Puoli vuotta unelmieni matkalla: 30 asiaa, joista olen kiitollinen just nyt

 

Mihin nämä kuukaudet kuluvat? Onko siitä muka jo kuusi kuukautta, kun lähdin Suomesta?

Välillä tuntuu, että aloitin opintovapaani ja reissuni ihan viime viikolla. Puoli vuotta sitten olin kuitenkin jo Malediiveilla, josta tämä kaikki alkoi.

Ensimmäinen kunnon koti-ikävä tuli vasta tällä viikolla. Kun makasin vatsataudissani laolaisen majatalon patjalla, jonka olin vetänyt puoleksi kylppäriin, tai kun välillä nuokuin pytyn päällä. Silloin kaipasin läheisiäni, koiraani ja suomalaista siisteyttä.

Mutta heti kun tuosta olotilasta tokenin, unohdin päivän ikäväni. Malesialainen proviisori tarjosi kunnon tropit Kuala Lumpurin kentällä ja Taiwanissa olin jo melkein täysissä voimissani heti ensiaskeleista lähtien. Ah, mikä kiitollinen olotila, kun huomaa olevansa täynnä energiaa uudessa kohteessa!

Olen kirjoittanut muutamissa postauksissani kiitollisuudesta. Esimerkiksi edesmennyttä veljeäni kohtaan. Mutta en ole liikaa viljellyt tätä sanaa julkisesti. Toisinaan inhoan koko kiitollisuushehkutusta, välillä rakastan.

Kun pidin yksityistä kiitollisuuspäiväkirjaa aikoinaan suuren elämänmuutokseni aikana, halusin viedä kiitollisuuteni myös käytäntöön. Jos olin kiitollinen tsemppaajilleni tai työkavereilleni, kerroin siitä heille. Tai kun olin kiitollinen omista suorituksistani, motivoin niillä itseäni uusiin suorituksiin tai välillä lepoon – mikä nyt tuntui sillä hetkellä toimivan parhaiten. Kiitollisuuden osoittaminen itseäni ja toisia kohtaan toimi erinomaisesti; ilman omaa kiitollisuushypetystäni tuskin olisin onnistunut muutoksessani.

Yritän aina välillä pitää reissussakin kiitollisuuspäiväkirjaa, mutta sitten unohdan sen. Olen niin täyteläisesti täynnä, hyvällä tavalla, kaikkea sitä vapautta, nautintoa ja muita upeita asioita, joita saan kokea. Vaikka en listaa jokaista kiitollisuuden syytä täällä tai muualla, tiedän, että niitä löytyy paljon. Ja matkustaminen kasvattaa kiitollisuuttani – tai sitten se on tämä ikä, jossa kiitollisuus nostaa päätään. Nuorempi minä haistatti usein kiitollisuudelle pitkät, sillä se halusi jostain syystä velloa negatiivisuudessa.

Entäpä kun aikuisena tulee yksi vuoteessa vietetty sairauspäivä ja elämä tuntuu hetken synkältä? Silloin kiitollisuuslista on se, joka auttaa lääkkeitäkin nopeammin. Vanha lista tai uusi lista tai jo yksikin asia, josta voi olla kiitollinen, pelastaa kurjan hetken. Muun muassa kiitollisuus siitä, että olin ylipäätään tavallisessa majatalossa ja siellä oli oma vessa, joka toimi, oli iso juttu. Se ilahdutti valtavasti, kun suussani oli yrjönmaku ja tärisin kovassa kuumeessa.

Tällä hetkellä, kuuden kuukauden merkkipaalussa, olen erityisen kiitollinen siitä, että

