Kesän viimeisinä päivinä se iski päälle ensimmäistä kertaa kunnolla aikoihin. Tunne, että pitää päästä seikkailemaan jonnekin lähiympäristöjä kauemmaksi.
Ja seikkailupäivän jälkeen olisi kiva levätä jossain muualla kuin omassa sängyssä. Takana oli kesä täynnä töitä ja paluushokkia. Kaipasin hetken hemmottelua ja uutta ympäristöä.
Rentoudun parhaiten siellä, missä en ole aiemmin käynyt.
Olen tehnyt aikoinaan listan Suomi-paikoista, joissa haluaisin käydä. Katsoin uudelleen listaani: melko moni niistä oli saavutettavissa realistisesti vain autolla. Voihan Suomen matkailukohteet ja yksityisautoilun ihannointi.
Tarkastin kivojen majapaikkojen tilanteen 200 kilometrin säteellä. Suosituimmat olivat täynnä eikä ex tempore -lähtijälle ollut enää tarjolla mitään alle 200 eurolla.
Ei minulla ollut kaipuuta ulkomaille. Ei ole vieläkään, ellei Japania lasketa – tosin, sehän tuntuu kodilta, mutta sinne ei nyt vaan pääse.
Silti päädyin katselemaan laiva-hotellipaketteja Tallinnaan. Neljän tähden hotelleistakin saa siellä huoneita 30 eurolla. Laivamatkat maksavat edullisimmillaan päälle kympin.
Tallinnassa on myös yksi erityinen kohde, josta olen haaveillut etenkin tänä kesänä.
Viroon matkustaminen oli tuolloin sallittu, mutta silti mielessäni pyöri koko ajan iso punainen stop-merkki. Olenko täysin vastuuton, jos lähden tällaisena aikana yhdeksi yöksi Tallinnaan?
Maski kasvoille ja matkaan
Laiva vaikutti tyhjältä; muut matkustajat istuivat pubissa ja minä nautin loppukesän auringosta kannella.
Tallinnan satama oli autio. Myös ensimmäinen kohteeni eli japanilainen puutarha oli lähes autio.
Muutama hääpari oli siellä kuvattavana, mutta muuten sain kuljeskella tuossa kauniissa puistossa itsekseni.
Tallinnan japanilaisen puutarhan kiertää kymmenessä minuutissa, mutta siellä voi kauniina päivänä helposti viettää useamman tunnin.
Puutarha sijaitsee hienon Kadriorgin puiston kupeessa, ikään kuin omana rauhallisena kulmanaan. Sen suunnitteli kiotolaislähtöinen Masao Sone, ja puisto avattiin 2011.
Kyllä, Helsingistäkin löytyy oma japanilaistyylinen puutarha ja se on kaunis. Mutta Tallinnan puutarhassa on kivoja lampia, jotka tuovat oman tunnelmansa. Yhden lammen keskellä on saareke ja siellä kaunis japanilainen lyhty, toro.
Vesiputous solisee kauniisti, ja kivilohkareet sekä puut ovat harmonisessa sommitelmassa. Yksi kivi näyttää aivan sydämeltä. Sen ääressä minä kaivoin repustani suosikkikulhoni ja vispasin matchani.
Tässä japanilaisessa puutarhassa ei ole penkkejä. Siellä kävellään, nautitaan estetiikasta ja syvennytään tutkimaan luontoa.
Jos istumaan haluaa, Kadriorgista löytyy kyllä muualta paljon puistonpenkkejä – ja niillä haluaakin lepuuttaa jalkojaan, jos kävelee pitkään alueella ja poikkeaa vaikkapa museoon.
Kartanon ja puiston lähellä on myös sympaattinen puutaloalue, jossa on kiva kierrellä. Kahviloita ja ravintoloitakin on paljon lähistöllä.
Mutta enhän minä tuona päivänä ehtinyt juurikaan muuta kuin kierrellä Kadriorgin puistossa ja erityisesti siinä japanilaisessa osassa. Seuraavalla kerralla tähtään kyllä museoihin ja kahviloihin – jos maltan. Japanilainen puutarha on niin ällistyttävän hieno ja rauhallinen paikka, kuin kokonaan toinen maailma Tallinnan sisällä.
Käteni tärisivät matchakulhoa pidellessä ja kehossa virtasi se jännä tunne, kun tarkkailin japanilaisen puutarhan elämää. Välillä tuli sellainen fiilis kuin aina Japanissa. Niin kotoisa ja kevyt, ja ympärillä pelkkää kauneutta.
Japanilainen puutarha sijaitsee Kadriorgin puiston koillisosassa. Keskustasta on noin kolmen kilometrin matka. Raitiovaunut 1 ja 3 tuovat Kadriorgin lähelle.
