Teelle pyhitetty temppeli – täältä alkoi japanilaisen teekulttuurin estetiikka

”Miten voi olla sellainen sattuma? Että päädyt sellaiseen teekaupunkiin?”

Ystäväni kysyi minulta tämän, kun kerroin Fukuokasta jännän teefaktan.

Se teejuttu oli nostattanut karvani pystyyn viime viikolla temppelikierroksella. Olin varmaan kuullutkin tarinan aiemmin, vuosia sitten, kun olin vieraillut Fukuokassa, mutta ilmeisesti en ollut vielä silloin niin innokas teefani, että juttu olisi jäänyt mieleeni.

Juttuhan kuuluu niin, että japanilaisen teekulttuurin juuret sijaitsevat Fukuokassa.

Ei, ne eivät ole Kiotossa ja Ujissa, joka on kuuluisa muun muassa matchastaan.

Ei, eikä Shizuokassa, joka nyt tuottaa suurimman osan maan vihreästä teestä.

Japanissa on toki juotu teetä pitkään, mutta Fukuokalla ja siellä vaikuttaneella munkilla on ollut tärkeä rooli teeseremonioiden synnyssä.

Teetaide tuli munkkien mukana Kiinasta.

Zen-munkki Eisai (Yosai) matkusti Kiinaan ja toi sieltä hienostuneemman teekulttuurin perinteen Japaniin, jossa siitä ensimmäiseksi pääsivät nauttimaan zen-buddhalaiset munkit.

Eisai perusti Fukuokaan Japanin ensimmäisen zeniläisen temppelin, Shofukujin, vuonna 1195.

Hän kylvi Kiinasta tuomiaan teepensaiden siemeniä niin temppelin alueelle kuin Sefuri-vuorelle, joka sijaitsee Pohjois-Fukuokassa. Sanotaan, että Eisai kasvatti Fukuokan alueen ensimmäisen vihreän teen pensaan.

Hän kävi opettamassa teenjuontia myös Kiotossa ja loi siitä myöhemmin oman taiteenlajinsa.

Hän kirjoitti myös kirjan teenjuonnin terveysvaikutuksista ja kertoi, kuinka se auttaa muun muassa krapulaan. Tosin Eisain mukaan krapulaa ei kannattanut hankkia lainkaan ja senhän saattoi välttää juomalla teetä.

Eisaita on kiittäminen myös matchasta, tuosta teenlehdistä jauhetusta seremoniajuomasta, temppelissä mukana ollut paikallisoppaani kertoi.

Myöhemmin 1500-luvulla teemestari Sen no Rikyū teki teeseremoniasta virallisen taidemuodon, jonka Eisai oli laittanut alulle.

Shofukujin temppeli sijaitsee Fukuokan vanhalla alueella, Hakatassa, jossa on paljon muitakin temppeleitä.

Isolla temppelialueella ensimmäisenä vastaan tulevat lukuisat kulkukissat, jotka pienestäkin rapistuksesta tulevat jalan viereen aneleva katse silmissään.

Ruskeat temppelirakennukset, kivet, lammet ja puut toivat todella zenimäisen vaikutelman. Yleiskuva oli rauhallinen ja jopa väritön, kun sitä vertaa vaikkapa Sumiyoshin temppelialueeseen, joka puolestaan on shintolainen temppeli.

Oppaaltani kuulin, kuinka zeniläisyys on antanut vaikutteita moniin japanilaisiin juttuihin – kuten kalligrafiaan ja puutarhoihin.

Ja onneksi on vihreä tee!

Tällä kertaa temppelissä oli moni alue kiinni emmekä päässeet teeseremoniaan siellä. Muutenkin alue oli aavemaisen hiljainen ja paikoitellen jopa karukin. En saanut oikein otetta suuresta temppelialueesta, joten palaan sinne varmasti vielä uudelleen.

Kun jano yllättää, Shofukujin lähistöllä on lukuisia teepaikkoja, joissa voi jatkaa vihreään teehen tutustumista.

Käteni melkein tärisivät, kun nautin temppelivierailun jälkeen vihreää teetä – sen syntysijoillaan.

Ja vaikka olen teehifistelijä ja sen historiaankin tutustunut, en voinut arvatakaan, millainen rooli Fukuokalla on vihreän teen historiassa. Ja miten osasinkaan valita tämän paikan vuorotteluvapaalleni.

Ehkä vastaus on intuitiivinen: rakkaus. Rakkaus teehen.

Tunnin päästä keskustasta on Yamen kaupunki, joka on kuuluisa tämän alueen vihreästä teestä. Olen aiemmin mennyt vain alueen läpi, mutta nyt mielessäni kutkutteleepi jo teematka Yameen.

Jos olisin töissä Fukuokan matkailussa, olisin jo markkinoinut alueen teeihmisen paratiisina. Toisaalta, onneksi sitä ei ole vielä tehty ja pääsen kiertelemään rauhassa Fukuokan teehelmiä temppeleistä lähtien.