Konnichiwa! Arigato! Näin sujuu japanin kielen opiskelu lähes ilmaiseksi Fukuokassa

Jos minun pitäisi antaa itselleni arvosana tämän syksyn japanin kielen opiskelusta, saisin korkeintaan seiskan, asteikolla 4–10.

Olen ollut laiska opiskelija.

Venkuroin pitkään, opiskelenko lainkaan vuorotteluvapaani aikana. Aluksi ajattelin, että joo.

Kun saavuin Japaniin, huomasin, että päiväni kuluvat nopeasti ilman opintojakin. Ja päätin unohtaa opiskelun.

Mutta lokakuun lopussa aloin pohtia asiaa uudelleen. Mikä ainutlaatuinen tilaisuus onkaan minulla nyt opiskella japanin kieltä autenttisessa ympäristössä.

Olin myös hieman väsynyt ajatukseen, että olen Japanissa kuin pieni lapsi, joka ei osaa paikallista kieltä. Se tuntui välillä hyvältä, sillä niin pystyn ohittamaan joitakin puheenaiheita ja elämään kenties sillä tapaa hetken huolettomammin.

Mutta nyt vuorotteluvapaallani minulla on aikaa täysin toisella tavalla kuin aiemmin. Kun keväällä yritin opiskella japania Helsingissä, jouduin usein perumaan viikkotuntini – milloin minkäkin syyn vuoksi.

Miksi en opiskelisi siis edes vähän Japanissa?

Marraskuun alussa menin paikalliseen kielikeskukseen, Kokusai Hirobaan.

Keväällä 2018 kävin vastaavassa paikassa päivävierailulla Oitassa ja kuulin, että lähes jokaisessa kaupungissa on tämän kaltainen paikka.

 

 

Keskus on Japanin valtion alainen, julkinen koulu, joka tarjoaa kielen opetusta pienellä summalla. Lähes ilmaiseksi.

Useimmiten kertamaksu on 200 jeniä eli reilusti alle kaksi euroa. Kuukausimaksun saa hoidettua 500 tai 1000 jenillä, riippuen paikasta.

Se on todella halpaa, sillä kaupallisissa kielikouluissa kuukauden opiskelu voi maksaa useita tuhansia euroja.

Tunteja on kuutena päivänä viikossa ja useampia joka päivä. Osa ryhmistä on selvästi edistyneille. Oli vaikea löytää paikka, jossa saisi opetusta tällainen aloittelijakin.

Fukuokan tunnit pidetään kauniissa Acros-talossa, jonka julkisivut ovat kasviston peitossa. Sen alakerrassa on kauppoja sekä ravintoloita. Ylemmissä kerroksissa on toimistoja ja Kokusai Hiroban luokkatilat.

Tunteja vetävät lähinnä paikalliset seniorit, jotka eivät saa työstään palkkaa – vaan he ovat kaikki vapaaehtoisia.

Vain muutama opettaja osaa englantia. Olenkin usein kahden tunnin opetussession jälkeen ihan poikki, sillä opetus on kokonaan japanin kielellä.

Ensimmäisellä kerralla opettajani halusi käydä ostamassa minulle automaatista vihreää teetä, että jaksan tunnin paremmin.

Joku opettajista tykkää harjoituttaa merkkien kirjoittamista, kun kyseessä on kaltaiseni aloittelija. Yksi taas perehtyy sanojen tavaamiseen ja toinen kielioppiin.

Mielestäni parhaat tunnit ovat sellaisia, joilla opin hyödyllisiä fraaseja. Kuten ”missä on vessa” tai ”saisinko nähdä ruokalistanne”.

Moni opiskelija on muualta Aasiasta. Tänä syksynä on ollut paljon hongkongilaisia opiskelijoita.

Paljon on puolipäivätyötä tekeviä englannin kielen opettajia. Japanilaisen kanssa yhteen muuttaneet sanovat, että kotikieli on usein englanti eivätkä he töissäkään opi yhtään japania.

Pöydän ääressä on yleensä yksi opettaja sekä yksi–neljä opiskelijaa.

Toisinaan opettajat käyttävät oppikirjaa, jonka voi tunnin ajaksi lainata keskuksesta. Toiset saattavat monistaa pinon papereita, joista kieltä sitten opiskellaan.

Jokaisella tunnilla pidetään myös karkkitauko, jolloin opettaja tarjoilee japanilaismakeisia.

Ehdin käydä tänä vuonna noin 1,5 kuukauden ajan fukuokalaisessa kielikeskuksessa. Kaksi kertaa viikossa sopi minulle hyvin. (Jos elämäni ei olisi täällä niin sosiaalista, voisin opiskella useamminkin.)

Mutta haluan myös nauttia Fukuokan nähtävyyksistä ja japanilaisten ystävieni seurasta.

Olen yrittänyt joka päivä opiskella vähintään tunnin japanin kieltä myös itsenäisesti. Yleensä se tarkoittaa pitkälti Duolingon pelaamista. Välillä olen mennyt teelle yksin tai ystäväni kanssa sekä opiskellut kielioppiakin.

Mutta jo arkipäivän keskustelujen kuunteleminen auttaa kielen aktivoimisessa. Tai vaikkapa metroasemien nimien lukeminen ääneen. Vielä kun keksisin keinon, jolla voisin nopeuttaa hiraganojen seka katakanojen muistamista.

Tammikuussa 2020 olen Japanin ulkopuolella, mutta helmikuussa 2020 palaan takaisin Fukuokaan. Ja jatkan ehdottomasti kielikoulussa opiskelemista! Se lienee ainoa uudenvuoden lupaukseni?

Hai, domo arigato gozaimasu.

Kyllä, kiitos.

 

 

 

Kommentoi postausta alla

%d bloggaajaa tykkää tästä: