Olen tällä viikolla säikähtänyt useammankin kerran ajatusta, että ensi kuun lopussa alkaa vapauteni.
Irtiottooni on enää 50 päivää; elokuun viimeisen viikon olen lomalla ja syyskuun alussa aloitan vuorotteluvapaani. Olen siitä niin innoissani, mutta silti säikyn sitä, kuinka nopeasti aika kuluu.
Olen tehnyt tämän aiemminkin, joten luulin, että osaan valmistautua paremmin. Mutta minusta tuntuu, että kiire lyö päälle taas asioiden valmisteluissa, vaikka kuinka yritän välttää sitä.
To-do-listani on pitkä, ja olen tehnyt asioita lähinnä vain sen ulkopuolelta viime päivinä. Olen nimittäin nähnyt ystäviäni ja paljon muita ihmisiä työpäivieni jälkeen. Postauksen kuvat ovat Helsingin uudesta teepaviljongista, jonka testasin eräänä päivänä tällä viikolla.
Kun viime vuonna palasin kesäkuussa opintovapaaltani, treffailin vielä lokakuussa ystäviäni, joita en nähnyt vuoteen. Joten nyt olen aloittanut hyvissä ajoin kavereiden tapaamisen. Ja onhan kesä muutenkin siihen loistavaa aikaa, kun illat ovat pitkiä ja energiaa on ihan toisella tavalla kuin syksyllä.
Lennot ja muut matkustusasiat minulla on varaamatta vielä kokonaan. Voin kuitenkin paljastaa, että olen selannut hakukoneita ja blogeja joka ilta useita tunteja.
Lähipäivinä aion varata lentoja kahdeksan kuukauden ajalle. Ensimmäiselle etapilleni, Balkanin-osuudelle, kuulisin mieluusti vinkkejä teiltäkin.
Olen tehnyt aikoinaan neljän maan Balkanin-reissun, johon kuuluivat Serbia, Bosnia-Hertsegovina, Kroatia jaMontenegro.
Nyt haluaisin vierailla Albaniassa, Kosovossa, Pohjois-Makedoniassa ja kenties Bulgariassa. Aikaa on varattu noin viisi viikkoa, joten siinä ehtisi matkustamaan. Mutta haluaisin myös pysyä paikoillani hetken ja löytää varsinkin Pohjois-Albaniasta jonkun kivan, merellisen tukikohdan.
Jos olet käynyt Albaniassa, kerro parhaat vinkkisi alla, kiitos!
2 comments
Olen käynyt nyt kolme kertaa Albaniassa. Ensimmäinen reissu alkoi lentämällä Tiranaan (Istanbulin kautta), mistä vuokrasimme auton ja lähdimme Durresin kautta rannikkoa pitkin etelään. Durres on rannikkokaupunki, mutta ei miellyttänyt meitä Paikalliset lomailevat siellä paljon, liikenne on kaoottista. Vlore hieman etelämpänä oli jollakin tavalla miellyttävämpi. Dhermiä etelämmäksi emme laskeutuneet, Sarande on liian turistivoittoista meidän makuumme. Beratissa kävimme sillä reissulla ja sitä suosittelemme.
Toisella matkallamme suuntasimme itään ja koilliseen. Pristinaan sai silloin suoria lentoja halvalla, joten lensimme sinne ja matkasimme sitten bussilla Tiranaan. Jälleen auto alle ja ensin pohjoisen suuntaan kohti Shkoderia, välillä rannikkoa pitkin, välillä vähän sisämaan puolella. Shengjinissä pistäydyimme, se on yksi vaihtoehto ranta-tukikohdaksi. Sillä reissulla emme ajaneet Shkoderiin saakka vaan otimme lautan Fierzestä Komaniin. Suosittelen. Komanista nousimme vielä Bajram Curriin, sieltä ajelimme Kukesiin ja Peshkopen ja Bulqizen kautta takaisin Tiranaan. Toisin kuin ensimmäisellä reissulla, nyt tiet olivat aivan kamalassa kunnossa. Lehmä- ja lammaslaumat, jotka alkuun ihastuttivat erikoisuudellaan, tekivät matkan teosta tosi raskasta tukkiessaan teitä, ja kaiteettomat vuoristotiet aiheuttivat muutenkin useita sydämentykytyksiä.
Tänä kesänä matkustin yksin. Lensin jälleen Pristinaan, vaikka sinne ei enää suoria lentoja olekaan (ainakaan sillä lentoyhtiöllä, jota useimmin käytän). Siellä yövyin yhden yön (ihan mielenkiintoinen kaupunki, kirjasto on aivan ehdoton must see) ja sitten matkustin bussilla Prizrenin kautta Shkoderiin. Ko. bussiyhteyden löytäminen tuotti tuskaa mutta ylipäänsä bussilla matkustaminen Albaniassa on seikkailua. Shkoderista tein retken Thethiin, mikä on ehdottomasti nähtävä, jos pohjois-Albaniassa liikkuu (sitä ennen kannattaa lukea Ismail Kadarin kirja Särkynyt huhtikuu). Sen jälkeen vietin vielä muutaman päivän Shkoderissa tehden mm. vapaaehtoistyötä löytökoiratarhalla ja vieraillen albanialaisen ystäväperheen luona. Shkoder on iso kaupunki ja yli +30 C lämpötila oli turhan paljon siellä olemiseen. Lähellä on Velipojen rantakaupunki, johon on bussiyhteydet, mutta oma suunnitelmani oli mennä sinne sunnuntaina ja albanialainen ystäväni totesi, että silloin on parasta lähteä aamuseitsemältä. Normaalisti noin kolmen vartin matkaan menee viikonloppuisin kolmisen tuntia, kun koko Shkoderin väki lähtee kohti rannikkoa. Mutta Velipoje voisi hyvinkin olla paikka, jossa majailla, jos haluaa olla rannalla ja kuitenkin suuren kaupungin + mahtavan vuoriston lähellä.
Ihanaa lomaa. Itse palaan ehdottomasti vielä Albaniaan sikäläisten ystävieni ja koiratouhujen takia, mutta tuskin enää tänä kesänä. Kosovon puolella suunnittelen jossain vaiheessa tutustuvani Prizreniin, se vaikutti tosi mielenkiintoiselta.
Hei Marihoo!
Olipa todellinen yllätys lukea näin pitkä vinkkilista. Olet kyllä <3
Kiitos älyttömän paljon. Tässä tuli niin monta loistavaa tärppiä Albaniaan.
Tuo vapaaehtoistyö koirien kanssa kuulosti myös ihan mielettömältä.
Toivottavasti pääset pian Albaniaan. Se tuntuu olevan sinulle tärkeä paikka!
Kivaa kesää sinulle.