Lautta vie Aucklandista täysin toiseen maailmaan viidessätoista minuutissa ja vajaalla viidellä eurolla.
Aucklandin kuuluisin rakennus, Sky-torni, erottuu menorannan silhuetissa. Hiljalleen Uuden-Seelannin suurin kaupunki jättimäisine risteilijöineen ja korkeine taloineen jää taakseen ja Devonportin satama onkin jo aivan lähietäisyydellä.
Edessä on viktoriaanisen tyylin taloja, jotka nousevat kohti rinnettä. Korkeimpana näkyy vihreä kukkula, Mt. Victoria. Paikkakunnan korkein tulivuori. Niitä on täällä useampiakin.
Koirat kävelevät omistajiensa rinnalla vapaasti, ilman talutushihnoja. Ihmiset istuvat puistonpenkeillä, joita on runsaasti: niin katujen kuin puistojen varsilla. Tutut rupattelevat kauppojen edessä ja parkkipaikoilla. Hattupäiset risteilijävieraat kulkevat oppaansa johdolla ja ostavat käsintehtyä suklaata.
Kadut ovat mäkisiä. Ne menevät ylös ja alas kuin San Franciscossa. Välillä on jyrkkiä nousuja, joiden päältä näkee meren. Rannassa on pitkä aidattu alue: sen takana toimii Uuden-Seelannin kuninkaallinen laivasto.
Pikkusievien asuintalojen ovissa lukee ”terveysruokaparantajaa” ja ”joogaterapiaa”. Siellä täällä on koreja, joihin paikalliset voivat lahjoittaa ylijäämäruokaa ja noutaa siitä tarvittavia kotiinsa.
Pääkadulla on kahviloita, joissa nautitaan neljän euron maitokahveja, leivoksia sekä kuuluisia uusiseelantilaisia viinejä. Monet näistä paikoista sulkevat ovensa neljältä, jotkut jopa kolmelta.
Kirjasto menee kiinni viideltä. Se vasta hieno onkin – ja palkittu moneen kertaan. Tunnelma on moderni, mutta silti kotoisa. Lukunurkkauksissa on antiikkisia huonekaluja. Seniorit pitävät jalkojaan pöydillä, kun he lukevat lehtiä löhötuoleilla.
Hyllyissä on paljon uutuuskirjoja. Kirjoja löytyy myös monilla eri kielillä. Lehtiä ja dvd-elokuvia on pitkät rivit.
Ilmoitustaululla kerrotaan kiinalaisen uudenvuoden juhlista, askarteluhetkistä, joogatunneista ja tanssikerhoista.
Kirjaston vieressä aukeaa merenranta ja kävelyreitti, joka vie Devonportin pohjoispäähän.
Siellä rugby-joukkueet harjoittelevat vielä kahdeksalta illalla. Purjeveneet, surffarit ja rahtilaivat valuvat sopuisasti samassa vedessä.
Idylliset laiturit kutsuvat heiluttamaan varpaita ja hyppäämään turkoosiin veteen. Valkoisilla hiekkarannoilla on kivoja aurinkotuoleja, joissa voisi istua vaikkapa päivän lukemassa kirjaa. Mutta keskikesän aurinko on polttavan kuuma eikä vedessäkään jaksa rampata jatkuvasti.
Kuuden jälkeen keskustassa on jo erittäin hiljaista. Noin 25 000 asukkaan kylässä on yksi supermarket. Sen pihalla on ruuhkaa iltakymmeneen.
Ruokakaupassa on oma korinsa hedelmille, joita lapset saavat nauttia ilmaiseksi shoppailun ajan. Hyllyissä on hillitön määrä manukaa, luomutuotteita sekä kombuchajuomia. Kausimarjoja, kuten vadelmia ja mustikoita, saa kaksi rasiaa (200 g) reilulla neljällä eurolla.
Sympaattisen näköisestä teatterista valuu porukkaa ulos auringonlaskun aikaan. Minne voisi mennä arki-iltana puimaan elokuvan fiiliksiä?
Samaan aikaan lapset ajelevat pyörillään ja keinuvat lähiöissä. Aikuiset leikkaavat ruohikkoja, maalavat aitoja sekä istuvat ilta-auringossa terasseillaan.
Luonnonvaloa riittää aina yhdeksään saakka illalla. Sen jälkeen Aucklandin silhuetti vastarannalla värittyy yöasuun ja se näyttää supersuurelta kaupungilta.
Moni tulee Devonportiin pariksi tunniksi. Puolessa päivässä ehtii käydä kahvilla tai syömässä joistakin keskustan kivoista paikoista sen lisäksi, että kiertää nähtävyyksiä tai rentoilee rannalla.
Yhdessä päivässä voi kävellä Devonportin ympäri, kiivetä tulivuorelle ja vierailla museossa.
Kivoimmat paikat löytää sattumalta. Niihin saattaa tulla halvan majoituksen tai mukavan rannan perässä. Tai sitten voi vain seikkailla ja mennä fiiliksen mukaan.
Minulle tämä äveriästä kalastajakylää muistuttava pikkukaupunki on niin mieluisa, että viikkohan täällä vierähti.
Olisin voinut hyvin jatkaa eloani Devonportissa, mutta muutama muukin paikka kiinnostaa Uudessa-Seelannissa. Voin kuitenkin lähes kahden viikon kokemuksella sanoa: Devonport on kauneinta Aucklandia.
Jos sinulla on aikaa vain kahteen Aucklannissa, kannattaa valita Devonport ja Waiheke.
Kun laskee yhteen postauksen kuvat ja lauseet, saa niistä ainakin sata erilaista tunnelmaa.
3 comments
Tuo “Please take what you need” lappunen on ihan loistoidea!
Niin on! Esimerkiksi sopisi työpaikan kahvihuoneeseen. 😉