Nolomafobiasta Japani-riemuun – ja kohta taas mennään!

Ai, että! Nyt on kyllä fiilikset vähintään katossa. Melkein pääni on jo pilvissä tai vähintään toinen jalka kohti lentokonetta.

Toiset olivat tunnelmani vielä pari viikkoa sitten, paluusokin pohjamudissa. Koin hetkellistä nolomafobiaakin eli ahdistusta siitä, että tiedossa ei ole seuraavaa reissua. Yritin pitää kuitenkin seikkailukuumettani aisoissa ja poistin äkkiä aina sähköpostista kaikki lentotarjoukset sekä uutiskirjeet. Kun arjen pahin kuormitus ja siitä seuraava väsymys alkoivat helpottaa, aloin haalia itselleni harrastuksia ja kivoja työjuttuja.

Kuitenkin kävin itseni kanssa koko ajan kamppailua ajatuksesta, milloin on seuraava lomani ja minne silloin suuntaisin. Kerroin aiemmin, että haavelistallani ovat nyt muun muassa Costa Rica ja Botswana. Näissä molemmissa maissa asuu ihmisiä, joihin tutustuin Balilla viime vuonna. Joogastudio oli kyllä yksi parhaimmista paikoista uusien ystävien hankkimiseen.

Botswanan ja Costa Rican lisäksi päässäni kummitteli koko ajan ihanaakin ihanampi Japani. Tuo suuren reissuni rakkain paikka!

Olen ollut melkein päivittäin tekemisissä japanilaisten ystävieni kanssa. He houkuttelivat minua tulemaan takaisin jo kesällä. Kun sanoin, että olen ollut Japanissa elokuun kuumuudessa ja yritän venyttää seuraavan loman alkamista, sain uuden ehdotuksen:

– Annakaisa san, tule Japaniin myöhemmin syksyllä ja näet maailman kauneimmat värit.

Sanoin varovaisesti, että luulen nähneeni Japanin kauneimmat värit jo. Kirsikankukinnan aikaan. Mutta sain nopean viestin, jossa kerrottiin todellisesta väriloistosta. Japanin ruskasta. Googletin Tokion marraskuun pikaisesti ja olin valmis varaamaan lentolippuni heti. Ne marraskuun värit ovat kuin saduista! Uusi kamerani tulee olemaan niin paljon käytössä tuolla reissulla.

”Tule Japaniin myöhemmin syksyllä ja näet maailman kauneimmat värit.”

Mikä tärkeintä: sain loma-anomukseni läpi. Saldopäivistäni riitti hyvin vapaata kuukauden reissuun. Mutta miten se on mahdollista? Näin moni on kysynyt ja siksipä kerron sen täälläkin lyhyesti:

Olen ollut nyt samassa konsernissa töissä yli viisi vuotta putkeen. Saan 6+1 viikkoa lomaa joka vuosi. Ensimmäisinä vuosinani käytin korkeintaan neljä–viisi viikkoa lomistani (usein vain kolme) ja suunnittelin lomani tarkasti aina jonnekin pitkille vapaille, kuten pääsiäiseksi tai jouluksi. Säästin näin vuosilomapäiviäni. Tein myös paljon ylitöitä ensimmäisinä vuosina ja keräsin niitä aikapankkiini.

Kielikurssille Tokioon?

Japani siis on sydämen valinta tällä kertaa. Uusien fiilistelyjen ja ystävien tapaamispaikka.

Ja Japanissa haluan ennen kaikkea lomalle Tokioon. Se on sen verran iso ja mielenkiintoinen kaupunki, että vaikka asuisin siellä kymmenen vuotta, olisin vasta nähnyt pienen osan siitä. En ole vielä saanut mitenkään tarpeekseni siitä, vaan haluan tutkia sitä enemmän ja kauemmin.

Tokion marraskuu on kuulemma armollinen turistille: silloin majoituspaikkojen ja turistikohteiden hinnat ovat edullisemmat, helle on väistynyt eikä sadettakaan yleensä tule paljon. Välilaskullisiakin lentoja olisi saanut Tokioon reilulla 500 eurolla, mikä on mielestäni todella edullinen hinta, mutta tällä kertaa halusin suorat lennot ja maksoin pari sataa euroa enemmän. Vaikka se kirpaiseekin hieman vasta opintovapaalta palanneen seikkailijan tiliä, uskon, että jokainen euro maksaa itsensä takaisin. Uusina seikkailuina ja onnellisuutena. Olen jo nyt ihan liekeissä, kun olen ostanut lentolippuni, ja minusta tuntuu, että energiatasoni ovat ihan uudella levelillä.

Ja olen valmis luopumaan seuraavan kuukauden aikana vaatteiden ja kaiken muun ylimääräisen ostamisesta, että saan säästettyä rahaa Tokioon. Olen valmis syömään tonnikalaa ja kaurapuuroa. Olen valmis tekemään toista työtä, joka minulla onkin tiedossa syyskuun alusta lähtien. Olen valmis opiskelemaan päivittäin japanin kieltä itsenäisesti ja kerran viikossa kolmella eri kurssilla. Haluaisin jatkaa kielen opiskelemista myös Tokiossa, ja tätä suunnitelmaa pitää alkaa todellakin hioa nopeasti. Lokakuun loppu on täällä niin pian!

Kaksi kuukautta menee todellakin nopeasti ja ihan pian olen taas pakkaamassa matkalaukkuani. Oikeastaan olen jo vähän alkanut suunnitella laukun sisältöä, sillä tähän Japanin-reissuun aion varautua paremmin ja ottaa mukaani paljon pieniä Suomi-tuliaisia. Niin tutuille kuin tuntemattomille.