Ensimmäisen Macaon-reissuni tein viime vuonna, kun olin aikuisopiskelija. Silloin kävin päiväseltään Macaossa ja nautin katukeittiöiden antimia. Kävin myös maistamassa paikallisen munatortun.
No, se torttu maksoi alle euron. Parilla eurolla saa vatsansa täyteen kunnolla vaikkapa paikallisella tofulla.
Myös paikalliset herkkujen myyjät tarjoavat maistiaisia niin paljon, että niistäkin saa energiaa hetkeksi.
Tämä reissu on kuitenkin erilainen: olen unohtanut melkein täysin budjettimatkaajan roolini. Siihen on ollut hyvät syyt:
- Olen töissä ja tienaan
- Vietin Macaossa synttäreitäni – ja juhlin niitä koko viikon
- Viimeksi näin paikkoja, joihin minulla ei ollut varaa; tällä reissulla haluan kokea jonkun niistä
- Erityisesti toivelistallani oli Michelin-ravintolassa syöminen
Pienenpienellä Macaolla on peräti 19 Michelin-tähtiravintolaa. Kolmella ravintolalla on kolme tähteä.
Joidenkin listausten mukaan Macaosta ja Hongkongista saa maailman halvimpia Michelin-tähtiannoksia.
Kiinalaisten onnennumero 8
Lounaspaikaksi valikoitui The Eight -ravintola, joka on Macaon ainoa kolmen tähden kiinalaisravintola.
Olin pukeutunut tennareihini ja päästäni valui Macaon kosteus eli hiki. Sillä lookilla marssin The Grand Lisboa -hotellin kultaiseen aulaan ja ajoin hissillä muutaman kerroksen ravintolaan.
Punainen sisustus herätti huomion heti ensimmäisellä katseella. ”Kasiravintolan” tyyli on erittäin massiivinen, tumma ja krumeluuri.
Minun tyyliäni ei kukaan katsonut pahasti, tai en ainakaan huomannut sitä. Meidät johdatettiin pöytäämme ja iloinen nepalilaistarjoilijamme alkoi kertoa lounasmenusta.
Samalla kuulin, että numero 8 on kiinalaisessa kulttuurissa tärkein numero. Se merkitsee menestystä ja rikkautta.
Ympärilläni oli vähintään keskiluokkaisen näköisiä lounastajia; osalla oli päällä hienommatkin vaatteet. En huomannut, oliko kenelläkään muulla jalassaan tennareita, mutta verkkatakissa ja lippiksessäkin jotkut ainakin aterioivat.
50 euron lounas
Ensimmäiset alkupalat olivat niin kauniita, että en olisi malttanut syödä niitä. Lehtikullalla koristeltu kultakala. Rapea salkku. Valkoinen ja veikeä siili.
Nämä myös maistuivat todella hyvältä. Uskon, että näiden jälkeen on vaikea löytää enää yhtä hyviä dim sum -paloja mistään.
Ruokailun aikana myös pääkokki Joseph Tse kävi moikkaamassa pöydässämme. Hän kertoi nopeasti mielenkiintoisia käänteitä elämästään ja siitä, kuinka hän on päätynyt Eight-ravintolaan.
Vaikka olen melkein kaikkiruokainen ja harvoin jätän ruokaa, tuli Michelin-ravintolassa nyt rajani vastaan. Ravintolan kuuluisasta possusta jätin toisen palasen syömättä. En vain kyennyt enää syömään possua – jota macaolaiset näyttävät rakastavan.
Olisin ehkä voinut välttää tämän kiusallisen tilanteen kertomalla etukäteen, että syön sikaa vain todella harvoin. Ravintolan 40 käsintehdystä dim sumista olisi varmasti löytynyt korvaaja.
No, jäipä ruokahalu jälkiruokaan saakka. Se oli erittäin kaunis seesamivanukas ja -jäätelöannos.
Kolmen tähden Michelin-kuitissani on kahden henkilön lounas sekä palvelumaksu: yhteensä ne tekivät 115 euroa. Seuralaiseni joi samppanjaa ja minulle kaadettiin taukoamatta inkiväärilimsaa sekä tietenkin Macaon tunnettua jasmiiniteetä. Oli alkupaloja sekä jälkiruoka keittiön ylimääräisenä tervehdyksenä.
Lounassetti maksoi reilut 50 euroa. Synttäriviikon, kerran elämässä -lounaaksi kolmen tähden Michelin-ravintolassa tuo olkoon hyvä diili.
Hongkongissa vastaavat ateriat maksaisivat tuplasti enemmän; tosin Hongkongista löytyy myös maailman halvin Michelin-ravintola. Tim Ho Wanin ravintolan testasin jo viime vuonna siellä. Alle kolmella eurolla irtosi siellä suupala, mutta eihän se ollut yhtään valkoisen siilin tai kultakalan veroinen.