  1. Taipein hostellissani on suihku, josta tulee vettä sopivalla paineella ja jopa lämpimänä.
  2. Minulla on kiva oma huone, jossa on puulattia eikä nurkista löydy hometta tai pieniä öttiäisiä.
  3. Sää oli tänään Taipeissa aurinkoinen ja lämpimämpi kuin eilen.
  4. Törmäsin söpöön shiba inuun, joka veti kadulla isäntäänsä kuin omani vetää isääni.
  5. Kaupungissa on meneillään valofestivaalit ja iltaisin Taipei muuttuu yhdeksi suureksi taidenäyttämöksi. Voisin kävellä koko illan näytöksestä toiseen. Rakastan!
  6. Kaupungissa en tylsisty koskaan. Niissä on aina tekemistä yllin kyllin. En kyllä tylsisty missään muuallakaan.
  7. Vatsani on palannut normaaliin olotilaan (melkein) ja se täytyy entistä pienemmistä annoksista.
  8. Tuntuu kuin muutaman päivän vesipaasto olisi antanut lisää energiaa; minua väsyttää todella vähän.
  9. Olen pärjännyt puoli vuotta reissussa ilman lääkäriä tai suurempia haavereita. Vain joulukuinen keuhkoputkentulehdus ja viime päivien mahatauti ovat vieneet hetkeksi voimani, mutta sitten olen ollut erittäin toimelias.
  10. Matkatavarani ovat pysyneet koko ajan mukanani enkä ole hävittänyt tiettävästi mitään.
  11. Saan tehdä koko ajan sitä, mistä tykkään eniten eli kirjoittaa ja matkustaa.
  12. Minulla on meneillään huippumielenkiintoisia kirjoitusprojekteja, muun muassa yksi uusi vapaaehtoinen lisäkurssi sekä kirjoituspyyntö toiseen blogiin.
  13. Olen käynyt tänään ja eilen kymmenissä kaupoissa, sovittanut uusia vaatteita, löytänyt monta mieluista (jotka ovat vielä kaupassa) ja nyt mietin jopa punaisen paidan ostamista.
  14. Taiwanin tavarapaljoudessa on helppo huomata, että oikeastaan en tarvitse mitään ylimääräistä. Olen tyytyväinen matkustaja.
  15. Opintovapaani aikana olen herättänyt henkiin monia vanhoja sekä uusia haaveita, joista jonkun olen jo toteuttanutkin.
  16. Olen sopinut opintovapaareissuni viimeiseksi kohteeksi tanskalaissiskoni luona vierailun. Olimme yli 20 vuotta sitten samassa isäntäperheessä vaihtareina ja sen jälkeen olemme nähneet vain kerran, kun ”siskoni” kävi Suomessa muutama vuosi sitten. Keväällä pääsen vihdoin näkemään hänet, hänen kotinsa sekä pienen poikansa.
  17. Sohvasurffauspalvelusta on älyttömän helppo saada illallisseuraa Hangout-toiminnolla, ja kaikki tähän asti tapaamani tyypit ovat olleet niin mahtavia.
  18. Olen tällä reissulla saanut tavata ihmisiä, jotka ovat vielä kuukausien ja tuhansien kilometrien jälkeen elämässäni.
  19. Energiaa riittää, kun ei tarvitse odottaa jatkuvasti perjantaita ja sen tuomaa vapautta.
  20. Luovuus, into ja flow ovat mukana jokapäiväisessä tekemisessä ja olemisessa.
  21. Aamuisin herään aina innostuneena uuteen päivään.
  22. Sohvasurffaus-palvelusta löytää myös loistavia ilmaistapahtumia. Esimerkiksi Taipeissa järjestetään joka päivä useita kaupunkikävelyitä, kieliryhmiä ja kulttuurikierroksia.
  23. Tämä kaupunki on muutenkin niin hurmaava. Loistava valinta!
  24. Voin suunnitella matkani kulkua melko vapaasti eikä minun tarvitse aikuisopiskelijabudjetilla yöpyä halvimmissa hostelleissa eikä syödä nuudeleita.
  25. Kerään koko ajan lisää rohkeutta ja itsetuntemusta.
  26. Olen oppinut tämän reissun aikana niin paljon itsestäni – matkailijana, ystävänä ja muutenkin.
  27. Erityisesti olen oppinut pyytämään apua pienissäkin jutuissa.
  28. Minulla on aikaa olla sosiaalinen. Ja osaan olla melko seurallinen. Hauskakin.
  29. Keräsin pyykkivuoren ja olen valmis yleiseen pyykkitupaan huomenna. Ensimmäistä kertaa koko puolen vuoden aikana. Odotan!
  30. Vanhempani hoitavat koiraani ja ilo on molemminpuolista. Ilman heitä en olisi tällä reissullani.
    + Kaikki ihanat ystävät. Kiitos, että olette!

Kuvat ovat Taipei Lantern Festival -tapahtumasta.

 

Kommentoi postausta alla

%d bloggaajaa tykkää tästä: