– Eikö olekin hieno auringonlasku tänään? Olen täällä joka päivä, ja toisella rannalla auringonnousun aikaan. Haluatko nähdä valokuviani?
Näin paikallinen mies lähestyy minua Gallen linnoituksella ja kaivaa punaisen Nokia-puhelimensa esiin. Hän näyttää sieltä kuviaan auringonlaskuista ja -nousuista. Sen jälkeen hän esittäytyy:
– Olen Shaffy Authad, geologian professori. Mistä sinä olet kotoisin?
Kuulen Shaffylta tarinoita hänen urastaan, perheestään ja paikallisesta kulttuurista. Pian hän kutsuu jo teelle toimistoonsa, joka on kulman takana.
Kävelemme hämärässä illassa Shaffyn toimistolle ja jokainen vastaantulija tervehtii miestä. Myöhemmin minulle selviää, että 60-vuotias Shaffy on elävä legenda Gallessa. Hän ei usko sosiaaliseen mediaan tai nettiin, vaan käyttää markkinoinnissaan perinteisiä keinoja. Joka ilta hän käy katsomassa auringonlaskua ja alkaa siellä jutella turisteille – joita hän kutsuu toimistoonsa katsomaan jalokiviä.
Sri Lanka on kuuluisa jalokivistään ja sen pienimmissäkin kaupungeissa on useita jalokiviliikkeitä. Gallen linnoituksessa niitä on kymmeniä; Shaffyn mukaan yli 60. Siinä missä muiden liikkeiden ikkunat ovat tyylikkäästi sommitellut, Shaffyn toimisto on pieni vaatimaton koppi 400 vuotta vanhan talon kivijalassa. Hänen pöydällään on useita vieraskirjoja vuodesta 2002 lähtien ja niistä löytyy tervehdyksiä hurjan monilla kielillä. Hän pyytää lukemaan ensin niitä, kun hän valmistaa paikallista, mausteista teetä. Vasta sen jälkeen hän avaa salaisen taikaboksinsa sekä näyttää laatikkoihinsa, jotka ovat täynnä toinen toistaan kimaltelevimpia kiviä.
”Olen Shaffy Authad, geologian professori. Mistä sinä olet kotoisin?”
Kerron Shaffylle, että olen tällä hetkellä opiskelija enkä voi ostaa mitään suurta, vaikka haluaisinkin. Silti hän sinnikkäästi esittelee minulle jalokiviään ja demonstroi muun muassa, miten erotan aidon sinisen safiirin jäljitelmästä. Pöydällä on varmasti kymppitonnien edestä jalokiviä – jos kaikki ovat aitoja. Välillä Shaffy käy rukoilemassa viereisessä moskeijassa ja välillä pieneen huoneeseen koputtaa paikallisia ihmisiä, jotka käyvät hakemassa koruja tai turisteja, jotka tulevat muiden turistien suosittelemana. Shaffyn hinnat ovat jopa 50 prosenttia halvemmat kuin joissakin muissa liikkeissä.
Käymme kierroksella myös toimiston yläkerrassa, joka on Shaffyn ja hänen perheensä koti. Neljän makuuhuoneen kodissa asuvat Shaffy ja hänen vaimonsa, sekä kaksi lasta aviokumppaneineen ja kuusi lastenlasta. Välillä siellä asuvat myös kolmas lapsi perheineen, eli riippuen tilanteesta, vähintään 12 ihmistä ja kolme sukupolvea. Kolonialistiseen tyyliin rakennettu talo on upea kaarevine oviaukkoineen ja yli kuuden metrin korkuisine huoneineen. Joka puolella on vähän autiota, sillä talo on äskettäin remontoitu ja perhe on vasta muuttamassa takaisin sinne.
Shaffy kutsuu minut aamupalalle kotiinsa, mutta koska saan majatalossani aamiaisen, kieltäydyn kutsusta. Lähden täysin tyhjin käsin jalokiviaarteiden toimistosta, jota Shaffy on pitänyt opiskeluajoistaan lähtien eli noin 40 vuotta.
Jalokivitehtaan kaasuissa
Seuraavana päivänä törmään kadulla taas Shaffyyn. Hän kutsuu minut tehtaalleen. Otamme tuktukin ja pysähdymme välillä Gallen markkinoilla. Sielläkin hän näyttää tuntevan kaikki. Käymme maustebasaareissa ja hedelmäkojuissa. Kuulen, että paikalliset maksavat näistä tuotteista paljon vähemmän kuin turistit. Myös vaatteita paikalliset saavat täällä edullisemmin. Harmi, etten pysty tällä hetkellä mahduttamaan matkalaukkuuni yhtään ylimääräistä, sillä Shaffy saa vaatteista (jotka ovat jo muutenkin halpoja) noin 30–50 prosentin alennuksia.
Mikä mahtava ilmainen turistikierros paikallisilla (kalanhajuisilla) markkinoilla.
Pieni ”jalokivitehdas” sijaitsee omakotitalon alakerrassa. Yksi mies hioo kiviä, toinen polttaa niitä hopeakoruihin, kolmas kiillottaa, neljäs… Nuoret miehet työskentelevät jalokivibisneksessä isiensä ja isoisiensä jalanjäljissä. Hikisissä ja savuisissa huoneissa miehet juttelevat iloisesti sekä soittavat poppejaan kovasti. Sitä tapahtuu kuusi päivää viikossa. Yleensä perjantai on heidän vapaapäivänsä, mutta joskus isot tilaukset vievät viikon ainoan vapaankin.
”Tehdaskierroksen” ja markkinahulinoiden jälkeen saan kutsun vielä juomaan mehua Shaffyn toimistolle. Ja samaan aikaan tutustun siellä muun muassa japanilaisiin ja yhteen kanadalaiseen reissaajaan, jotka ovat tavanneet Shaffyn samalla tavalla. Auringonlaskun aikaan linnoituksella ja sopineet jalokivi-infosta myöhemmin tämän toimistossa.
”Minulla ei mene rahaa markkinointiin eikä myymälään, ja puskaradio hoitaa loput.”
Eli ”kiviprofessorin” toimisto toimii myös kansainvälisenä kohtauspaikkana. Menemme näiden turistien kanssa syömään illalla naapuriravintolaan, jonka omistaa Shaffyn poika. Loistavaa ja todella edullista paikallista ruokaa!
Saan illallisen jälkeen taas Shaffylta aamiaiskutsun, mutta kieltäydyn siitä toistamiseen. Hän on ystävällisesti jo 1,5 päivää pyörittänyt minua ilmaiseksi paikallisissa nähtävyyksissä ja tarjonnut muun muassa juomani sekä tuktukit.
Mutta kun hän kutsuu perheensä luo lounaalle, minulla ei ole syytä kieltäytyä siitä. Lupaan tulla seuraavana päivänä lounastamaan. Hauskaa päästä kylään paikalliseen perheeseen!
Lounas paastolla olevien kanssa
Yllättäen lähdemme lounaalle Shaffyn toiseen taloon, joka sijaitsee noin 20 minuutin ajomatkan päässä. Istumme hänen vaimonsa kanssa toisessa tuktukissa ja mies tulee toisella perässä, kunhan käy ensin hakemassa lapsenlapsensa koulusta. Kysyn, että voinko käydä ostamassa esimerkiksi torilta jotain, mutta aviopari kieltäytyy ja haluaa kutsua minut vierailuille. Välillä on käsittämätöntä ymmärtää, että maailmassa on ihmisiä, jotka haluavat tuntemattomille hyviä asioita ilman taka-ajatuksia.
Tulemme kaupungin hulinan läpi isoon kartanoon, jonka huoneissa on elämää. Sekä Shaffyn pojan että tytön perheisiin on tullut perheenlisäystä vain 1,5 kuukautta sitten. Vauvat ääntelehtivät ja koululaiset tulevat koulusta sekä vaihtavat pian koulu-uniformunsa arkivaatteisiin ja alkavat leikkiä leikkejään. Ruokapöytään kannetaan mieletön määrä ruokaa ja vain kaksi lautasta. Talon naiset ovat päiväsaikaan paastolla, joten vain minä ja Shaffy ruokailemme. Toinen meistä syö käsin, toinen saa haarukat ja veitset. Muut istuvat pöydässä ilman ruokaa.
Lounaan keskiössä on biryani-riisiruoka, jossa on lihaa, riisiä, kasviksia ja mausteita. Lisäksi on erilaisia curryja sekä kanaa. Kuulemma tätä perhe tarjoaa aina harvinaisille vieraille. Puraisen jossain vaiheessa vahingossa vihreää chiliä ja jatkan jauhamista loppuun, jonka jälkeen suuni on ihan mielettömässä tulessa. Avokadosmoothie pehmentää hieman mausteiden polttelemaa suuta.
Juttelemme muun muassa matkustamisesta, jalokivibisneksestä ja muslimien tavoista. Shaffy kertoo, että hän on antanut elämässään tuhansia ilmaisia jalokiviesittelyitä. Hän sanoo antavansa tietoaan muiden käyttöön mieluusti ilmaiseksi, vaikka hän ei saisikaan myytyä mitään.
– Minulla ei mene rahaa markkinointiin eikä myymälään, joten pystyn myymään halvemmalla kuin muut kaupungin kauppiaat. Lisäksi kerron aina kaikille, että koskaan ei ole pakko ostaa mitään enkä myöskään tuputa kenellekään mitään. Tämä tyyli vetoaa paremmin länsimaalaisiin turisteihin kuin että alkaisin aggressiivisesti kaupata kiviäni. Puskaradio hoitaa loput.
Kauppiaan pöydällä on paljon erikielisiä kirjoja jalokivistä. Näen myös yhden kirjan, joka kertoo jalokivien vaikutuksista hyvinvointiin. Aihe kiinnostaa henkilökohtaisesti, sillä Suomessa ja esimerkiksi joogapiireissä moni tuttavani on hankkinut hyvinvointiaan lisäävän kiven.
”Jalokivet voivat parantaa elämänlaatua ja piristää mieltä. Kukapa ei rakastaisi jalokiviä?”
Entä, mikä on Shaffyn mielipide ”terveyskivistä”?
– En usko kivien terveyttä parantaviin ominaisuuksiin. Elämänlaatua ne voivat parantaa ja piristää mieltä. Kukapa ei rakastaisi jalokiviä?
Jotkut ihmiset tekevät sitä samaa, piristävät ainakin mieltä ja ovat kuin jalokiviä, kuten Shaffy. Sain seurata hänen ja hänen perheensä elämää kolme päivää sekä nauttia heidän vieraanvaraisuudestaan. Kyläilyt paikallisten kodeissa ovat aina mielenkiintoisia, sillä majatalot, niin viehättäviä ne ovatkin, on jollain tapaa kiillotettuja vieraita varten. Mutta tällä kertaa pääsin tutustumaan oikean paikallisen perheen elämään ja liiketoimiin ihan sattumalta.
Kiitos Authadin perheelle näistä kokemuksista!
