Jos saisin valita yhden kohteen, johon saisin matkustaa, valintani olisi Japani. Vaikka levoton mieleni haluaisi nähdä Etelämantereen, Karibian ja monet muut minulle tuntemattomat paikat, mielessäni on silti nyt ainoastaan Japani.
Yritän arjessani imeä japanilaisia asioita ympärilleni. Tänä viikonloppuna olen jutellut myös muutamien japanilaisten turistien kanssa täällä Helsingissä. Nautin monta kuppia japanilaista lempiteetäni päivässä – kiitos postipaketin, joka saapui muutama viikkositten.
Samoihin aikoihin sain käsiini myös kaksi Japanin kulttuuriin liittyvää kirjaa.
- Minna Eväsoja: Shoshin – aloittelijan mieli (Gummerus, 2018)
- Ken Mogi: Löydä oma ikigai (Otava, 2018)
Molemmat kirjat on julkaistu tänä vuonna ja minulle siis täysin uusia teoksia. Tässä Japanin-ikävässäni ne ovat mainioita seuralaisia, mutta molemmista kirjoista löytyy paljon kiinnostavaa asiaa muillekin. Erityisen hyviä teoksia ne ovat hänelle, joka etsii uusia intohimoja ja kenties vähän hitaampaa elämää.
Shoshin – aloittelijan mieli
Luin vuosia sitten Minna Eväsojan Melkein geisha -kirjan. Sitä ennen olin ahminut monta kertaa Mia Kankimäen huipun kirjan, Asioita jotka saavat sydämen lyömään nopeammin, joka herätti minussa suuren Japani-kuumeen. Kankimäen kirjaan verrattuna Melkein geisha -kirja tuntui jopa tylsältä.
Joten tällä kertaa aloin lukea Eväsojan uusinta, Shoshin-kirjaa, todella varovaisesti. Melkein epäluuloisesti. Mutta jo alkupuheessa se kietoi minut täysin ympärilleen:
”Sensei auttoi minua ymmärtämään, että oppimisessa tekojen ei tarvitse olla täydellisiä, mutta ne tulee tehdä oikealla asenteella. Opiskelu on ennen kaikkea sydämen sivistämistä, ja se tehdään itseä varten, jotta myöhemmin voi jakaa oppimastaan muille.”
Touche!
Eväsojan uutuuskirja on täynnä viisaita japanilaisia ajatuksia. Siinä on minullekin paljon uutta, mutta myös hyvää ”vanhan kertausta”. Luvut ovat ytimekkäitä ja ne on kuvitettu kauniisti Ateneumin taidemuseon vanhoilla puupiirroksilla. Lukujen nimet ovat nerokkaita, kuten:
- Jos haluat oppia bambusta, opi bambulta; jos männyistä, opi männyiltä
- Sydämen pölyt
- Tee ja zen – sama maku
- Jokainen päivä on paras päivä
- Yksi kerta, yksi kokoontuminen
”Elämässä jokainen hetki, jokainen kokoontuminen, kohtaaminen, on ainutlaatuinen, eikä toistu koskaan samana, vaikka samat ihmiset kokoontuisivat samassa paikassa, ja tilaisuuden kulku sekä kaikki tarjoiltava ruoka ja juoma olisivat täysin samat, sillä ihmisen mieli ja koettu tunnelma ovat alati muuttuvia. Siksi jokaiseen kohtaamiseen tulee valmistautua kuin viimeiseen, niin että huomenna saattaa kuolla rauhallisin mielin.”
Eniten tykkään kirjassa kaikesta, mikä liittyy teehen ja opetus- sekä oppimisfilosofioihin. Mutta on ollut varsin mielenkiintoista lukea japanilaisten siivouskäsitteestä, naiskauneudesta ja vaikkapa pienestä Papu-miehestä, joka nauttii seksistä. Asiat on selitetty tässä kirjassa yksinkertaisesti, mutta silti esteettisesti – ja tietenkin vilpittömästi:
”Ihmiset kaipaavat usein asioille selityksiä ja etsivät pulmiin monimutkaisia vastauksia. Loppujen lopuksi asiat ovat yksinkertaisia. Jos opettajan ja oppilaan välinen vuorovaikutus on suoraa ja avointa, se ei anna sijaa väärinymmärryksille. Kun kaksi mieltä kohtaa, voi olla vain hiljaa, ja silti kaikki on sanottu ja ymmärretty.”
Löydä oma ikigai
”Ikigai on japaninkielinen sana, joka kuvaa elämän nautintoja ja merkitystä. Sana koostuu kahdesta osasta: iki (elää) ja gai (syy).”
Japanilaisen aivotutkijan Ken Mogin ikigai-kirja on ristiriitainen teos: ensimmäisellä kerralla halusin samaan aikaan ahmia sen, mutta silti pureskella jokaisia ajatuksia rauhassa ja lukea nautinnollisen hitaasti. Imeä itseeni japanilaista viisautta ja kauneutta.
Mogi aloittaa kirjan epätavallisella tarinalla: kun Yhdysvaltain presidentti Barack Obama vieraili Japanissa, hän päätyi paikalliseen sushiravintolaan ja kehui sen sushin olevan maailman parasta. Siitä Mogi jatkaa sushimestari Onon ikigain kautta Okinawan melkein satavuotiaisiin ihmisiin, 150 euron meloneihin, japanilaisen viskin valmistukseen, sumopainijoihin, animaation suurtekijään Hayao Miyazakiin ja moneen muuhun ihastuttavaan juttuun.
Uusi Ikigai-kirja on täynnä ihania esimerkkejä japanilaisesta elämänasenteesta. Se on myös jollain tapaa todella lempeä: se ei anna valmiita vastauksia tai ohjeita parempaan elämään. Siinä kerrotaan paljon esimerkkejä ja toimivia toimintamalleja, jotka on havaittu hyväksi japanilaisessa kulttuurissa. Esimerkiksi ikigain ei tarvitse tarkoittaa palkkatyötä: moni japanilainen työskentelee pitkiä päiviä vaativissa olosuhteissa, ja siksi he nauttivat vapaa-ajalla ikigaista täysillä. Jollekin se saattaa olla puutarhanhoito, toiselle musiikki, kolmannelle savityöt.
Löydä oma ikigai toimii tietokirjana, mutta myös antaa uutta ajateltavaa ja kenties muuttaa kokonaan elämän suuntaa, ainakin vahvistaa jo mielessä olevia ajatuksia elämästä.
Ihan alussa Mogi kertoo ikigain viisi peruspilaria, jotka ovat:
- Aloita pienesti
- Vapauta itsesi
- Harmonia ja kestävyys
- Iloitse pienistä asioista
- Ole läsnä tässä ja nyt
Ikigai-termi tuli minulle tutuksi jo vuosia sitten työni kautta, kun törmäsin siihen jossain lehdessä. Mogin kirjasta voi lukea ikigain vaikutuksista arkiseen japanilaiseen elämään ja se on nivottu osaksi hämmästyttäviä tarinoita. Mogi kirjoittaa esimerkiksi teeseremoniasta, jossa nuo kaikki viisi elementtiä ovat läsnä. Aloita pienesti tarkoittaa muun muassa kaikkia teehuoneen yksityiskohtia. Nöyryys liittyy itsensä vapauttamiseen ja kestävät sekä kauniit astiat harmoniaan. Teeseremonian on määrä rentouttaa ja tarjota aisteille pieniä asioita, joista voi iloita, ja ennen kaikkea mieli on läsnä tilanteessa. Eväsojan kirjasta tuttu käsite ”Yksi kerta, yksi tapaaminen” (ichigo ichie) esiintyy myös Mogin tekstissä.
Eväsojan kirja iskee hyvin visuaalisuudellaan ja jopa runollisella tyylillä, kun taas Mogi kertoo asioita jopa hauskasti ja aivotutkijan selkeydellä. Mogin jutut ovat pitkälti nykyajasta, todellisesta maailmasta ja antavat paljon toivoa. Hän ei usko nopeisiin vallankumouksiin, vaan puhuu hitaasta kehittymisestä. Suurin ikigai-salaisuus on itsen hyväksyminen, johon ei ole hänen mukaansa yhtä ainoaa reittiä. Jokainen joutuu kulkemaan oman polkunsa.
”Jos sinulla on oma ikigai, voit rämpiä läpi elämäsi vaikeiden ajanjaksojen, riippumatta siitä mitä tapahtuu. Voit aina palata takaisin omaan turvasatamaasi, josta voit aloittaa elämäsi seikkailut uudelleen alusta.”
Suosittelen myös: Hiromi Kawakamin Sensein salkku
Oletko lukenut hyviä Japani-kirjoja?
Otan mielelläni vastaan vinkit kaikista japanilaisuuteen ja Japaniin liittyvistä kirjoista suomen- ja englanninkielisinä.
