Paras wifi ja ranta etäopiskeluun + 50 muuta huippukokemusta , Adventurista

Opintovapaani alkoi tasan viisi kuukautta sitten ja on nyt puolessa välissä. Aika ja maisemat kuluvat jotenkin kamalan nopeaa vauhtia, vaikka en ole edes vaihtanut maita mitenkään tiheässä tahdissa.

Enkä ole vielä kertaakaan kaivannut Suomeen niin, että haluaisin jo lopettaa reissaamisen. Myönnän, että Filippiineillä tuli eteen muutama väsymyskuoppa, mutta niiden jälkeen olen kokenut uusia seikkailuhuippuja. Entistä virkeämmissä voimissa. Ja odotan jo niin innokkaana Hong Kongia, opintovapaani ensimmäistä todellista metropolia, jossa olen tänään illalla.

Takana on nyt kuusi maata: Malediivit, Sri Lanka, Indonesia, Australia, Brunei ja Filippiinit. Jokaisessa paikassa olen elänyt huippuhetkiä. Suurimmalta osin mainioissa, onnellisissa ja rauhallisissa tunnelmissa. Mutta halusin listata tähän myös muutaman vähemmän ihanan hetken, jotka ovat jääneet mieleeni.

Missä on tullut kovin hiki? Entä missä on paras kampaamo ja maistuvin curry? Ja missä olen viettänyt unohtumattomimman hetkeni?

Tässä puolimatkani 52 huippista:

Kaunein maisema herätessä: Tämä on vaikea, mutta samalla niin helppo, koska ehdottomasti tämä titteli kuuluu filippiiniläiselle kohteelle! Filippiinien unelmaranta vai El Nidon keskustan lodgen parveke? Päädyn heti kahteen maisemaan.
Kaunein ranta: Tietenkin Calitang–Nacpan-kaksoisranta El Nidossa. Yli neljä kilometriä vaaleaa hiekkaa ja täydellistä hiljaisuutta.
Eniten suomalaisia: Yllättäen samalla Calitang–Nacpan-kaksoisrannalla. En ole missään tämän matkani aikana tavannut yhtä suurta suomalaisjoukkoa. Aina kun majapaikastamme lähti suomalaisia, uusia tuli tilalle.
Kovimmat bileet: Ennustaako suomalaisten määrä railakkaita bileitä? Ainakin Filippiinien kaksoisrannalla he jaksoivat juhlia äänekkäästi monena iltana, aamuneljäänkin saakka. Mukana oli myös paikallisten karaokebileistä kantautuvia ääniä.
Kauhein majapaikka: En oikein osaa sanoa, että kumpi on kauheampi, homeen haju vai lähes 40 asteen kuumuus huoneessa sekä yllätykset vessanpytyissä. Ja loppupeleissä ne eivät ole edes suuria ikävyyksiä. Mutta molemmat ikävät kokemukset löytyvät Filippiineiltä. Toinen näistä majapaikoista markkinoi itseään jopa ”resort”-nimellä, vaikka oli hostellin tasoa – hinta kuitenkin hotellin luokkaa.
Surkein netti: Filippiinit ei ole tunnettu tehokkaasta verkostostaan, sen tiesinkin jo ennen reissuani. Mutta yllätyin, että Instagram-kuvan lataaminen saattaa kestää 15 minuuttia – silloin kun nettiin pääsee. Yleensä kerran päivässä lyhyen hetken ajan. Sosiaalinen media kannattaa siis unohtaa Filippiinien-lomalla!
Herkullisin smoothiekulho: Evin smoothiekulho Filippiineillä. Kun kaksi smoothiebowl-fania kohtaa ja toinen tekee aamiaisen, jota he ovat kaivanneet koko Filippiinien-reissun ajan, ei voi muuta kuin nauttia hitaasti makuelämystä – jota on himonnut jo pitkään.
Sinisin hetki: Suomen 100. itsenäisyyspäivä ja siniset valot Perthin virastotalolla tietenkin! Mutta myös sininen venevaja Perthin rannalla on ollut yksi söpöimmistä sinisistä hetkistä.
Näteimmät valot: Perth on todellinen joulukaupunki. Sen valokierroksilla viihdyin monta iltaa. Siellä helteessäkin joululaulujen ja -koristeiden keskellä tuli mahtava fiilis.
Mukavimmat koirat: Koiraihminen seuraa myös paikallisten haukkujen elämää. Perthissä majoituin Airbnb-kodissa, jossa oli kaksi mahtavaa rescue-koiraa. Ujot koirat nukkuivat pian kanssani sekä käytin niitä ulkonakin.
Monipuolisin shoppailupaikka: Aasian maat tarjoavat enimmäkseen aasialaista laatua, ellei vastaan tule länsimaalaisia ketjuja, joten Australiassa olin erittäin tyytyväinen, kun pääsin shoppailemaan esimerkiksi uusia joogavaatteita. Opiskelijan budjetti on rajallinen eikä laukussani ole onneksi tilaa, joten en pysty matkallani paljon ostamaan uutta. Mutta välillä kauppoja on todella kiva kiertää. Myös Kuala Lumpurin ja Manilan lentokentillä on ollut loistavat shoppailumahdollisuudet.
Miellyttävin ilmasto: Vaikka lämpötila lähenteli Perthissä 40 astetta, se ei tuntunut yhtään niin hikiseltä kuin esimerkiksi Balin viidakossa. Päinvastoin, pienen tuulen kanssa Australia tarjosi miellyttävän kesäkelin, jossa oli helppo liikkua melkein hikoilematta. Tai hengailla rannoilla ja puistoissa.
Paras curry: Ubudissa majoituin kivassa perheessä, jolla oli myös ravintola, Run’s Warung. Ulospäin se näyttää siltä kuin paikassa olisi räjäytetty pommi. Mutta sen perustaja on työskennellyt pitkään huippuravintoloissa ja tarjoaa Balin sekä reissuni parasta kasviscurrya ihan naurettavan halpaan hintaan.
Paras hiki: Joogasin kaksi kuukautta Canggun Serenity-studiolla. Vahva suositus paikalle – takuuvarmaa hikoilua sekä haastetta!
Kivoin joogatunti: Yin and release. Kun joogassa pääsee tunteeseen, joka on verrattavissa hierontaan (vaikkakin tuskalliseen), ei voi muuta kuin hymyillä voittajana. Bonuksena kaunis auringonlasku taustalla, aaltojen kohina sekä erittäin ammattitaitoinen ohjaaja. Tästä ei voi joogaelämys enää parantua.
Haastavin joogatunti: Ilmajooga ei ole minun juttuni, mutta sekään ei sinänsä tuntunut yhtään niin haastavalta enää sen jälkeen, kun kävin Detoxretox-joogatunnilla ensimmäisen kerran. Jopa kymmenen vuotta joogannut joogaohjaaja tuskaili samalla tunnilla. Kävin muutaman kerran tunnilla uudestaan ja jokaisella kerralla minusta tuntui, että 90 minuutin suoritus imaisi energiani pois moneksi päiväksi.
Maistuvin matcha: Kun saavuin Cangguun, siellä oli avattu vain hetki aiemmin Matcha Cafe Bali. Täydellinen ajoitus ja huippukahvila! Paikasta saa kaikkea mahdollista vihreällä teellä maustettuna – tai ilman.
Täyteläisin avokadomehu: Pohjois-Balin Lovinassa on viehättävä uusi kahvila Lovina life, jonka avokadomehu on ihanan paksu smoothie. Melkein mousse, joka pitää syödä lusikoiden. Namskis!
Itkettävin hetki: Putun, 32, ensimmäinen pyörätuoli ja vierailu ulkona sen avulla. Tätä miettiessä ei tullut yhtään epäröintiä.
Upein auringonlasku: Tanah lot -temppelialueella on äärettömän hieno auringonlasku. Ruuhkaan kannattaa varautua, mutta ihmispaljous ei syö värien kirkkautta ja maiseman upeutta. Sen hienompaa, mitä enemmän on porukkaa!
Hauskin reissukaveri: Tapasin yhdessä workshopissa lokakuun alussa botswanalaisen joogaopettajan Dorcasin. Hänen kanssaan ehdimme kuluttaa muun muassa kookosjuomia, tanssilattiaa ja joogamattoja Canggussa monena päivänä. Yhteisen aikamme jälkeen olemme viestitelleet monia kertoja viikossa ja vaihtaneet kuulumisiamme. Toivottavasti joskus pääsen tapaamaan Dorcasia Botswanaan ja kokeilemaan hänen safarijoogaansa.
Paras wifi: Balin Matcha Cafe on paitsi täynnä suosikkijuomaani, niin myös nettiyhteyttä, jolla voi jopa soittaa häiriöittä Suomeen ja tehdä etäopintoja oikein loistavasti. Vihreät riisipeltomaisemat edistävät tehokasta työskentelyä.
Jännin hieronta: Mmm… vagina spa!
Kiinnostavimmat tarinat: Suomalais-indonesialainen Bagus on todellinen tarinankertoja sekä muutenkin lahjakas, nuori hotellinomistaja Ubudista. Hän kirjoittaa parhaillaan kirjaansa, joten kuulemme taatusti vielä miehestä; minulla oli onni viettää muutamia hetkiä Baguksen hauskassa seurassa ja kuulin paljon hänen elämästään. Lue postauksestani muun muassa Baguksen pariutumispaineista.
Mukavin kotimajoitus: Totta kai Canggun Lima-majoitus – varsinkin ensimmäisten viikkojen hauskojen kämppisteni vuoksi.
Hörhöin kokemus: Balilla törmää kaikenlaiseen hörhöyteen, mutta tantrajooga oli kovimmasta päästä.
Tarttuvin musiikki: Federico Albanesen kappaleet jäivät soimaan päähäni yhden joogaopettajan tunneilta Ubudista ja niitä biisejä olen kuunnellut paljon muissakin paikoissa. Erityisesti kappaletta nimeltä Céline.
Suosikkisovellus: Tripadvisor on ehkä eniten käyttämäni matkasovellus, mutta Balilla GoJek tuli tutuksi ja muutaman kokeilukerran jälkeen voin suositella sitä muillekin.
Hiljaisin hetki: Viisi yötä hiljaisuuden retriitissä. Shhhh!
Kauneimmat kattaukset: Hiljaisuuden retriitin kolme päivittäistä kasvisateriaa oli katettu kuin parhaimmassa Michelin-ravintolassa. Ja makuyhdistelmät hipoivat täydellisyyttä!
Pisin yö: Agung-tulivuori ajoi bussimatkalle, joka kesti aivan liian pitkään. Ja aiheutti yli 60 tunnin valveilla olon. En suosittele kenellekään!
Yllättävin paikka: Brunei! Kun kaikki kuvailevat paikkaa tylsäksi, pieneksi maaksi, jossa kannattaa olla maksimissaan pari päivää, mutta minä vasta pääsin alkuun viidessä päivässä.
Vihaisimmat apinat: Brunein pääkaupungissa olin ylittämässä tuttua siltaa, kun vastassani oli yli kymmenen apinaa. Toiset kiljuivat, yksi oli jo laukkuni päällä ja yksi viemässä kännykkääni kädestäni. Ryökäleet aiheuttivat reissuni pelottavimman kokemuksen.
Ikimuistoisin luontokokemus: Nenäapinat Borneon viidakossa!
Ihanin puisto: Brunein pääkaupungissa Bandar Seri Begawanissa sijaitseva Tasek Lama -puisto. Kaupungin keskuspuisto. Jos ei ehdi kansallispuistoon, tämä on loistava korvike.
Paras elokuvahetki: En ole katsonut viiden kuukauden aikana kuin pari elokuvaa. Jonkun hömpän menomatkalla lentokoneessa ja toisen Bruneissa. Bandar Seri Begawanin elokuvateatteri oli uusi ja iso sekä itse kuvakin oli hauska malesialainen nuorisoleffa Busker. Lippukin oli vain 3,50 euroa!
Ammattitaitoisin kampaaja: Brunein kampaamokeikka oli erityisen onnistunut. Eikä maksanut hienossa ostoskeskuksessakaan paljoa.
Hämmästyttävän onnellisin hetki: Vaikka Malediiveilla tapasin erään erityisen ja Bali on tuonut elämääni eniten onnellisia hetkiä (koska olen viettänyt siellä pisimmän ajan), niiden jälkeen Brunei tuntui jotenkin sadunomaiselta paikalta – jossa olin äärettömän rentoutunut, kiinnostunut uudesta ja onnellinen niin kaikesta.
Ahdistavin hetki: Sri Lankassa päädyin ottamaan parin tunnin matkalle taksin, jonka kuljettaja muun muassa ajoi maantiellä 80 km/h, vaikka rajoitus oli 100 km/h. Koska hän ”halusi viettää kanssani mahdollisimman pitkän ajan”. Kuuntelin siis tuplasti kauemmin hänen ahdistelevia puheitaan ja kun en perillä antanut hänelle tippiä, hän kävi melkein käsiksi minuun ja jäi raivoamaan majatalon väelle käytöksestäni.
Tehokkain opiskelufiilis: Unelmien Malediivien jälkeen syyskuun loppupuoli oli erittäin toimeliasta opiskeluaikaa Sri Lankassa. Hiljaisilla rannoilla ja kahviloissa oli tilaa kirjoitella tehtäviä, kun oli hieman ikävä Malediivien tunnelmaa. Wifi oli Sri Lankassakin surkea, mutta sitten seuraavassa kohteessa eli Balilla latailin innokkaana tehtäviäni. Ja Unawatunan ranta oli yksi parhaimmista paikoista opiskella syyskuussa, jolloin välillä koko ranta oli käytössäni ja rantabaareissa lähes täysin tyhjää.
Ihanin majoitus: Galle Fortin romanttinen majatalo sulatti jollain tapaa sydämeni. Majoitus oli persoonallinen, hyvällä paikalla sekä siellä työskenteli huippuammattilaisia.
Paras teevalikoima: Handunugodassa sijaitseva plantaasi, Virgin White tea on erikoistunut valkoiseen teehen, joka poimitaan kokonaan ilman ihmiskäsien kosketusta. Siellä vietin mahtavan, todellisen teefanin päivän!
Valkoisin hiekka: Malediivien valkoisen hiekan rannat olivat usein pelkästään omassa käytössäni, sillä syyskuun 2017 alussa siellä ei ollut paljon turisteja. Hiekka oli niin pehmeää kuin olisi astellut sametilla. Tai parempaa, pumpulin päällä ja pää samanlaisessa pumpulissa.
Paras kala-ateria: Ainoastaan Maafushilla olen syönyt kala-aterioita, joita kaipaan yhtä paljon kuin äitini tekemää, maailman parasta uunilohta tai ystäväni Heikin chilipähkinäkalaa. Tuoretta tonnikalaa ja kasviksia – semmoinen setti meni Maafushilla melkein joka päivä.
Värikkäin paikka: Aloitin opintovapaani Maafushilta, jossa juhlittiin alkupäivinä Eid-juhlaa. Kasvoni olivat toisena päivänä punaiset, toisena vihreät, kun paikalliset heittelivät värejä toistensa päälle. Erityisen värikkäitä elämyksiä tarjosivat myös Maafushin ovet.
Kaunein auringonnousu: Kuvat Maafushin auringonnousuista kertovat enemmän kuin tuhat sanaa.
Maistuvin juoma: Kookos on maistuvin missä tahansa, mutta tämän reissun ensimmäisen kookoksen Maafushin Bikini beachillä muistan parhaiten.
Unohtumattomin hetki: Kaikki hetket, joihin liittyy kivojen ihmisten seura, ovat unohtumattomia. Mutta erityisin hetki tällä reissullani taitaa olla toistaiseksi viimeinen vuorokauteni Malediiveilla. Se meni muun muassa rantojen yöeläimiä katsellessa ja aamuaurinkoa ihastellessa. Täyttä taikuutta!
Halvin paikka: Bali.
Sri Lanka taitaa olla Indonesiaa edullisempi virallisissa talousvertailuissa, mutta tunnen Balin sen verran paremmin, joten tiedän siellä enemmän päivittäiskuluttamisesta, kuten mitä mistäkin kannattaa maksaa ja mistä saa edullisimmat jutut.
Hintavin paikka: Australia. Mutta se tuskin jää koko reissun kalleimmaksi, kun matkaan vielä muun muassa Taiwaniin, Hong Kongin ja Japaniin.
Paras lentokenttä: Kuala Lumpur, Malesia. Moni lentoni viimeisen viiden kuukauden aikana on kulkenut KL:n läpi. Olen odottanut kentällä parhaimmillaan jopa kahdeksan tuntia. Aina olen löytänyt tekemistä (muun muassa uutis- ja elokuvahuone) ja palveluita (kahviloita, kampaamo ja hierontakin).
Paras juttu:
Opintovapaan aloittaminen ja sen täysillä eläminen! Tällaisen välivuoden pitää vain kerran elämässään.