Mikä loistava aloitus tämä farmikierros olikaan kiinalaiselle uudelle vuodelle.
Rotan vuoden sanotaan tuovan iloa, terveyttä ja vaurautta.
Tuokoon uusi vuosi kaikkea hyvää sinullekin.
Teekippis!
