Jumalten saari, Bali, on tullut monille tutuksi Elizabeth Gilbertin Eat, pray, love -kirjasta ja siitä tehdystä elokuvasta, jossa pääosaa näyttelee Julia Roberts. Bali tunnetaan myös surffareiden, joogien ja omaa henkisyyttään etsivien ihmisten paratiisina. Mutta Bali voi olla sen lisäksi paikka, joka testaa sinua koko ajan ja ohjaa toisinaan elämän varjoisillekin kujille. Tämän kaiken on kokenut Rosa Winkel, 36.
Hollannista kotoisin oleva Rosa, 36, irtisanoutui kaksi vuotta sitten Steiner-päiväkodin johtajan paikalta ja lähti Aasiaan etsimään itseään. Hänellä oli vain menolippu Bangkokiin, mutta lopulta hän päätyi Balille.
– Ehdin olla Balilla hetken, kunnes sairastuin pahaan virukseen ja päädyin sairaalaan. Se on pahinta, mitä voi kuvitella: maata sairaana balilaisessa sairaalassa. Päätin lähteä takaisin kotiin, jossa minulla oli laajempi turvaverkko.
Visiitti Hollantiin ensimmäisen Balin-matkan jälkeen jäi lyhyeksi. Rosa tunsi, ettei halua enää elää Euroopassa. Hän erosi samalla reissulla silloisesta kumppanistaan ja lähti uudestaan Balille. Jotkut Rosan läheiset olivat kauhistuneita naisen päätöksestä, mutta toisaalta esimerkiksi hänen oma äitinsä tuki lähtöä voimakkaasti.
– Olin vielä lentokentällä ja mietin, että teenkö nyt varmasti oikean ratkaisun. Säästötililläni oli alle 2 000 euroa ja minulla oli taas vain menolippu Balille. Äitini onneksi oli vieressäni, rohkaisi minua lähtemään ja toivotti oikein antoisaa matkaa.
Ennen ensimmäistä Balin-matkaansa Rosa oli ollut tyytyväinen elämäänsä. Hän rakasti työtään, itseään ja kumppaniaan, mutta kertoo olleensa myös lähellä burnoutia 30-vuotissynttäreidensä alla.
– Olin onnellinen, mutta jotenkin en vain saanut otetta elämästäni. Kuljin putkessa enkä kuunnellut itseäni, kunnes yksi ilta makasin sohvalla ja tapasin elämäni tärkeimmän henkilön, 6-vuotiaan itseni.
”Kuljin putkessa enkä kuunnellut itseäni.”
– Tuo 6-vuotias Rosa tuli kertomaan, että hän oli liian pitkään pitänyt omaa ääntään hiljaisena. Tuolloin ymmärsin heti, että halusin olla taas yhtä onnellinen kuin olin 6-vuotiaana. Kulkea omia polkujani ja olla leikkisä.
Mikä sinut pysäyttää Facebook-virrassa?
Melkein rahattomana Balille saapuessaan Rosa ryhtyi heti perustamaan omaa yritystään. Hänellä ei ollut muuta vaihtoehtoa.
– Olin ollut herkkä lapsesta saakka ja koin, että minulla on erityisiä lahjoja. Silloin jouduin vielä pitämään kykyjäni piilossa, sillä ihmiset eivät ymmärtäneet niitä. Balilla tajusin, että voin brändätä itseni. Minä olen työni, ja työni olen minä itse.
Rosa perusti Relationships that matters -brändin, jonka ympärille hän alkoi luoda työpajoja, koulutuksia, vaatemallistoa ja jopa yhteistyötä balilaisten koulujen kanssa.
– Koulussa ei opeteta oppilaita kuuntelemaan riittävästi itseään. Moni koululainen on ihan hukassa, kun koulu päättyy eivätkä he tiedä, ketä he ovat ja mitä he haluavat.
Saman ongelman parissa taistelevat melkein kaikki Rosan aikuisetkin asiakkaat.
– Ihmissuhdevalmentajana ohjaan ihmisiä kuuntelemaan heidän omaa ääntänsä, olipa heillä sitten ongelmia niin työn, terveyden tai parisuhteen kanssa. Kaikki lähtee elämämme tärkeimmästä ihmissuhteestamme, meistä itsestämme.
Oman äänensä löytäminen ei ole helppo tehtävä, Rosa myöntää. Mitä stressaantuneempi ihminen on, sitä syvemmälle hänen unelmansa ovat hautautuneet. Jotkut eivät kykene aluksi edes haaveilemaan mistään paremmasta, koska ovat niin täynnä negatiivisia tunteita ja vuosikausien tuskaa.
– Yksi metodeistani on se, että pyydän henkilöä istumaan rauhassa joka päivä viisi minuuttia. Monelle jo se on vaativa tehtävä. Istuminen ilman kirjaa ja kännykkää.
Rosan mukaan hiljaisuudessa istuminen ei tarkoita meditoimista. Aluksi voi vain tarkkailla ympäristöään ja yrittää olla paikoillaan.
Kun rauhassa oleminen onnistuu, kannattaa alkaa kysyä itseltään kysymyksiä, vinkkaa Rosa.
– Kuka haluan olla, mitä haluan tehdä, mikä tekee minut onnelliseksi. Jo pieni havainto esimerkiksi siitä, mikä Facebook-uutisvirrassa saa itsensä pysähtymään, voi auttaa näihin kysymyksiin vastaamista.
Riittääkö rakkauttasi myös muille?
Suuri osa Rosan asiakkaista on ruuhkavuosiaan eläviä sinkkunaisia, jotka kaipaavat omaa puolisoa. Heillä Rosa suosittelee aluksi oman onnellisuudenlähteensä löytämistä.
– Itseään voi ja pitää rakastaa ilman puolisoakin. Onnellista elämää pystyy elämään niin ikään ilman puolisoa. Kun oppii tuntemaan itsensä, vapautuu sekä saa itseluottamusta ja silloin rakkautta, energiaa, riittää muillekin tarjottavaksi. Samalla on myös valmis vastaanottamaan toisten rakkautta.
”Balilla on helppo joutua kokonaan väärille poluille: jotkut lähtevät kotiin vieläkin onnettomampina.”
– Balilla on jotain taianomaista. Tänne tulee monia sinkkuja, joista osa on onnettomia ja osa jo valmiiksi onnellisia. Osa löytää itsestään uusia onnellisuuden lähteitä, mutta osalle saari näyttäytyy myrskyisänä paikkana, joka saattaa tarjota hetkellistä lääkitystä. Täällä on myös helppo joutua kokonaan väärille poluille: jotkut lähtevät kotiin vieläkin onnettomampina.
Kun Rosa tuli eronsa jälkeen Balille, hän päätti elää sitoutumattoman sinkun elämää. Mutta samalla kun hän viritteli liikesuunnitelmiaan ensimmäisen kuukauden aikana, hän tutustui mielenkiintoiseen mieheen. Yökerhossa hymyillyt mies oli jäänyt mieleen, mutta Rosa ei ollut vaihtanut yhteistietoja tämän kanssa. Yhtenä päivänä Rosan ystävä oli löytänyt sambialaisen miehen Facebook-profiilin ja kysyi Rosalta välittömästi, että onko tämä se henkilö. Olihan se, Rosa iloitsi.
– Sovin aluksi bisnestapaamisen miehen kanssa, sillä hänkin on valmennusalalla. Kului viikko ja aloimme seurustella, kuukauden päästä asuimme yhdessä ja nyt kaksi vuotta myöhemmin rakkautemme syvenee koko ajan.
