Rakastatko kokkaamista? Tai tykkäätkö leipoa? Vai haluatko, että keittiössäsi ovat kaikki parhaat välineet – ja vähän ylimääräistäkin?
Silloin Kappabashi-katu on must-kohde Tokiossa!
Yli kilometrin pituisella kadulla on luultavasti yli 150 kauppaa. Uusia tulee koko ajan myös sivukaduille. Ja koko alue on keskittynyt keittiötarvikkeiden myyntiin. On veitsiä, essuja, kippoja sekä kuppeja, kahvi- ja teekauppoja, keittiöalan maestroille tarkoitettuja kylmäaltaita ja markkinointiständejä.
Kadun historia ulottuu yli sadan vuoden taakse. Vilkkaalla kadulla Asakusan ja Uenon välissä on jo pitkään myyty kaikkea mahdollista keittiöön – paitsi ei ruokaa. Nykyisin varsinkin sen sivukaduilla on kivoja teehuoneita ja alueelta löytyy myös makeiskauppoja sekä muutama japanilaisia elintarvikkeita myyvä kauppa.
Päädyin kierroksellani myös niinkin eksoottiseen tapahtumaan kuin merilevämaisteluun. Numata-myymälässä selostettiin ihan kaikki tästä japanilaisten suosimasta vihreästä herkusta ja maistettavaksi tarjottiin neljää eri laatua; makuerot olivat huomattavat. Ah, merilevä-tasting tuli niin tarpeeseen, sillä olen miettinyt muutaman merileväarkin tuomista Suomeen sushi-innostukseni jälkeen. Mutta nämä kahdenkymmenen euron levät nyt jäivät kauppaan!
Jos ei merilevä maistu, Kappabashissa ruokaa voi ihailla silmin: kadun varrella on useampi liike, joka myy niin sanottuja vaha-annoksia. Japanilaisissa ravintoloissa on helppo valita ruoka, vaikka listaa ei olisikaan englanniksi. Monilla ravintoloilla on eteisessään tai ulkoikkunassa aidon näköisiä tekoannoksia. Näitä vaharuokia on siis tarjolla monessa Kappabashin myymälässä. Turisteille tarjotaan niistä versioita muun muassa koruina, pullonavaajina sekä muina tuliaistuotteina. Myös näköisruokien tekokursseja järjestetään alueella.
Seuraavalla reissulla haluan kyllä mennä askartelemaan tekoruokia! Kaikki pieni japanilainen näpertely kiinnostaa nyt älyttömästi.
Elefanttina posliinikaupoissa
Japanissa aina välillä minulla tulee hassu tunne, että olen kuin vaalea jättiläinen pienten paikallisten keskuudessa. Ja varsinkin Kappabashin kujilla oloni oli kirjaimellisesti kuin ”norsulla posliinikaupassa”. Yritäpä selittää tuota vertauskuvaa paikalliselle ystävälleni, joka oli oppaana.
Mutta siis, Kappabashin kaupoissa on todella pienet tilat ja niiden käytävät ovat hurjan kapeita. Posliiniastioita on vieri vieressä. Kaduilla, pöydillä ja seinällä. Siellä, missä on eniten turisteja, on parhaat tarjoukset. Ja kiinalaisia turisteja kyllä riittää Japanissa missä tahansa.
Vaikka muuten Kappabashin katu oli tavallisena marraskuisena arkipäivänä todella hiljainen. Missä kaikki ovat?
Koska olen viime vuosina lähinnä hankkiutunut eroon astioistani, niin en nytkään ollut niitä metsästämässä. En, vaikka kivoja keraamisia teemukeja olisi lähtenyt mukaan eurollakin. Korkeintaan halusin valkoisen teekannun, mutta sitä ei löytynyt tällä reissulla. Oli paljon kauniita teekannuja, mutta en halunnut ostaa mitään sellaista, joka ei ensisilmäyksellä herätä isoja tunteita.
Ja ehdottomasti listallani oli shiba inun muotoinen piparimuotti. Mutta vaikka kävimme yli kymmenessä paikassa kysymässä kyseistä muottia, ei sitä löytynyt Tokion suurimmasta keittiövälineiden keskittymästä. Japanilaisystäväni toimi tulkkina ja kertoi, että yksikin kauppias totesi shibamuotin olevan niin peruskoiran näköinen, että sellainen ei myy Japanissa. Sen sijaan bongasin varmaan 50 muuta koirarotua, joista oli omat muotit.
Shibamuotti jäi vielä toiseen kertaan. Sen sijaan löysin Kappabashin teehuoneista taas tosi kivoja teelajeja sekä ostin japanilaiset bambuvispilät matchan sekoittamiseen. Minulta löytyy kotoa jo vispilä, mutta täältä vispilän sai yli puolet halvemmalla kuin muualta. Katselin myös kauniita kupariastioita, jotka tuntuvat olevan Japanissa nyt in. Jos kokkaisin paljon, myös japanilainen veitsi olisi mahtava ostos.
Kappabashi siis tarjoaa tunnelmaa ja kaupallista riemuakin, vaikka ei olisikaan mikään suuri keittiömestari. Ehdottomasti käymisen arvoinen paikka Tokiossa!
