Näillä kaduilla on jotain niin tuttua. Nostalgista. Mutta samalla ne ovat jännittäviä, uusia seikkailuja. Vieraita kulmia, joista tekee mieli kääntyä huvikseen, koska ei enää tiedä, mitä nurkan takana onkaan.
Niillä tulee vastaan kasvoja, joita en enää tunnista. Tuntemattomia bussilinjoja sekä numeroita taksien katoilla.
Uusia kahviloita ja ravintoloita. Kokonaisia rakennuksia, joita ei ollut täällä 30 vuotta sitten.
Ja sitten kaikki ne vanhat tutut muistot ja paikat, jotka ovat jääneet mieleen. Ihanat puistot, myymälät ja muut talot. Samat torikauppiaat ja patsaat.
Tuttu on myös mereltä päin nouseva tuuli, joka pitää välillä siestaa ja toisinaan puhaltaa jäätävästi ihon alle. Tehtaiden piipusta nouseva savu, joka on vuoroin pystysuoraa ja vuoroin vinoa – välillä myös ällöttävän hajuista.
Samaan aikaan on kevätfiilis ja Torinrannan aittojen kohdalla räntäsade iskee päin kasvoja sekä näyttää kuin olisi taas joulu.
Tämä on Oulu. Uusi vanha kotikaupunkini.
Edellisestä postauksestani on reilu kuukausi. Enpä olisi silloin edes osannut aavistaa, mihin elämä soljuu seuraavaksi. Että sukellan täysin uuteen ja osaksi uusvanhaan.
Että 23 vuoden jälkeen palaan takaisin kotikaupunkiini Ouluun ja aloitan siellä unelmieni työn, johon kuuluu kansainvälisiä juttuja sekä viestintää. Saan markkinoida rakasta Oulua.
Kaikki tapahtui nopeasti, vaikka tätähän olin salaa toivonut: uutta suuntaa työelämässä sekä muuttoa Ouluun.
En vieläkään oikein käsitä tätä oloa. Joka päivä olen astellut työpaikalleni innokkaana. Oulun kaduilla ja kotona olen vielä tänäänkin miettinyt, olenko täällä yhä lomalla. Tai unessa.
Moni tuttavanikin on ihmetellyt siirtoani.
”Eikö Oulu ole liian pieni paikka sinulle?”
”En olisi koskaan uskonut, että muutat takaisin Ouluun. Olet niin suurkaupunki-ihminen.”
Kohta olen ollut kaksi viikkoa taas oululainen, enkä ole ihmetellyt vielä Oulun kokoa tai kaivannut takaisin – vaikka ihmisiä onkin aina ikävä.
Kevät on suosikkivuodenaikani. Ainakin suurten muutosten suhteen. Silloin yleensä tapahtuvat kaikki isot asiat elämässäni.
Se on herkkä vuodenaika ja lupaus lämmöstä sekä kaikesta upeasta. Kevät on jo näyttäytynyt Oulussakin, vaikka hehkein aika on vasta edessä. Se on jotenkin kutkuttava tunne, muussakin elämässä.
Tervetuloa mukaan Adventuristan Oulun-seikkailuihin!
PS: Kerrohan kommenteissa, jossa haluaisit lukea jostain tietystä oululaisesta asiasta tai lähiseudun jutusta.
1 comment