Tiedättekö sen tunteen reissussa, kun vatsa kurnii, mutta yhtäkään ruokapaikkaa ei löydy? Ei, vaikka paikka olisi tunnettu kulinaristisista nautinnoistaan.
Kun matkustan seurueessa, näin käy useinkin, ellemme ole katsoneet kaikkia miellyttävää paikkaa etukäteen. Muutoin hortoilemme niin kauan, että jokaisen mieltymykset täyttävä ruokala löytyy tai osa tekee jäätävän myönnytyksen sen vuoksi, että saisi pian ruokaa ja reissusopu säilyisi.
Kun matkustan yksin, tätä ongelmaa ei ole. Ei yleensä. Mutta joskus, kuten sunnuntai-iltana, olen vetänyt niin pitkän päivän turistinähtävyyksissä (kyllä nekin väsyttävät), että olen ihan poikki etsiäkseni ruokapaikkaa.
Vientianessa oli viikonloppuna loistava tapahtuma, esittävän taiteen festivaali. Osallistuin ilmaistapahtumaan kahtena päivänä, sillä siellä oli niin hyvää ohjelmaa, jonka järjestivät niin paikalliset kuin ulkomaalaiset taiteilijat. Oli japanilaisia tanssijoita, thaimaalaisia näyttelijöitä, kambodžalaisia performanssitaiteilijoita. Oli kymmeniä eri ohjelmanumeroita ja jopa ilmaista hierontaa.
Sunnuntaina festariohjelma venyi ja venyi, joten lähdin sieltä kahdeksan jälkeen. Vasten tahtoani kesken show’n. Halusin kuitenkin vielä löytää ruokapaikan, joka olisi auki. Sunnuntait ovat muutenkin Vientianessa haastavia, vaikka se onkin Laosin pääkaupunki. Monet liikkeet pysyvät kiinni koko päivän, ja auki olevat ravintolat saattavat mennä kiinni aiemmin. Katuruokaa on kyllä tarjolla 22–23 saakka, mutta halusin löytää auki olevan kuppilan – jossa voisin vielä fiilistellä näkemiäni kulttuuriesityksiä. Olen käynyt vain kerran elokuvissa puolen vuoden aikana, ja se on vähän tällä reissulla. Nyt olin, ja olen yhä, todella innostunut näkemistäni esityksistä.
Kävelin noin vartin Vientianen keskustan hiljaisia katuja etsien ruokaa. Oli jotenkin uskomattoman vaisua joka paikassa. Suurin osa katukeittiöistäkin oli jo suljettu ja ruokapaikkojen eteen vedetty metalliset ovet. Täällä on tänä viikonloppuna lisäksi vietetty kiinalaisen uudenvuoden juhlia, mikä on pitänyt monia paikkoja suljettuna muutenkin useamman päivän.
En jaksanut lähteä kovin paljon kävelemään enää keskustan ulkopuolelle ja olinkin jo luovuttamassa eli menemässä kioskille ostamaan jotain välipaloja, mutta sitten huomasin yhdessä pienessä nurkkabaarissa valot. Valotaulussa luki ”Ango” ja sen alapuolella oli kyltti, että ”ei kenkiä ravintolaan”.
Jätin kengät telineeseen ja tassuttelin täpötäyteen paikkaan. Ihmiset istuivat lattialla pehmusteilla sekä niillä muutamilla pöytäpaikoilla, joita ravintolassa on. Hymyilevä mies tuli vastaan minua ja ohjasi baaritiskille läpi vahatun näköisen puulattian. Tiskillä oli sopivasti yksi paikka vapaana, ja keittiökin oli auki vielä puolisen tuntia.
Ilmaisen karman italialainen illallinen
Selailin aluksi herkulliselta vaikuttavaa japanilaishenkistä ruokalistaa, kunnes eteeni tuotiin sunnuntai-illan oikea lista. Valmiiksi päätetty kolmen ruokalajin ateria juomineen. Mahdollisuus valita kolmesta pääateriasta, josta löytyi kasvisruokavaihtoehtokin.
