Kun tulin kuukausi sitten Uuteen-Seelantiin, minulla ei ollut juuri mitään tietoa tästä maasta.
Joo, olin kuullut, että täällä on hobittien valtakunta ja äärimmäisen kaunis luonto.
Kirjoitin ensimmäiseen postaukseeni, millaisia huumorijamppoja paikalliset ovat. Vitsejä heitetään joka paikassa.
Sittemmin olen oppinut uusiseelantilaisista paljon muutakin, kuten:
Avojaloin voi mennä kaikkialle
Jo lentokentälle saapuessaan on helppo huomata, että tämä on avojalkaisten hipsuvarpaiden maa.
Sittemmin olen seurannut ihmisten jalkoja ja todennut:
Paikalliset kulkevat sujuvasti avojaloin koko ajan. Paljailla jaloilla liikutaan niin kaupoissa, baareissa ja jopa linja-autoissa. Olen nähnyt joidenkin jopa vaeltavan kallioisilla seuduilla ilman jalkineita.
Elämä ilman kenkiä on rennompaa ja jo pienet lapset tottuvat tapaan. Tuntuuhan se elämä helpommalta ilman kenkiä.
Avojalkaisia näkee enemmän maaseudulla ja pikkukaupungeissa sekä maorikylissä, mutta myös isommissa kaupungeissa; tämän postauksen kuvat ovat Aucklannista.
Dollarinamuilla on jännä nimi
Uusiseelantilaiset rakastavat asioiden nimeämistä hauskoilla tavoilla. Kioskeissa näkyy irtokarkkeja, jotka ovat ”lollies” (lollypop = tikkari).
Karkit on pussitettu valmiiksi ja yleensä niiden hinta on yhden dollarin eli noin 0,60 euroa.
Irtokarkkilaareja, joista asiakas saisi valita itse namunsa, ei juurikaan ole kioskeissa. Isoissa marketeissa niitä kyllä on.
Piipahdus maitokaupassa
Paikalliset tekevät pieniä ostoksiaan dairy-kioskeilla.
Dairy-nimi tulee siitä, että aikoinaan maa oli täynnä pieniä kulmakauppoja, joissa myytiin maitotuotteita ja muutakin maalla tuotettua ruokaa.
Sittemmin dairy-käsite laajentui ja maitokaupoista tuli koko kansan kioskeja, joista saa melkein ihan mitä tahansa.
Nämäkin asiat on ehkä hyvä tietää etukäteen:
- Uudessa-Seelannissa voi maksaa kortilla melkein missä tahansa. Jossakin paikoissa ei edes oteta käteistä vastaan. Maaseudulla tilanne voi olla toinen, koska nettiyhteydet ovat huonot – mutta nekin kehittyvät koko ajan.
- Maanjäristyksiä on lähes koko ajan. Ne voivat olla isojakin. Kuukauden aikana koin kolme pientä maanjäristystä, ja eteläsaarella järisi muutamana päivänä voimakkaamminkin, yli viiden richterin.
- Muovipusseja ei saa enää kaupasta. Uusi-Seelanti kielsi vuonna 2019 kauppoja myymästä muovipusseja. Siksi mukaan kannattaa ottaa omat kassit – mutta niinhän vastuullinen kansalainen tekee muutenkin!
- Sää – se on vaihtelevaa. Vaikka päivällä on +35 astetta, saattaa illalla puhaltaa hyytävä tuuli ja lämpötila painua jopa alle kymmenen asteen. Lähes kaikki säätilat ovat mahdollisia yhdenkin vuorokauden aikana.
- Paikallisissa taloissa on huono lämpöeristys. Ne voivat olla kesäöinäkin todella viileitä.
- Vesipula voi iskeä paremmallakin asuinalueella, mutta yleensä siitä varoitetaan hostelleissa ja majataloissa. Kylmät, nopeat suihkut ovat suosittuja.
- Liikkuminen kestää joka puolella maata: Aucklandissa rakennetaan paljon ja tietöitä on melkein joka kulmalla. Maaseudulla on puolestaan mutkaisia teitä ja eläimiä. Tunnissa saattaa päästä eteenpäin jopa 30 kilometriä.
- Hedelmät ja vihannekset, kuten kaikki ruoka, on täällä kallista. Mutta sesonkituotteet maksavat vähemmän. Ja sitten se maku: en ole koskaan syönyt niin meheviä kiivihedelmiä ja avokadoja kuin Uudessa-Seelannissa.
- Ai, niin, ne kiivit. Se voi tarkoittaa hedelmiä, lintuja tai paikallisia asukkaita. Yhden kiivilinnun poikasen saatoin nähdä, mutta muuten niiden tapaaminen jäi tällä reissulla.
