Täällä on aavemainen tunnelma! Tupla-Maurin kanssa höyryä pulputtavassa maorikylässä

 

 

”Anakeishia. Mikä kaunis nimi sinulla onkaan. Minun nimeni on Maurice ja ystäväni kutsuvat minua Maori-Mauriksi. Eli Tupla-Mauriksi.”

Näin minua tervehdittiin Ohinemutussa, joka on pieni maorikylä Rotoruassa – Uuden-Seelannin vulkaanisessa keskuksessa.

Tervetulorituaaliin kuuluu aina myös ”maorilainen suudelma” eli nenien hierominen yhteen, Double Mauri eli Maurice opetti heti ensimmäiseksi.

Rotorua on myös maan epävirallinen maoripääkaupunki. Noin kolmasosa väestöstä on alkuperäiskansaa eli maoreja.

He ovat asuttaneet monia kyliä ympäri kaupunkia monen sukupolven ajan. Kylien välillä on melkoinen kilpailu turisteista.

Lähes jokaisella maorikylällä on oma turistinen illallisshownsa ja päiväkierroksensa, ellei useampiakin. Hinnat vaihtelevat 30 eurosta yli sataan euroon.

Sohvasurffaus-yhteisöstä kuitenkin bongasin paikallisen oppaan, Mauricen, joka lupasi kierrättää minua isänsä kotikylässään Ohinemutussa sekä kertoa tärkeimpiä asioita alueesta.

 

Kylän ominaiset tuoksut

Ohinemutu on reilun 250 asukkaan kylä Rotoruan keskustan liepeillä. Melkein jokaisella pihalla ja useissa rakennuksissa on tyypillisiä maoriveistoksia sekä maalattuja kuvioita.

Raitilla on hiljaista tavallisena arkipäivänä. Kirkko ja tapaamispaikka ovat suljettuja, joten emme pääse Mauricen kanssa niihin. Ihailemme rakennuksia, maalauksia ja enkelipatsaita ulkoisesti.

Kirkon pihalla makaa valkoisia ruumisarkkuja; niitä ei saa kaivaa maahan tuliperäisyyden vuoksi.

Sunnuntaisin kirkossa pidetään jumalanpalvelus kahdella kielellä, englannin ja maorin kielellä.

Välillä kuuluu lintujen viserrystä sekä paljon pulputusta – milloin lämpimästä muta-altaasta, milloin ilmaan työntyvistä rikkiyhdisteistä.

Aikoinaan kuumia lähteitä on käytetty ruuan valmistukseen ja niiden on uskottu lisäävän terveyttä. Nyt monilla pihoilla näkyy paksuja putkia, joiden avulla paikalliset voivat hyödyntää lämpöä.

Yhtäkkiä savua saattaa tulla kengän alta tai asuintalon pensaasta. Rotoruan ominainen tuoksu, mätä kananmuna, on koko ajan läsnä täälläkin.

Mauricen mukaan viime vuosina alueella on voinut haistaa myös huumeidenkäyttäjät, sillä syrjäinen kylä houkuttelee usein ulkopuolisia juhlijoita.

Uudessa-Seelannin huumeongelmat ovat yksi maailman vakavimmista, eikä Rotorua ole säästynyt siltä.

Viime vuonna poliisi teki Rotoruan historian suurimman huumepidätyksen, arvoltaan yli 36 miljoonaa Uuden-Seelannin dollaria.

Rotoruan levottomuus näkyy muun muassa pääkaduilla hengaavina päihteidenkäyttäjinä sekä uuden kirjaston monina vartijoina.

 

Ei valokuvia – ja 60 dollarin lasku?

Koska Ohinemutu on pieni ja ei-kaupallinen maorikylä, oppaani toivoi, että en ottaisi kuvia kylässä. Siellä asuu tavallisia ihmisiä. Talojen pihoilla on kylttejä, joissa kielletään läpikulku ja hengaaminen.

Menin myöhemmin uudestaan kävelylle itsekseni Ohinemutuun ja otin muutamia kuvia paikasta.

Yhteen isoon rakennukseen oli kokoontunut hautajaisväkeä. Samalla näin muutamia muitakin turisteja, mutta muuten meno oli samanlaista kuin ensimmäisellä kerralla. Todella hiljaista!

Tänne pääsee kävelemään ilmaiseksi, toisin kuin moniin muihin maorikyliin. Jotenkin kaikki ne yllättävät höyryt ja hiljaisuus tekevät paikasta elokuvamaisen. Hieman aavemaisen ja surrealistisen.

Turistikeskuksen ovessa on kyltti, jossa kerrotaan lahjoitustoiveista – ja niin toivoi myös Mauricekin. Olin varautunut antamaan hänelle 20 dollaria eli noin 12 euroa.

Maori-Mauricella oli mielessään kuitenkin suuremmat summat, vähintään 60 dollaria. Hän toki kävelytti minua 1,5 tuntia ja kertoi mielenkiintoisia tarinoita. Mutta emme sopineet alussa mitään hinnasta.

Sohvasurffausyhteisö perustuu vapaaehtoisuuteen, mutta joissakin paikoissa saatan maksaa oppaalleni lounaan tai pienen summan.

Vaikka oppaani oli ystävällinen ja erittäin ammattimainen tarinoiden kertoja, en ollut mitenkään mielissäni viimeisistä keskusteluistamme. Kuulostan ehkä typerältä, mutta mieleeni jäi fiilis, että tapasinko jopa feikkimaorin; heistäkin välillä voi lukea netin keskustelupalstoilta.

Käteistä minulla ei ollut enempää kuin se 20 dollaria, joten se sai riittää palkkioksi tällä kertaa.

Ja itselleni tämä oli opetus, että kannattaa aina etukäteen kysyä hinnasta. Mahdollisesti myös varata ohjelmanumero virallisen toimiston kautta ja maksaa suosiolla vähän enemmän.

Ohinemutuun pääsee kävelemään omassakin tahdissa paikan tunnelmasta nauttien. Vieressä on mahtava ranta-alue laitureineen, joka ei enää kuulu kylään, vaan on yleinen alue.

 

Katso myös video

 

 

Vinkki!

Maorikylän on mahtava Kuirau-puisto, jossa voi nähdä lisää kuumia lähteitä, porisevia muta-altaita ja muita geotermisiä ihmeitä.

Puisto on ilmainen ja siellä voi myös lepuutella jalkoja kuumavesialtaissa.

Alla olevat kuvat ovat Kuirau-puistosta.

 

 

2 comments

  1. Ihania höyrykuvia ja muutenkin kuulostaa mielenkiintoiselta! Ootko jo oppinut, miten maorit esittäytyvät (pepeha)? Se on minusta ihana tapa linkittää itsensä omiin juuriin. 🙂

    1. Todellakin. 🙂 Tykkään myös tuosta maoritavasta esitellä itsensä.
       

      Minun vuoreni…

      Jokeni…

      Tulen…

      Nimeni…

      Saatan tehdä siitä oman postauksen. Tai katsotaan nyt. Täällä on niin paljon mielenkiintoisia juttuja, joista haluaisi tietää lisää ja joista haluaisin myös kertoa kaikille. 
      Kiva, kun otit pepehan esille, MariH. 

Kommentoi postausta alla

%d bloggaajaa tykkää tästä: