Niin tyylikäs. Niin tasainen, kiiltämätön iho. Niin sileät vaatteet. Tarkkaan mätsätty asukokonaisuus. Kiiltävät kengät. Täydellinen, kiiltävä kampaus. Eikä yhtään hikipisaraa.
En valitettavasti nyt kuvaile itseäni – vaikka haluaisinkin kaikki nuo määreet. Tällaisia ovat siis japanilaiset ja eteläkorealaiset turistit. Balilla ja joka puolella maailmaa. Ihailen niin heidän tyyliään, joka pysyy koskemattomana kuumankosteassa viidakossakin Joogatunnilla ja keskellä vesiputouksia. Olisinpa joskus itsekin yhtä freesin näköinen!
Tuntuu kuin he miettisivät valmiiksi kaiken, mitä tekevät. Sormien asennon teekupin ympärillä, ranteen liikkeet syömäpuikkoja pitäessä, nilkan ojennukset kävellessä.
Heillä on taatusti monia salaisuuksia, jotka selittävät heidän (matkustus)lookinsa missä tahansa. Haluan opiskella koko ajan enemmän noita salaisuuksia, jotka liittyvät kauneudenhoitoon, ruokavalioon ja pukeutumiseen.
Yhden jännän jutun huomasin, kun olin Japanissa elokuussa 2016. Tajusin, että lähes jokainen japanilainen kantaa käsilaukussaan tai housujentaskussaan pientä pyyhettä. Valkoista tai raidallista. Vaaleanpunaista tai pilkullista. Kioton kesän kuumilla kaduilla, Tokion temppeleissä, Osakan metroissa. Joillakin pyyhe on hieman suurempi ja se roikkuu näkyvästi taskusta tai on kuumana päivänä kaulassa.
Ystäväni antoivat kaksi parasta läksiäislahjaa, joita olen käyttänyt tällä reissulla päivittäin.
Tuolla pikkupyyhkeellä sekä miehet että naiset pyyhkivät hikeä otsastaan, kaulastaan ja jopa kämmenistään sekä jaloistaan. Heillä on omat pienet pyyhkeensä kaupunkireissuille, jumppatunnille ja Balin-matkoille.
Pienet hikipyyhkeet olivat olleet siis mielessäni pitkään, varsinkin Aasian-matkojen aikaan, mutta en ollut koskaan tehnyt asialle mitään. Onneksi ystäväni tekivät. He yllättivät minut läksiäisissäni ja antoivat kaksi parasta läksiäislahjaa, joita olen käyttänyt päivittäin. Sain myös muiltakin ihanilta ihmisiltä läksärilahjoja, kuten työkavereiltani loistavan Me Reissunaiset -selviytymispackin.
Ah, pikkuinen pyyhe ja tehosaippua! Ne ovat olleet Adventuristan pelastukset! Kuvan pesuharja on hankittu Balilta.
Koska hikoilen täällä Balin kosteudessa runsaasti, mitä tahansa teenkin, ystävieni lahjoittama pikkupyyhe on ollut mukanani nyt jatkuvasti. (Mutta en hikoile aina: vaikka Australiassakin oli yli 30 astetta lämmintä, siellä en pyyhettäni kaivannut, koska ilma ei ollut siellä yhtään niin kostea kuin Indonesiassa.)
Mustavalkoinen pikkupyyhkeeni ei ole ihan pienintä käsilaukkukokoa, mutta enpä ole pieniä iltalaukkuja tällä reissulla paljoa käyttänytkään. Silti se menee todella pieneen tilaan ja on tehty täydellisestä materiaalista, pellavasta sekä puuvillasta. Se kulkee mukanani joogatunneilla, iltapäiväkävelyillä, ystävien tapaamisissa.
Päivittäin käytän myös tehosaippuaani, joka tuli pyyhkeen ja pikkupussukan mukana. Täytyy myöntää, että olin aluksi skeptinen saippuaa kohtaan. En ole ollut koskaan palasaippuaihmisiä. Rakastan suihku- ja kylpygeelejä! Palasaippua tuntui vielä silloin jotenkin tylsältä ja arkiselta. Mutta nyt tuntuu, että minusta on tullutkin palasaippuaihminen tällä reissulla!
En ole ollut koskaan palasaippuaihmisiä. Rakastan suihku- ja kylpygeelejä!
Todellakin. 120 gramman saippuani on sen verran iso, että aloitin sen käytön syyskuun ensimmäinen päivä Malediiveilla. Toivoin, että se loppuisi pian ja voisin siirtyä hankkimaan suihkugeelejä. Seuraavassa kohteessa, Sri Lankassakin vain tuoksuttelin kauppojen hyllyillä kaikkia ihania ayurvedisiä kylpytuotteita, kun käytössäni oli vielä Lumi-saippua.
Ajattelin joka paikassa, että kulutan ensin palasaippuani ja siirryn sitten vasta ostamaan muita suihkutuotteita. Ja se päivä on vielä edessä!
Isosta saippuasta on jäljellä vielä neljännes, vaikka olen käyttänyt sitä neljä kuukautta. Aamuin ja illoin, ja välillä iltapäivälläkin. Välillä olen jopa pessyt sen avulla jonkun kevyen huivin tai kengät. Se on todellinen riittosaippua ja matkailijan luottotuote. Tuoksu on erittäin mieto, mutta sopivasti siitä löytyy pientä raikkautta. Ehkä talvea. Ehkä Suomea. Ehkä kotia.
Ja mikä ehkä parasta, palasaippua on paljon helpompi pakata lentokoneeseen kuin nestemäinen geeli.
Olen kymmenen vuotta käyttänyt vain yhtä laukkumerkkiä ja se on suomalainen Lumi. Rakastan sen designia. Niin simppeliä, kaunista ja toimivaa. Muutama vuosi sitten Lumi esitteli myös kosmetiikkatuotteita. Himoitsin pitkään tuotteita, mutta en saanut aikaiseksi hankkia mitään niistä. Uusi Lumi-laukku löytyi FB-kirppikseltä tälle reissulle; edellinen musta Lumi Supermarket -luottolaukkuni oli yli kymmenen vuoden takaa. Eli erittäin pitkäikäisiä ovat laukutkin ja helpottavat elämääni; eipähän tarvitse katsella koskaan muita laukkukauppoja, kun on löytänyt oman laukkutyylinsä. Onneksi on Lumi!
Ja onneksi minulla on nuo ystäväni. Ystäväni, joihin tutustuin tasan 20 vuotta sitten. He, jotka ovat kuin osa perhettäni. He tuntevat minut. Ymmärtävät hyvät ja pahat hetkeni. Laiskat ja aktiiviset. Työni ja nautintoni.
Ilman heitä en olisi tutustunut koskaan palasaippuoiden parhaisiin puoliin. Ilman heitä tuskin minulla olisi Kankureiden pikkupyyhettäkään ja pyyhkisin päivittäistä hikeäni vieläkin ties mihin nessuihin, jotka joutavat roskiin yhden käyttökerran jälkeen. Ilman heitä tuskin olisin tällä reissullanikaan; sen verran tsemppauksia sain aiheesta viime vuonna! Kiitos teille!
Ja kiitos PPP. Eli passi, pikkupyyhe ja palasaippua! Mitä muuta matkailija tarvitseekaan?
Ai niin, ne rakkaat ihmiset tietenkin!
