Jippii. Uusi leima passissa!
Sellaisen saan, kun menen oppaani kanssa Pohjois-Makedonian rajan yli Kosovoon. Samalla rajavirkailijat ottavat pois rekisteröintikorttini.
Jokaisen suomalaisen matkailijan pitää 24 tunnin kuluessa Pohjois-Makedoniaan saapumisesta käydä poliisiasemalla rekisteröitymässä. Minun rekisteröitymiseni hoiti Ohridin majapaikkani isäntä.
Kosovo on 69. valtio, jossa vierailen. Se näyttäytyy rajalta lähtien uutukaisena valtatienä sekä lukuisina bensa-asemina.
Tie on kolme kuukautta vanha ja sen varrella bensa maksaa 1,18 euroa litralta. Dieselin litrahinta on 1,17 euroa.
Pitkästä aikaa olen euroalueella ja on kiva hahmottaa hintoja tutulla valuutalla. Bensa-asemalta saa 0,5 litran Coca-Colan 0,50 eurolla.
Vieressä vilahtavat kauniit vuoristo- ja maaseutumaisemat. Puissa näkyy kuiva kesä ja tuleva syksy. Ruska.
Aivan kuin olisin syyskuisessa Sveitsissä tai Saksassa.
Clinton on pop
Kosovon pääkaupunki Pristina on 80 kilometrin päässä Skopjesta, Pohjois-Makedonian pääkaupungista.
Pristinan ensivaikutelma on hämmentävä: monissa taloissa maaseudulta lähtien heiluu sekä Kosovon että Yhdysvaltain liput.
Kosovon lipussa näkyy maan ääriviivat sekä kuusi hopeista tähteä, jotka symboloivat maan kuutta etnistä ryhmää: albaaneja, serbejä, romaneita, turkkilaisia, bosneja sekä goraneja.
Pristinan keskustassa vastaan tulee Bill Clintonin bulevardi. Siellä on myös hänen patsaansa ja nurkan takana Hillary-niminen myymälä. Amerikkalaisia pikaruokaketjuja näkee paljon.
Kosovon albaaneille Clinton on tärkeä henkilö ja häntä kiitetään muun muassa tuesta Kosovon itsenäistymisessä. Oppaani kertoo, että moni Kosovon albaani itki riemusta, kun näki vuonna 1999 Naton helikopterit.
Tämän vuoden kesäkuussa Kosovossa juhlittiinkin itsenäistymisprosessin käynnistymistä, josta tuli täyteen 20 vuotta.
Hipsterikahviloita ja uusia kirkkoja
Pristina on pieni kaupunki; suuralueella asuu noin puoli miljoonaa ihmistä. Kaupungin vuokrat ovat matalat: kaksion tai kolmion saa alle 500 eurolla, usein 300 eurolla.
Toisaalta, moni haluaa muuttaa kaupunkiin ja hinnat kallistuvat täälläkin koko ajan. Keskipalkka on 400 euroa, keskieläke 150 euroa.
Vanhojen, neuvostotyylisten talojen rinnalla on paljon uusia rakennuksia sekä työmaita. Futisfanien Fadil Vokrri -areena kiiltää uutuuttaan.
Kosovon kansalliskirjasto on puolestaan näyttävän näköinen, todellinen kommunismityylin taidonnäyte. Rautaverkoin peitetty vanha kirjasto on valittu myös maailman rumimmaksi rakennukseksi, oppaani kertoo.
Minusta kirjasto on mielenkiintoinen, kuten monet muut Pristinan rakennukset. En odottanut, että kaupunki on niinkin moderni. Täysin uudet bussit kuljettavat paikallisia. Muutamalla eurolla voi ajaa taksillakin pitkän matkan keskustassa.
Itsenäisyyttä symboloiva Newborn-taideteos on saanut äskettäin uuden graffiti-ilmeen.
Jotkut kadut ovat suoraan kuin hipsterikulmilta: niillä on paljon terveyskahviloita, terasseja sekä nuoria ihmisiä.
Kosovossa onkin eniten nuoria ihmisiä koko Euroopassa. Oppaani arvion mukaan jopa 50 prosenttia väestöstä olisi alle 30-vuotiaita. Heidän joukossaan on valitettavasti myös paljon työttömyyttä.
Jogurttia juovia miehiä
Teetä! Sitäkin on Kosovossa maistettava.
Turkkilainen musta tee on täällä suosittua; oppaani kertoo nauttivansa joskus jopa kymmenen pientä kupillista kyseistä teetä.
Teehuoneessa kupillinen maksaa 0,5 euroa.
Monissa perinteisissä kahviloissa on tarjolla myös toista turkkilaista juomaa, kullankeltaista bozaa, joka on viljoista käymisteitse valmistettu, hapatettu ja alkoholiton juoma.
Markkinoilla myydään paikallisia vihanneksia ja hedelmiä: tomaattikilo maksaa 0,50 euroa ja rypäleet 0,80 euroa.
Turistikrääsääkin on myynnissä, mutta kukaan ei tuputa eikä kutsu edes katsomaan.
Ihmiset ovat täälläkin erittäin tyylikkäitä. Naisten juhlapukukauppoja on huomattavan paljon. Hääpukuliikkeessä myydään asuja, joiden kirjaileminen kestää kolme kuukautta. Hinnat liikkuvat 300 eurosta 2000 euroon.
Teehuoneissa istuvilla papoillakin on prässätyt housut ja paidat.
Pristinalaisessa leipomossa saan maistaa Kosovon ylpeyttä: flialeipää. Se on kuin kymmeniä ohuita kerroksia sisältävä pannukakku. Yksi viipale maksaa 0,50 euroa.
Pyydän pienen palan fliaa sekä maistiaisen muita paikallisia herkkuja. Minulta kysytään, haluanko jogurtin niiden lisäksi – mutta tällä kertaa en innostu siitä.
Saan eteeni kukkurallisen lautasen, joka toimii sekä aamupalana että lounaana. Kosovo on tunnettu suurista annoksistaan.
Viereisissä pöydissä miehet juovat jogurttejaan ja nauttivat omia piirakoitaan. Hatut ja kepit nojaavat siististi pöytään.
