Kun Sodankylä muuttuu elokuvateatteriksi – onko tässä Suomen paras festari?

* Elokuvalippuja saatu

”Seuraavalla kerralla menen heti avajaispäivänä eli keskiviikkona Sodankylään.”

Näin kirjoitin viisi vuotta sitten tänne blogiini – ja kuinka kävikään? Kun se seuraava kerta sitten tuli eli tämän vuoden (2024) Sodankylän elokuvajuhlat, olin paikalla heti keskiviikkona.

Nyt voisin kirjoittaa uuden toivomuksen: toivottavasti pääsen seuraavalla kerralla Sodankylään jo tiistai-iltana, että pääsen keskiviikkona nauttimaan elokuvista koko päivän. Tänä vuonna saavuin vasta iltapäivällä Oulu–Sodankylä-ajon jälkeen. Ja mielelläni olisin katsonut vielä viimeisenä päivänäkin eli sunnuntaina elokuvia.

Mutta onneksi ajomatka meni mainiosti ja ehdin heti keskiviikkona katsomaan elokuvaa, josta tuli viikonlopun suosikkini. Evil Does Not Exist.

Eikä ole varmaan yllätys kenellekään, että tämä elokuva on japanilainen. Leffa käynnistyi verkkaisesti ja siinä oli koko ajan päällä hidas rytmi, vaikkakin siinä tapahtui myös yllättäviä ja nopeita käänteitä. Oli ihana seurata japanilaisen pikkukylän elämää, bongata tuttuja japanilaisia piirteitä niin maisemassa kuin näyttelijöiden roolihahmoissa.

Oli niin rentouttavaa päästä nauttimaan Sodankylän-viikonlopun ensimmäisestä elokuvasta tuttuun isoon sirkustelttaan, joka oli melkein täpötäynnä katsojia. Muovipenkit edessä täyttyivät heti, mutta ihmiset katsoivat elokuvan myös puuorsilla istuen. Osa oli jonottanut elokuvan alkua melkein tunnin saadakseen hyvän paikan ja koulun pihalla kiemurteli pitkä jono, kun pääsin sen hännille ajomatkan jälkeen.

Lähetin ystävälleni viestin jonosta: ”Nämä ovat yllättävän hiljaiset festarit”. Elokuvien katselijat jonottivat jokaiseen näytökseen kärsivällisesti. Rakkaus elokuviin antaa kummasti virtaa jonottaa rauhallisesti.

Leffan alussa kuului tuttu sihinä, kun elokuvajuhlien vieraat avasivat tölkkinsä. Se on ääni, joka kuuluu lähes joka näytöksen alussa. Rauhallinen ja hiljainen käytös toistui joka elokuvassa. Sodiksessa ei katsella elokuvien aikana kännykkää. Karkkipussien tai popcornin syömisen rapinaa kuulin vain muutamassa näytöksessä, mikä on kaltaiselleni misofoniaan taipuvaiselle henkilölle suuri helpotus ja nautinto.

Palautuminen on myös tapissaan, kun oma kännykkä pysyy visusti offline-tilassa elokuvan ajan ja keskittyy sataprosenttisesti elokuvaan.

Sirkusteltan kattoon ripautteli välillä sadepisaroita, mikä lisäsi elokuvien katsomisen tunnelmaa. Iltanäytöksissä jotkut varautuvat omaan huopaan ja paksumpiin vaatteisiin.

Seuraavalla kerralla yritän muistaa ottaa enemmän vesipulloja sekä viuhkan mukaan, sillä varsinkin elokuvateatteri Lapinsuussa oli erittäin kuuma ilma ainakin rivistöjen keskipaikoilla.

Niin, kyllä. Veto Sodikseen jatkuu ja haluan ehdottomasti tulla takaisin näille rennoille festareille. Voisiko jopa sanoa, että Suomen parhaimmille festareille?

Tämänvuotisilla elokuvajuhlilla ei ollut mitään hirmusäitä. Lauantaina ukkonen jyrähteli ja vesisadetta riitti pitkän päivän, mutta muuten oli vain pieniä sadekuuroja sekä paljon keskikesän aurinkoa. On niin hämmentävää tulla ulos elokuvista keskellä yötä, kun valoa on ympärillä kuin keskipäivällä. Hyttysten määrä on vakio koko ajan, ja niitä kyllä riittää ainakin silloin, kun kesä on jo edennyt pitkälle.

Vuorokausirytmi menee Sodankylässä uusiksi eikä nukkumaan malttaisi mennä, kun katsottavaa on niin paljon. Aamuyöllä väki kokoontuu yleensä Kitisen jokilaiturille ihailemaan aurinkoa tai viileän yön usvaa. Elokuvateltoista kuuluu taustaääniä; aiemmin illalla myös keikoilta ja karaokesta kulkeutuu musiikkia ympäri Sodankylää.

Elokuvia pyörii Sodankylässä neljässä eri esityspaikassa keskustan ympärillä – ja niitä pyörii läpi vuorokauden. Elokuvia esitetään muun muassa keskiyön jälkeen ja aikaisin aamullakin.

Lippuja pystyi varaamaan etukäteen netistä, mutta osa elokuvista myytiin heti loppuun. Paikan päällä pääsi ostamaan päiväkohtaisia lippuja, jos oli valmis jonottamaan niitä heti aamusta. Lippupisteet avautuivat yhdeksältä aamulla, ja ensimmäiset lippujenjonottajat olivat paikalla jo seitsemältä aamulla.

Ystävieni yksi taktiikka oli kirjata suosikkielokuvia Exceliin, johon he listasivat myös etukäteen hankitut liput ja elokuvat aikatauluineen. Yksi hoiti majoituksen Facebookin majoitusryhmän kautta; siellä paikalliset tarjoavat asuntojaan vuokralle elokuvajuhlien ajaksi. Minä nappasin kyytiin sunnuntaina kolme festarivierasta Facebookin kimppakyytipalstalta.

Onhan se ihan eri juttu matkustaa Oulusta Sodankylään, kuin lähes 1000 kilometrin päästä Helsingistä. Mutta moni tulee sieltäkin tai jopa kauempaa Sodankylään nauttimaan mutkattomasta festaritunnelmasta ja elävistä kuvista.

Kyytiläiseni eivät käyneet yhdessäkään elokuvassa, vaan he tulivat Sodankylään viikonlopuksi tunnelman vuoksi.

Sodankylän keskusta ja elokuvien esityspaikat ovat kompakti kokonaisuus. Alueelle pääsee ilman pääsymaksua; maksaa pitää elokuvien katselusta. Yksi parhaimmista jutuista elokuvien lisäksi oli näytöksissä vierailleet tekijävieraat. Oli niin hienoa päästä kuuntelemaan esimerkiksi ohjaajien ajatuksia.

Elokuvajuhlilla on kansainvälinen meininki ja sinne saapuu niin VIP-vieraita kuin taviskatsojia ulkomailta. Tänä vuonna tapahtuma keräsi historiansa toiseksi suurimman kävijämäärän: yhteensä elokuvissa ja tapahtumissa oli yli 30 000 vierailijaa. Näytöksistä 59 myytiin loppuun.

Tarjolla on paljon myös oheisohjelmaa, muun muassa musiikkikeikkoja sekä leffakeskusteluja. Ruokakojuissa myydään paikallisia herkkuja sekä muun muassa käsitöitä. Yksi hauskimmista tapahtumista oli VHS-klubi, josta löytyi karaoke-vessa.

Nämä festarit kestävät keskiviikosta sunnuntaihin, viisi päivää yhteensä. Minä katsoin neljänä päivänä yhteensä yhdeksän elokuvaa. Monta kivaa kuvaa jäi katsomatta, kun en ollut ajoissa hankkimassa lippuja.

Yhdeksän elokuvaa on tosin enemmän kuin olen kolmen Oulun-vuoden aikana käynyt yhteensä katsomassa leffoja teatterissa. Nyt on taas sellainen fiilis, että pitäisi käydä useammin katsomassa leffoja elokuvateatterissa.

Sodankylässä nähtyjen elokuvien kautta pääsin Japani-näkymien lisäksi sukeltamaan muun muassa turkkilaiseen, saksalaiseen ja norjalaiseen maisemaan. Lauloin ja tanssin karaoke-elokuvassa Madonnan musiikin tahtiin. Nauroin kotimaisen Mummola-elokuvan perhetilanteille. Itkin Out of Season -leffan suhdekuvauksille.

Monesta näkemästäni elokuvasta jäi mieleen hitaat lähdöt, ihmissuhdekuvaukset ja vesistömaisemat.

Elokuvavinkkejä

Listani pohjautuu Sodankylässä näkemiini elokuviin

Evil Does Not Exist

Japani 2023
Tästä kirjoitinkin jo jotain ylempänä. Lisään sen verran, että tämä on kuin moderni ympäristökuvaus. Paljon zenimäistä hitautta ja taukoja, mutta hitaan alun jälkeen juonessa tapahtuu yllättäviä käänteitä.

Out of Season

Ranska 2023
Kauniit merenrantakaupungin näkymät hurmaavat, kuten kahden exän kohtaaminen ja jutun eteneminen. Jos on ollut joskus entisen heilan lumoissa, tämä elokuva kolahtaa – tai se tekee liian kipeää.

Kinds of Kindness

Irlanti ja Iso-Britannia 2024
Kolmiosainen elokuva erityisesti mustan huumorin faneille. Emma Stone on päätynyt tässä loistaviin rooleihin.

Punainen taivas

Saksa 2023
Tiivis suhdekuvaus ystävyksistä, jotka viettävät kesää merenrannalla ja jakavat talon yllätyksekseen naispuolisen henkilön kanssa. Lähellä riehuvat metsäpalot kuumentavat tunnelmaa, johon liittyy ihastuksia ja pettymyksiä sekä paljon puhetta kirjallisuudesta.

Lost Country

Serbia, Ranska, Kroatia, Luxemburg, Qatar 2023
Politiikkaa, perhesuhteita ja yllättäviä ratkaisuja entisessä Jugoslaviassa, ”kadotetussa maassa”.
Tässäkin on verkkainen tahti alkuun, mutta tilanteet kuumenevat ja tarjoilevat lopun, jota ei olisi osannut aavistaa.