Kenellä muulla on älytön Japani-ikävä? Sellainen, joka velloo mielessä ja kehossa joka päivä?
Toisinaan kaipuu iskee lujana viiltona, välillä se on epämääräinen möykky tai pään sisäinen tuulahdus. Sinä, joka kaipaat Japaniin tai jonnekin muualle nyt yhtä palavasti, tiedät hyvin sen fiiliksen ja podet sitä omalla tavallasi.
Parasta lääkettä, matkustamista kohteeseen, ei ole nyt saatavilla – joten ikävän lievittäminen täytyy hoitaa jollain muulla keinoin.
Viikonloppuna Japani-kaipuuni sai hieman helpotusta, kun kävin Ranuan Japanitalossa.
On jotenkin hassua, että keskellä pohjoissuomalaista maisemaa voi löytää niinkin japanilaisen paikan kuin Japanitalo. Ja että tuo paikka Suomen Lapissa antaa hetken tukea tähän hirvittävään ikävääni.
Kävin Japanitalossa ensimmäisen kerran vuosi sitten. Tästä postauksesta löytyy hieman talon historiasta ja ensifiiliksistäni siellä.
Tänä vuonna halusin nähdä siellä olevan kimononäyttelyn. Vieläpä, kun sain mukaani ystäväni, joka ei ollut koskaan käynyt Japanitalossa, oli kiva tehdä loppukesän roadtrip Ranualle.
Kimono. Se on huikean kaunis sana ja tarkoittaa hienoa japanilaista vaatetta. Se kertoo samalla paljon japanilaisesta estetiikasta ja perinteistä.
Kimonoita käytetään Japanissa useimmiten erikoistilaisuuksissa, kuten hautajaisissa ja häissä sekä muissa juhlissa.
Toisaalta Japanissa näkee arkipäivänkin kimonopukeutujia. Juhlavimmat kimonot ovat kuitenkin tarkassa käytössä, ja niitä usein vuokrataan tiettyihin tilaisuuksiin.
Japanitalossa pääsee nyt ihailemaan monenlaisia kimonoita. Siellä kun on esillä Kimonon vuodenajat –näyttely, joka kattaa kahdeksan kimonoa ja seitsemän obia (näyttävä vyö).
Näyttelyä on ollut järjestämässä Tampereen japanilaisen teekulttuurin ystävät ry:n kitsuke-ryhmä. Kitsuke tarkoittaa kimonoon pukeutumista.
Japanitalon ylläpitäjän, yrittäjä Tuija Seppäsen opastuksella näyttely avaa mielenkiintoisen katsauksen kimonon historiaan ja tyyleihin. Esillä on niin talvi-, kevät-, kesä- ja syyskimonoita. Arkiasuja ja juhlakimonoita.
Erityyppisissä kankaissa on upeita kuvioita, ommeltekniikoita sekä kulta- ja hopealankojen kimalletta. Yksityiskohtiakin on avattu kivasti esittelyvihkosessa: esimerkiksi männyt kuvastavat lujuutta ja kurjet pitkää ikää. Molemmat ovat perinteisiä hyvän onnen symboleita.
Kauneus on katsojan silmässä. Henkilökohtaisesti ihastuin eniten kesä- ja syksykimonoihin. Esimerkiksi kultaisessa kimonossa on kaunis syysmaisema helmassa.
Mutta kaikki näyttelyn kimonot ovat kyllä upeita. Ne päällä olisi kiva tepastella Fukuokan hämärillä kaduilla festivaalien aikaan tai nauttia teeseremoniasta. Tai miksipä vaikka pukea niitä joka päivä – kuten fukuokalainen ystäväni Chiharu innostui aikoinaan.
Chiharun kimonojutun voi lukea tästä linkistä.
Japanitalon kimononäyttely jatkuu syyskuun 2021 loppuun saakka. Mutta talossa on paljon muutakin mielenkiintoista nähtävää, ja Ranualla kannattaa käydä myös muun muassa eläintarhassa sekä vaikkapa ihastelemassa lasi-igluja.
Pihan japanilaiset elementit yhdistyvät sulavasti Lapin luontoon. Taustalla kimmeltää Simojärvi, johon on upeat maisemat myös talon sisältä.
Talossa on myös pysyviä näyttelyitä – sekä monia tapahtumia. Siellä voi niin ikään yöpyä japanilaisittain tatamihuoneessa ja käyttää japanilaista vessanpyttyä.
Pääsylipun hintaan kuuluu herkullinen teesetti.
Kun edessä höyryää japanilainen teepannu ja päässä pyörivät kimonon monet muodot, täytyy melkein nipistää itseään. Että missä nyt ollaan? Reilun 200 kilometrin päässä Oulusta, mutta fiilis on jotain muuta.
Viimeistään ikkunasta hehkuva maisema kertoo, että kyllä, ollaan yhä Suomessa. Ei valitettavasti Japanissa, vaikka siltä kovin tuntuukin.
Japani-kaipuun lievittäminen on tässä tapauksessa hieman ristiriitainen kuvaus. Kyllähän tällainen kaunis kokemus myös lisää matkakuumetta, uups.
