Vantaalainen Hanna, 40, lähti opettajaksi Tiranaan – ”Suomesta kaipaan kouluruokaa ja opettajanhuonetta”

Vantaalainen Hanna Lenkola luki Opettaja-lehteä, kun hän huomasi ilmoituksen Balkanille perustettavasta Suomi-koulusta. Hän innostui ajatuksesta ja haki heti avoinna olevaan työpaikkaan.

– Olin tehnyt pitkään opettajan hommia Vantaalla, ja minusta oli tuntunut jo vähän aikaa, että on aika keksiä jotain uutta.

Hanna sai paikan ja lähti innokkaana kohti Albaniaa. Tilanne oli kuitenkin koko ajan epävarma, sillä koulun lupaprosessi eteni hitaasti Tiranassa.

Lopulta koko hanke kaatui yhdessä yössä, Hanna sanoo.

Sen jälkeen häneltä kysyttiin, haluaisiko hän paikan Kosovosta.

– Olin ottanut virkavapaata ja päätin jäädä Tiranaan. En halunnut enää Kosovoon sen jälkeen, kun olin ollut hetken Tiranassa. Minulla on kaksi maisterin tutkintoa ja rehtorin pätevyys. Ajattelin, että kyllä täältä Tiranasta jonkun työn saan.

Syksyllä 2018 Hanna kävi koputtelemassa paikallisten koulujen ovilla ja kysyi opettajan töitä.

Hän pääsi moneen paikkaan, ja lopulta valitsi Tiranan kansainvälisen koulun.

”Toisen palkan voi neuvotella”

Nyt Hanna on aloittanut toisen työvuotensa Tiranassa. Hän työskentelee koordinaattori-nimikkeellä ja kehittää muun muassa esikoulutoimintaa. Hän on opettanut myös englantia ja musiikkia.

Koulussa on yli 300 oppilasta ja noin 36 eri kansallisuutta. Lukuvuosimaksu on melkein 20 000 euroa. Hannan kaksoistytöt, 8, ja poika, 11, käyvät samaa koulua, mutta he välttyvät lukukausimaksuilta.

Kun Suomessa opettajan palkka määräytyy muun muassa työkokemuksen ja opetettavien tuntien mukaan, kansainvälisessä koulussa Hanna neuvotteli itselleen palkan.

– Tosin vasta toisen palkan voi neuvotella, sillä ensin pitää olla näyttöä, että on rahan väärti. Viime vuonna sain aloittelevan luokanopettajan bruttopalkkaa. Suhteutettuna paikalliseen elintasoon sekin on hyvä palkka täällä.

Albanian hintataso on tunnetusti alhainen. Esimerkiksi kolmion vuokra Tiranan parhaimmalla paikalla voi olla 350 euroa. Erikoiskahvin saa ravintolasta eurolla ja viinilasin kahdella.

Tuontituotteet, kuten bensa, ovat Albaniassa lähes Suomen hinnoissa. Mutta Hanna sanoo ottavansa ilon irti muista halvoista hinnoista.

– Melkein hävettää sanoa, että joskus jopa käyn pesettämässä hiukseni kampaamossa. Muissakin hoidoissa käyn mielelläni. Jalkahoito, pedikyyri ja geelikynnet sormiin maksavat yhteensä alle 20 euroa.

”Melkein hävettää sanoa, että joskus jopa käyn pesettämässä hiukseni kampaamossa.”

Jos suomalaisen mielestä tuntuu hullulta käyttää paljon palveluita, on niiden käyttäminen paikallisille kuitenkin hieno juttu työllistymisnäkökulmasta, Hanna lisää. Hän on myös huomannut, että Albaniassa on voimakas tälläytymiskulttuuri; paikalliset haluavat pitää huolta itsestään ja hoitolat ovat suosittuja paikkoja.

Paikallisessa palvelukulttuurissa on Hannan mukaan silti vielä paljon parantamisen varaa. Kun hän pyytää kuittia, kuulee hän toisinaan, että kuittinauha on jumissa. Ravintolassa ja kaupassa saattaa joutua odottamaan omaa vuoroaan pitkään.

”Minulla on nyt enemmän aikaa lapsilleni”

Opettajan työpäivä alkaa viimeistään 7.30, jolloin Hanna tervehtii koulun edessä seisovaa rehtoria. Työpäivä kestää neljään saakka iltapäivällä joka päivä.

Koululaisilla on melkein sama aikataulu.

– Työajasta ei lipsuta ja opettajat ovat kovan kurin alla täällä. Rehtori saattaa tulla seuraamaan oppituntia ja tarkastamaan, onko opetusprosessi kunnossa. Opettajan autonomia päättää asioista on rajoitettu, mutta se ei ole aina välttämättä huono asia. Minun ei ole tarvinnut viedä kotiin töitä, joita tein Suomessa usein iltasella. Täällä ei ole Wilmaakaan, ja minulla on vapaa-ajalla enemmän aikaa lapsilleni.

Hanna haluaisi, että hän voisi tuoda suomalaisen koulun toiminnallisuutta enemmän tiranalaiskouluun.

Myös kouluruoka ja opettajanhuone ovat toivelistalla.

– Paikallinen kouluruoka ei ole suunniteltu lapsille. Teen täällä lapsilleni aamupalan ja lounaan valmiiksi, ja kaipaan suomalaista, verorahoilla tuettua kouluruokaa. Valmiit nakit, perunamuusit ja porkkanaraasteet helpottavat ruuhkavuosia elävien aikuisten arkea.

”Kaipaan suomalaista kouluruokaa. Valmiit nakit, perunamuusit ja porkkanaraasteet helpottavat ruuhkavuosia elävien aikuisten arkea.”

– Eniten taidan kaivata Suomesta opettajanhuonetta. Koulussa on hyvä olla paikka, jossa näkee kollegoita ja voi pysähtyä hetkeksi. Sellaista kahvittelukulttuuria ei täällä ole.

Hiljattain 40 vuotta täyttänyt Hanna ei suunnittele pysyvänsä koko elämäänsä Tiranassa, vaikka hän onkin tällä hetkellä tyytyväinen. Miesystävä lentää säännöllisesti Suomesta Albaniaan, ja ympärillä on esimerkiksi paljon hienoja luontokohteita.

Koulun jälkeen ja viikonloppuisin Hanna vie usein lapsensa paikkoihin, joihin ei Suomessa pääse – kuten vesiputouksille ja huikeille vuoristojärville. He toimivat aktiivisesti mukana myös koulun harrasteissa ja viettävät aikaa vaikkapa musikaalin lavasteita rakentaen.

Hän on oppinut vapaa-ajalla päästämään irti muun muassa jatkuvasta kiireestä. Albaniassa ei ole niin nuukaa, jos on tapaamisesta myöhässä vartinkin.

Esimerkiksi jos työmatkalla tulee tuttu vastaan, on tärkeää kohdata ja vaihtaa kuulumiset vaikka keskellä liikenneympyrää, hän mainitsee.

– Tiukoissa aikatauluissa pysyminen ei ole paikallista kulttuuria ja se on niin vapauttavaa. Mutta ei se arki ole täällä kovin erilaista, ellei oteta huomioon säätä, joka on kiva lähes koko vuoden. Viime vuonna uima-altaan jää oli riitteessä ja ulkona pakkasta muutamana aamuna. Mutta eteisemme ei pursua, koska siellä ei ole niitä ulkovaatteita, joita tarvitaan Suomessa.

Seuraathan Adventuristaa myös Facebookissa? Liity faniksi täällä