Jos tänä kesänä pitäisi valita Helsingistä yksi nähtävyys ylitse muiden, se olisi ehdottomasti Vallisaari ja Helsinki Biennaali 2021.
Vallisaari on jo itsessään niin kaunis paikka ja kun sinne viedään kansainvälisten taiteilijoiden töitä, tulee siitä todellinen aarresaari.
Melkein hävettää kertoa, että kävin Vallisaaressa tänä kesänä ensimmäistä kertaa. Vaikka se sijaitsee ihan Suomenlinnan kupeessa ja ollut avoinna yleisölle jo useita vuosia, en ole sinne aiemmin muka ehtinyt – vaikka asuin Helsingissä vuosia.
Mutta nyt, heti kesälomani aluksi halusin suunnata katsomaan tämän vuoden Biennaalia. Ja ah, mikä kokemus se olikaan!
Olin kyllä kuullut ylistäviä sanoja niin saaresta kuin sinne sijoitetusta taiteesta, mutta kokemus yllätti minut täysin.
Hurmaannuin täysin tuosta upeasta taidesaaresta. Kesäpäivä vierähti siellä nopeasti, vaikka en edes käynyt kurkkaamassa jokaista teosta.
Helsinki Biennaalissa on esillä 41 kansainvälistä taiteilijaa tai taiteilijaryhmää töineen. Se avautui kesäkuussa ja jatkuu 26. syyskuuta saakka. Näyttely on ilmainen, ja vain lauttamatkoista Vallisaareen joutuu maksamaan.
Hyvät kengät, juomapullo ja kärsivällisyys ovat loistavia matkakumppaneita. Oman pullon voi täyttää vesipisteillä.
Ainakin aurinkoisena päivänä siellä sai varautua pitkiin, yli puolen tunninkin jonoihin.
Jätin jonottamatta useimmissa jonoissa. Ne jonot olivatkin suurimmaksi osaksi kohteissa, joita esitettiin Vallisaaren bunkkereissa tai kellareissa.
En opiskellut teoslistaa etukäteen ja menin fiiliksen mukaan – pitkälti ulkokohteissa. Mikä sen mukavampaa kuin kierrellä kauniilla saarella lämpimänä kesäpäivänä, jota merituuli viilentää. Reitin varrella on kivoja kahviloitakin.
Kokonaisuudessaan taidekierros on kolme kilometriä, mutta matkaa tulee reippaasti enemmän, jos kiertää jokaisen teoksen tai vaikkapa palaa mielenkiintoisen teoksen jonoon myöhemmin katsomaan, onko se yhtään lyhentynyt. Tai jos samalla eksyy katselemaan saaren luonnonkauneutta.
Eli vinkki sinulle, joka olet vasta menossa Vallisaareen: Kannattaa siis katsoa etukäteen taiteilijat ja ne teokset, jotka haluaa ehdottomasti nähdä – ja joihin jaksaa jonottaa.
Esimerkiksi Meriharakka-blogissa on listattu 12 täsmätärppiä. Helsinki Biennaalin sivustolta voi lukea kaikista taiteilijoista.
Kohteiden etukäteistarkastelun lisäksi on syytä miettiä, että haluaako välttämättä hypätä paattiin Kauppatorilta.
Minä löysin viime hetkellä reitin Hakaniemestä; se kestää toki kauemmin, mutta samalla saa katsella merellistä Helsinkiä pidempään. Laivan kannellakin oli ihanan väljää.
Kauppatorilla bonuksena on lyhyemmän matka-ajan lisäksi eläväisempi meno sekä hieno Biennaali-paviljonki.
Perillä Vallisaaressa henkilökohtaisesti puhuttelevimmat teokset ovat Tadashi Kawamatan “Vallisaaren majakka” ja Alicja Kwaden ”Big Be-Hide”.
Mutta kokonaan oman elämyksensä tarjoili Vallisaaren kaunis luonto ja etenkin merinäkymät. Saaren ”sydämestä”, Aleksanterinpatterin päältä oli loistava näkymä merelle. Myös tuon ”patterin” sisätiloihin on mahdollista kurkistaa Biennaalin aikana.
Osa Biennaalin taiteesta jää elämään omaa elämäänsä tapahtuman jälkeen Helsingin katukuvassa, mikä on älyttömän hieno juttu.
Niin ikään Senaatintorilla parhaillaan nähtävillä oleva Janet Echelmanin teos ”1.78” on hurjan näyttävä ja on osa Helsinki Biennaalia.
Alla muutama kuva Vallisaaren upeista teoksista ja maisemista. Tuntui kuin siellä olisi voinut kuvata ihan jokaisen kulman taideteoksista ja ympärillä olevasta luonnosta.
