Hyvää joulua teille ihanille täältä Ubudista!
Tulin tänne aattona iltapäivällä ja viideltä meillä alkoi indonesialais-suomalainen joulu. Sen järjesti Gayatri bungalows -hotelli, jossa on vietetty samanlaista tapahtumaa jo useita vuosia. Hotellilla oli myös oma itsenäisyyspäivän Suomi 100 -juhla, mutta sen missasin, koska olin silloin Australiassa. Nyt järjestin kyydin Canggusta itselleni sekä muutamalle muulle suomalaiselle ja lähdimme Ubudiin jouluaaton viettoon.
Täytyy myöntää, että tämä jouluaatto oli ehkä perinteisin koskaan viettämäni suomalainen jouluaatto. Gayatrin väki oli taikonut juhlapöytään niin monenlaisia herkkuja, että suu napsasi kyllä jo joulukuun alussa, kun näin ruokalistan.
Keskellä trooppista viidakkomaisemaa oli joulumusiikkia, jouluelokuva ja jopa joulupukki, joka jakoi jokaiselle lahjoja ja jonka polvelle pääsi istumaan vähän vanhemmatkin lapset – jotka olivat olleet kilttejä! En muistakaan, milloin olisin viettänyt jouluaattoa viimeksi pukin kanssa.
Kun olin naperoiässä, minulla oli tapana pelätä joulupukkia. Mummolassamme kävi aina sellainen vanhanaikainen pukki, jolla oli mielestäni hurjan pelottava naamari. Istuin yleensä pukin vierailun ajan vintillä, jonne halusin jo hyvissä ajoin päivällä. Ja viimeistään siinä vaiheessa uskoni meni joulupukkiin, kun vietimme ensimmäistä jouluamme uudessa omakotitalossamme ja pukki asteli sisään eteisestä. Olimme aukaisseet jo omat lahjamme, jotka olivat salaisesti ilmestyneet kuusen alle, ja pukki pahoitteli tulleensa väärään taloon. Tällä kertaa pukki tuli skootterilla.
Pukkimuistojen lisäksi mieleeni Ubudin riisipeltojen laitamilla tuli paljon muitakin jouluja. Helsingissä, Oulussa, Valamossa. Kuubassa, Kaliforniassa, Dominikaaneissa. Nyt kun takana on pidempi aika ulkomailla oloa tällä reissulla, kunnon Suomi-fiilistely ja perinteinen joulu tuntuvat vaihteeksi niin hyvältä – niin kauan kuin niistä ehdin nyt nauttia. Joulupäivänä ja tapanina minulla onkin jo aivan toiset kuviot, sillä teen tuolloin etätyöpäiviä.
Jo piparkakkujen maistaminen toissapäivänä Suvituulia Brohezin luona toi melkein kyyneleet silmiini. Ja samoin kävi nyt jouluaattona. Ensin aamujoogan jälkeisellä rantapiknikillä, jossa nautin Suvituulian pakkaamia pipareita ja sitten aattoiltana Ubudissa.
Kaikki ne pipareiden mausteet, maut ja tuoksut muistuttavat monista eri hetkistä. Höyryävä glögi oli myös jotain todella mahtavaa – ja siinä yli 90 prosentin kosteudessa sen nauttiminen nauratti todella paljon. Ei, glögissä ei ollut alkoholia, vaan se iloisuus tarttui tutuista tuoksuista ja makuelämyksistä sekä hauskasta seurasta, jossa kippistimme jouluaatolle.
Paikalla upeassa joulujuhlassa oli yli 60 ihmistä. Suurin osa oli suomalaisia, jotka asuvat Balilla tai ovat täällä nyt lomalla. Hotellin johtaja Bagus Ari Saputra piti pienen puheen ennen varsinaista ohjelmaa.
Sen jälkeen kävimme ruuan kimppuun. Lauloimme myös joululauluja sekä otimme tietenkin selfieitä joulupukin kanssa.
Ruokapöydissä oli tarjolla niin perinteisiä porkkana- kuin muita laatikoita balilaisella twistillä, kalkkunaa, silliä, sienisalaattia ja karjalanpaistia. Jälkiruokana saimme muun muassa suomalaista suklaata, riisipuuroa ja rusinasoppaa, torttuja sekä tietenkin paikallisia hedelmiä. Osa tutuista Suomi-herkuista oli leivottu Balilla, osa oli tuotu Suomesta. Baguksen äiti Anita Ikonen kertoi, että hän toi matkalaukussaan Suomesta Balille jouluviikolla ainakin silliä, suklaata ja glögiä. Niillä täyttyi laukku mukavasti, mutta hänellä onkin vaatteet jo valmiiksi Balilla, sillä hän on reissannut täällä liki neljän vuosikymmenen ajan.
Ja jos pipari maistui hyvältä, niin täytyy myöntää, että pari palaa suomalaista suklaata maistui pitkästä aikaa suorastaan taianomaiselta. Ne loppuivatkin pöydästä melkein yhtä nopeasti kuin karjalanpaisti ja porkkanalaatikko. Paikalla oli myös muutama turisti Hong Kongista, Australiasta, Kanadasta ja Hollannista. He ylistivät myös suomalaista jouluruokaa ja varsinkin herkkupöytää.
Itsekin nautiskelin suklaakonvehtia niin hartaasti, että unohdin hetkeksi melkein kaiken muun ympärillä olevan elämän. Karkkipäivät, joulut, veli, ystävät, työpaikka. Siinä ehti päässäni vilistä monenlaisia liikuttavia juttuja. Ja kaikki siis muutamasta suklaapalasta!
Huh, huh, olen hämmästynyt, että mikä vaikutus suklaalla (tai piparilla) voi ollakaan.
Kaikkia tuttuja sekä uusia makuja oli muuten kyllä suuri ilo nauttia mielenkiintoisessa seurassa ja äärimmäisen kauniissa ympäristössä vihreiden maisemien sekä balilaisen arkkitehtuurin keskellä. Kun juttelin vieraiden kanssa, niin varsinkin pitkään pois Suomesta olleet kertoivat kaipaavansa jatkuvasti suomalaisia, tuttuja makuja. Muutama oli myös (melkein yhtä) liikuttunut tapahtumasta, jossa laulettiin Tonttujen jouluyötä, tarjottiin perinteisistä perinteisiä jouluruokia ja nähtiin joulupukki, joka otti etenkin lapset vastaan niin sydämellisesti. Ja pyysi myös Adventuristaa istumaan syliinsä.
Yöllä majataloon saapuessani taivaalla näkyi ilotulituksia, ja niitä on paukuteltu aattonakin ainakin kahteen asti yöllä. (Postauksieni kellonajat näyttävät edelleen Suomen aikaa, joten niihin ei kannata huomiotaan kiinnittää.) Onnellisena katsoin värikkäitä raketteja sekä hymyilin tälle näylle ja muille jutuille. Puhelimessani oli yli 150 Whatsapp- sekä muuta viestiä ja niiden joukossa oli yksi erittäin rakkaudentäytteinen uutinen ystävän tulevasta hääpäivästä. Soitin myös vanhemmilleni Suomeen ja eräälle aiemmin matkallani tapaamalle henkilölle.
Monesta suunnasta kantautui musiikkia: kuulin ainakin discojytää, joululauluja, romanttisia balladeja sekä balilaista pimputusta. Tanssin niiden komboa itsekseni kirkkaan tähtitaivaan alla.
Mutta nekin äänet ovat hiljentyneet. Nyt viidakko surisee, kuu keikkuu hassusti ja tuhannet tähdet vilkuttavat taivaalta.
Todellinen jouluyön rauha on laskeutunut hetkeksi Balille!
Ihanaa joulunaikaa teille kaikille!
Xxx, Annakaisa
Lopuksi kuva jouluaattoaamun rauhallisesta rantahetkestäni:
