Shizuokan teeparatiisi ja uusi lempimuseoni, jossa olisin viettänyt helposti 2 päivää

”Miten ihmeessä museossa voi viettää koko päivän? Siis jossain keskellä Japanin maaseutua?”

Ystäväni ihmetteli, kun kerroin kokopäiväretkestäni Shizuokan teemuseoon. En ole tyypillisin museovierailija, enkä viihdy niissä yleensä pitkään. Keskittymiseni herpaantuu nopeasti. Mieluummin katselen maisemia ja menoa ulkona, kun säät siihen sallivat.

Mutta nyt kuitenkin aamulla oli lähtö hotellilta kello 9.30 ja paluu museolta illalla kello 18. Matkoihin meni yhteensä pari tuntia eli tunti suuntaansa. Sen jälkeen jäi reilut kuusi tuntia museon kiertämiseen – ja olisin ollut valmis vielä seuraavaan museopäivään samassa paikassa.

Shizuokan teemuseosta tuli heti suosikkini. Muutamissa teemuseoissa olen käynyt aiemmin, mutta Shizuokan museo on selkeästi monipuolisin kaikelta tarjonnaltaan.

Nykyinen museo avattiin kuusi vuotta sitten, ja siitä lähtien se on ollut toivelistallani- Shizuokassa olen vieraillut useamman kerran, mutta aina aika on loppunut kesken eikä tunnin matka päärautatieasemalta museoon ole houkutellut.

Ensin junalla Kanayan asemalle 45 minuuttia ja sieltä bussilla museolle. Tai kävelyä jyrkkään ylämäkeen pari kilsaa.

Nyt lokakuussa 2024 päätin vihdoin matkasta kyseiseen teemuseoon ja koin teen ystävän superelämyksen – eikä minua olisi saanut sieltä pois.

Pääsymaksu museoon on naurettavan edullinen: 300 jeniä eli tämän hetken kurssilla noin 1,85 euroa.
Päälle tulevat muut maksut, esimerkiksi 1,20 euron kuulokemaksu, jos haluaa opastuksen yli 20 eri kohteeseen englanniksi tai muulla kielellä.

Tai 3,60 euroa teeseremoniasta. 2,40 euroa kahden hengen hauduta–itse-teekorista.

Parasta on, että museossa pääsee laittamaan kädet teehen eli kokeilemaan erilaisia juttuja, kuten matchan jauhamista, teelehtien rullaamista ja teen hauduttamista.

Vierailupäivänäni melkein kaikki työpajat oli jo loppuunmyyty tai ne pidettiin vain japaniksi, joten valitsin maksullisista aktiviteeteista itsenäisen teen hauduttamisen (koska pitäähän aktiviteetteja testata).

Ja suuntasin teekori kädessä ulkotasanteelle, josta oli uskomattoman hienot näkymät Makinoharan teeviljelmille. Siellä oli käynnissä syyssadon korjaaminen.

Makinoharan teepellot jatkuvat yli 20 kilometrin matkalle ja niiden sanotaan olevan Aasian suurimmat teeviljelmät. Tuotanto keskittyy senchaan, mutta alue on tunnettu erityisesti fukamushistaan eli syvähöyrytetystä vihreästä teestään. Shizuokassa asuu noin 680 000 ihmistä ja siellä on kahdeksan eri teealuetta. Tokiosta pääsee Shizuokaan tunnissa nopealla luotijunalla.

Viehättävän puutarhan yhteydessä olevaan teemuseon teehuoneeseenkin olisin mennyt mielelläni nauttimaan teeseremonian pikanäytöksestä ja herkullisesta juomasta pienen makeisen kera. Mutta teehuone sulkeutui jo aiemmin enkä ehtinyt sinne saakka. Vaikka olin koko päivän museoalueella.

Informaatiota riittää museon kolmessa kerroksessa. Kahdessa kerroksessa sijaitsee tee-teemaisia näyttelyitä. Museosta löytyy myös ravintola, kahvila, kirjasto, tuotemyymälä, teehuone ja uskomattoman kaunis puutarha.

Joten teetietouden lisäksi paikka on täydellinen rentoutumiseen ja herkullisten makujen kokeilemiseen. Täällä ei tarvitse olla teetietäjä eikä teehifistelijä; museo tarjoilee (ainakin omasta mielestäni) mukavaa ajanvietettä kaikille japanilaisesta kulttuurista ja maailman teetavoista kiinnostuneille.

Pääsen nauttimaan lounastani parhaaseen näköalapöytään. Fuji-vuori sijaitsee suoraan edessäni, mutta pilvisenä päivänä se lymyää lähes näkymättömissä.

Välillä näen Fujin huipun ja huokaisen niin syvään, että henkilökunta naurahtaa.

Välillä Fujin huippu kurkistaa kuitenkin pilvien takaa ja huokaisen niin syvään, että henkilökunta naurahtaa. Tai ainakin uskon niin heidän tekevän maskiensa takana.

Lounassetissäni nautin erityisesti matchalla maustetuista soba- eli tattarinuudeleista. Näiden kahden raaka-aineen kombo on täydellinen. Teetä tuodaan pöytääni niin kylmänä kuin kuumana.

Vaikka olen tonnikalan ystävä, tällä kertaa tonnikala jäi toiseksi ja voiton vei nuudelisetti – sekä Fuji-maisema.

Tämä teemuseo ei kerro pelkästään japanilaisesta teestä, vaan se antaa kattavan kuvan maailman teekulttuureista ja teen historiasta.

Kiinalaiset teeperinteet ovat kolmannen kerroksen näyttelytilan keskiössä, mutta teen historiaa ja kulutusta avataan muidenkin maiden osalta. Tutuksi tulee muun muassa Iranin, Turkin, Marokon ja Mongolian teetavat.

Toisessa kerroksessa keskitytään japanilaiseen teehen: sen historiaan, leviämiseen muihin maihin, teen tuottajien työkaluihin sekä prosesseihin.

Teelajikkeista opin, että Japanissa on yli sata eri lajiketta. Niistä yleisin on yabukita. Luen nauttien teeperinteisiin liittyvistä minulle uusista tiedoista muun muassa hautajaisiin ja häihin liittyen. Imen sisääni kaiken matchasta, siihen liittyvistä välineistä ja historiasta.

Teemuseon ehkä hämmentävin osuus on japanilaisen teen terveysvaikutuksista kertova osio. Siellä kerrotaan ilman lähteitä, kuinka teen nauttiminen voi vähentää kehon huonoa bakteerikantaa, auttaa korkeaan kolesteroliin ja ylipainoon sekä parantaa vastustuskykyä influessavirukselle.

Mielenkiintoisia faktoja, ja kaikkihan me teen ystävät tiedämme, kuinka tee parantaa hyvinvointiamme. Mutta tällaisten terveysväittämien esittäminen japanilaisessa museossa hieman kummastuttaa. Vastaavat tiedot joutuisivat Suomessa nopeasti viranomaisten syyniin.

Museon kirjasto on täynnä japanilaisia kirjoja, jotka käsittelevät teetä. Viimeistään taas täällä haaveilen uusista tavoitteista eli japanin kielen lisäopinnoista. Voi kun osaisin kieltä paremmin. Muutaman englanninkielisen kirjan huomaan myös hyllyiltä.

Museokauppa on myöskin mieletön keidas. En osaa hillitä siellä itseäni, kun haalin koriin suosikkiteitäni ja muutamia teemakeisia. Mutta kerrankos sitä ollaan täällä, Shizuokan teeparatiisissa.

Teeastiat ovat myös ihania, mutta en halua tässä vaiheessa reissua vielä kantaa raskaita matkamuistoja – eikä kotiini onneksi uusia astioita juuri enää mahdu.

Shizuokan kuuluisa vihreä kola päätyy ostoskoriini, samoin monet eri matchajauheet.

Lopuksi maistelen kolmea erivahvuista matchajäätelöä puutarhan rauhoittavassa ympäristössä. Lämpötila on vielä +25 astetta ja linnut laulavat kauniisti. Täällä on kyllä kaikki aistit superkäytössä.

Kun on kotiinlähdön aika, pyydän henkilökuntaa soittamaan taksin. En halua jäädä odottamaan pimeään bussia, joka kulkee viikonloppuisin todella harvoin museon ja rautatieaseman välillä.

Taksimatka asemalle kestää noin kymmenen minuuttia ja maksaa kuusi euroa. Olen niin innoissani museosta ja kaikki nauttimani teejutut varmaan vaikuttavat, sillä juttelen japaniksi taksinkuljettajan kanssa.

Inspiroiva päivä suosikkijuomani parissa johtaa taas samaan kuin edellinen teeteemainen Shizuokan-reissuni: päällä on melkoinen teehiprakka ja uni tulee vasta myöhään aamuyöstä.

Lisää tietoa löytyy teemuseon omilta sivuilta.