Menun lisäksi pöytääni tuotiin pieni paperi, joka kertoi illallisen juonen. Meneillään oli hyvän karman keittiö. Ilta, jolloin ruoka ei maksa mitään ravintola-asiakkaalle. Halutessaan voi kuitenkin jättää kirjekuoreen rahaa ja vaikuttaa näin karmakeittiön tulevaisuuteen. Kaikki perustuu vapaaehtoisuuteen.
– Tämä konsepti on paljon käytössä esimerkiksi Yhdysvalloissa, ja halusimme kokeilla sitä täällä Vientianessa, kertoi Ango-ravintolan toinen omistaja Erika Fujiwara.
Erika ja Hiroshi Yoshioka ovat japanilaisia, jotka ovat pyörittäneet ravintolaansa nyt kolmisen vuotta Laosin pääkaupungissa Vientianessa. Karmakeittiö oli heidän ensimmäisensä. Avuksi he olivat saaneet italialaiskokit, ystävänsä Clara Barilanin ja Nino Faibenen.
”Järjestämme jatkossa karmakeittiön joka kuukausi ja kutsumme sinne erimaalaisia kokkeja tekemään ruokaa.”
– Järjestämme jatkossa karmakeittiön joka kuukausi ja kutsumme sinne erimaalaisia kokkeja tekemään ruokaa. Vientianessa asuu paljon ulkomaalaisia, jotka tykkäävät sekä kokata että käydä syömässä ulkona, Erika sanoi.
Vapaaehtoisena keittiössä työskennellyt Nino kertoi, että hän halusi suunnitella iltaan menun, jossa on italialaisia makuja. Kuten voimakkaalla parmesaanijuustolla kuorrutettua munakoisoa, erikoisgnoccheja sekä bruschettaa. Jälkiruuaksi tarjoiltiin Angon kuuluisaa tuhtia suklaakakkua.
Moni ruoka oli jo loppunut, kun saavuin paikalle, mutta pääruokia oli vielä tarjolla. Sekä juotavaa – niin alkoholia kuin holitonta.
Täällä asuu zen
Angolaisten loihtima inkiväärijuoma on lämpimän kesäpäivän takuuviilentäjä. Se tarjoillaan Angossa yleensä kulhosta, jonka Erika on itse suunnitellut ja tehnyt. Ruuan lisäksi hänen intohimonaan on keramiikkatyöt, joita hän on tehnyt yli 15 vuotta sekä pitänyt muun muassa näyttelyn.
Angosta on tullut Vientianessa instituutio, jossa käyvät niin paikalliset kuin turistit. Japanissa Ango-nimellä on useita merkityksiä: se voi tarkoittaa zen-buddhalaisuudessa koettavaa harjoittelukautta. Haikurunoudessa se puolestaan viittaa kesään.
Pienessä ravintolassa oli todella zeniläistä tyyneyttä ja kesän riemua vastaava tunnelma sunnuntai-iltana. Sekä omistajat että kokit kävivät juttelemassa asiakkaiden kanssa. Suurin osa paikalla olevista oli japanilaisia turisteja, mutta oli siellä muita eurooppalaisiakin. Asiakkaat tutustuivat myös toisiinsa, ja sain taas kertoa monia tarinoita muun muassa Suomen talvesta sekä muumeista.
Juttelin monen japanilaisen kanssa, ja nauroimme yhdessä tutuille ilmiöille. Kuten sille, että muumit ovat niin suosittuja Japanissa tai että shiba inuja jonotetaan ja niistä maksetaan tuhansia euroja Suomessa, kun Japanissa shiban saa muutamalla sadalla eurolla.
Kun lautaset tulivat tyhjäksi ja oli kotiinlähdön aika, ei laskun summa enää jännittänyt. Jokainen jätti valkoiseen kirjekuoreen sopivan rahamäärän, jos jätti – ja jatkoi näin hyvän karman kiertoa.
Ravintola Angon karma kitchenistä saa tietoa muun muassa heidän Facebook-sivuiltaan.
No comments
Mielenkiintoista….