Moni tuttava on kysellyt, että mitä siellä Okinawalla syödään. Oletko syönyt paljon sushia? No, kyllä! Entä nuudeleita? En sitten kokkikurssin.
Okinawalainen ruoka poikkeaa hieman Manner-Japanin tarjonnasta. Sushia ei esimerkiksi löydy ravintoloista niin helposti, mutta pienestä lähikaupasta saa kyllä edulliset sushit mukaansa.
Possua sekä mereneläviä on tarjolla paljon ja eri muodoissa. Bitter lemonia eli karvaskurkkua on monessa ruuassa, ja siitä on tullut suosikkini. Kun olen tilannut karvaskurkkusmoothien tai -salaatin, minulle on erikseen huomautettu, että se on sitten vähän kitkerää. Monet turistit eivät siitä pidä, mutta minulle se menee: pidän voimakkaista mauista!
Varsinkin pehmeän okinawalaisen tofun kanssa karvaskurkku sopii hyvin yhteen. Täällä muuten tofu on täysin erilaista kuin muualla Aasiassa, sillä sen valmistustapa poikkeaa muun Japaninkin tyylistä. Suosittelen kyllä okinawalaisia tofuaterioita, joista riittää erilaisia versioita.
Koska olen jo joissakin postauksissa käsitellyt paikallista ruokaa, ajattelin kertoa nyt muutamista Okinawan erikoisista herkuista. Yksi erikoisuus on saarella tuotettu ruskea sokeri. Paikalliset ovat siitä kovin ylpeitä, ja sitä myydään ihan snäkseinä. Muun muassa semmoisissa söpöissä 20 gramman pusseissa, jonka erehdyin kerran ostamaan; luulin ostavani tummaa suklaata, jonka rasvaprosentti oli nolla.
Valitsin nyt kolme uutta, okinawalaista herkkua, jotka voi listata V-kategoriaan.
Eli luvassa on jotain violettia, jotain viileää sekä jotain vaahtoisaa.
1. Viileä herkku
Kun on ikävä Suomen talvea ja lunta, shaved ice on loistava valinta. Okinawalaiset ovat hulluna höylättyyn jäähän.
Kun yleensä okinawalaiset annokset ovat pieniä, tämä jääelämys tulee valtavassa kulhossa. Nahan keskustan laitamilla sijaitseva Sennichi-ravintola (pääkuva) on ollut pystyssä jo 50 vuotta ja se on tullut kuuluisaksi omasta annoksestaan. Sennichi on muuten pieni, vaatimaton kahvila, jonne ainakin viikonloppuisin on hillittömät jonot. Tyypillisessä annoksessa on pohjalla makea zenzai-keitto, joka on tehty azuki-pavuista. Sen päälle on höylätty makeuttamatonta jäätä.
Shaved ice -annoksia löytyy muualtakin Japanista sekä maailmalta, mutta Okinawalla tuo jää on yleensä sitä itseään, ilman makeutusaineita.
Esimerkiksi alla olevan kuvan annoksen väri on saatu aikaan mansikalla ja punajuurella. Paikalliset hedelmät tuovat siihen makua. Joissakin paikoissa jää on tehty osittain maidosta.
2. Vaahdotettu herkku
Bukubuku! Tällä teellä on hauska nimi. Siinä missä matchaa käytetään paljon seremoniateenä muualla Japanissa, bukubuku on Okinawan erikoisuus. Sen historia on alkanut vuosisatoja sitten. Silloin riisiä paahdettiin niin pitkään, että se muuttui ruskeaksi. Sen jälkeen se keitettiin Okinawan kovassa vedessä. Ainoastaan saaren vesi ja riisi vaahdottuvat yhdessä jämäkäksi massaksi; teessä ei ole siis maitoa, vaan vaahto on kokonaan riisin ja veden ansiota.
Tuo vaahto yhdistetään usein jasmiiniteehen tai muuhun teehen – riippuen teen tekijästä. Riisi tuo juomaan luonnollista makeutta ja vaahto pehmeyttä. Jotkut tekevät kuppiin jopa 15 sentin vaahtokumpareen, mutta se laskeutuu nopeasti. Joten kuvaajalla on kiire ikuistaa se!
3. Violetti herkku
Purppuraa, liilaa ja violettia näkee monessa okinawalaisessa tuotteessa. Jäätelössä, kekseissä, tortuissa ja jopa pastassa. Myös Kitkat-patukoita saa täältä violettina eli benimon makuisena.
Benimo on paikallinen violetti peruna, joka on yksi okinawalaisten perusraaka-aineista. He tekevät siitä muun muassa muhennosta ja riisikakkuja.
Monessa benimo-herkussa maistuu jännästi samaan aikaan suola ja sokeri. Makeahko violetti peruna tuoksuu mielestäni aavistuksen laventelilta. Benimo-tortuissa on siis monta makua, ehkä vähän liikaakin näin tottumattomalle. Mutta nopeasti siihen tottuu, jos haluaa!
