Taipein katukuvaa leimaa yksi vahva piirre: hillittömät jonot joka paikkaan. Kauppojen edustoilla sateenvarjojen jättöpisteille, ruokakojuille, kuplateekioskeille, lippuautomaateille ja tietenkin sateenvarjojen noutopisteille. Elokuviin, temppeleihin, teehuoneisiin, taidemuseoihin, suosituille selfiepaikoille.
Tässä kaupungissa jonotetaan paljon kaikkialla ja kaikkialle – lentokentän viisumijonoista lähtien.
Kun saavuin Taiwaniin, tulin sopivasti kentälle ruuhka-aikaan. Otin juna–metro-yhdistelmän majapaikkaani, vaikka taksi olisi ollut paljon järkevämpi. Jonotin ison laukkuni kanssa muun muassa lippuautomaateilla, pankkiautomaatilla, liikennevaloissa ja metrossa. Metron hississä ja liukuportaissa.
Kävelin laukkujeni kanssa läpi ruuhkaisen Ximenin kaupunginosan ja etenin jonotusvauhtia, noin puoli kilometriä tunnissa. Jonotin hostellissa, jonotin iltapalaa, ja pian jonotin pyykkitupaan sekä nähtävyyksiin.
Siinä missä tyypillinen suomalainen puhisee hitaasti etenevässä kauppajonossa, taiwanilainen seisoo hiljaa tai rupattelee rauhallisesti ystävänsä kanssa. Täällä jonottaminen on arkipäiväistä, mutta samalla se on omanlaista taidetta.
Taiwanilaiset jonottavat vaikka kaksi tuntia saadakseen friteeratun katkarapunsa katukeittiöstä tai teejuomansa kahvilasta. Elämäntyyli on yllättävän hidas verrattuna muihin aasialaisiin suurkaupunkeihin. Paikalliset kulkevat iltaisin leppoisasti markkinoilla ja seisovat ruokapaikkojen jonoissa. Taiwanin kaduilla otetaan hitaampia askeleita esimerkiksi Hongkongiin verrattuna. Tämä kaupunki ei ole heille, jotka haluavat kaiken nyt ja heti.
Jotkut taiwanilaiset ovat paljastaneet sosiaalisessa mediassa, että paikalliset jonottavat ihan liikaa. Kun vaikkapa uusi donitsikahvila avautuu, sinne saattaa olla neljän tunnin jonot – eikä donitsi kuitenkaan loppupeleissä ole edes herkullinen. Toisaalta, jonottajat puolustavat käytöstään sillä, että jonottaminen opettaa kärsivällisyyttä ja on osa nautintoa.
Niin, miten se tuttu sananlasku menikään? Että matkanteko on joskus parempaa kuin perille saapuminen. Tämä sopinee hyvin taiwanilaiseen jonotuskulttuuriin, josta olen kuullut nyt muutamana päivänä paljon juttuja.
Harva esimerkiksi hehkuttaa konserttia edeltäviä jonotustunteja, mutta Taiwanissa jonojakin muistetaan kehua ja kertoa, kuinka hauskaa jonossa ennen keikkaa oli. Onpa kaupungissa tehty jonottamisen ennätys: uusi ramen-ravintola keräsi jonoa 10 päivää ennen avaamistaan. Onneksi tällä opintovapaallani minulla on ylimääräistä aikaa: monessa paikassa olen ehtinyt täällä jo jonottamaan. Sekä samalla tutustumaan mielenkiintoisiin ihmisiin.
Mutta mihin Taipeissa kannattaa turistin oikeasti jonottaa? Kerron viisi suosikkiani:
1. Taipei 101
Taipein ainoan oikean pilvenpiirtäjän hissi kulkee salamana 87. kerrokseen. Matka kestää alle 40 sekuntia; lippu irtoaa alle 15 eurolla upeiden maisemien ihailuun.
Parhaat näkymät ovat kirkkaana päivänä – silloin tosin saa usein jonottaa jopa tunnin tai enemmän.
2. Iltamarkkinat
Taipeissa on omat markkinansa jokaisessa kaupunginosassa. Niissä saa vatsansa täyteen muutamalla eurolla, kun käy ostamassa pienen annoksen useammasta kojusta.
3. Lungshan-temppeli
Taipein temppelitarjonnasta yksi on mielestäni ylitse muiden: Lungshan!
1700-luvulla löydetty buddhalaistemppeli on vilkas paikka, jossa paikalliset käyvät rukoilemassa aamusta iltaan.
4. Elokuvateatterit
Jos Taipeissa haluaa elokuviin, Ximending eli Ximen on loistava valinta. Nuorisokulttuuristaan tunnetun kaupunginosan, Ximenin elokuvatarjonta on huikea! Kilometrin säteellä on kymmenkunta leffateatteria. Osassa niissä voi katsoa edullisesti jopa tunnin pätkän leffan lopusta, ja muutama on auki 24 tuntia vuorokaudessa. Peruslippu viikonloppuisin maksaa yhdeksän euroa.
5. Taipei Lantern Festival
Maaliskuun alussa järjestettävä valofestivaali kerää väkeä ja jonoja – mutta odottaminen on sen arvoista.
Näihinkin jonotetaan:
