Kaksi kuukautta sitten päättynyt suuri matkani on mielessäni edelleen joka päivä. Ammennan siitä energiaa, kun arki meinaa välillä uuvuttaa tai tehdä muuten oloni kurjaksi.
Vaikka välillä tuntuu, että sapattivuoteni on semmoinen kupla, jossa elin hetken ja sitten se hävisi, haluan silti kantaa muistoa siitä kuplasta. Mielessäni ja erilaisina tuntemuksina kehossani.
”Kauneinta on se, mikä on juuri katoamaisillaan silmiemme edessä.”
Tämä ajatus on ihanasta japanilaisesta elokuvasta nimeltä Valoa kohti, jonka näin äskettäin, ja se jäi kyllä päähäni pyörimään pitkäksi ajaksi hienon leffan jälkeen.
Kirsikkapuiden kukinta, kaikki ihanat retket ”tanskalaissiskoni” kanssa, sen oikean tyypin kohtaaminen satojen Tinder-matchien joukosta. Ihastuminen ja rakastaminen. Kaikki ihanat seikkailut, jotka sain kokea. Ne ovat olleet sitä katoavaista kauneutta, joka on täynnä yllätyksiä ja suuria tunteita.
Suurin yllätys on nyt viime päivinä ollut täällä Suomessa se, kun sain vihdoin kotiini the paketin. Postipaketin, jonka lähetin 3,5 kuukautta sitten itse Japanin Fukuokasta.
Pieneen kahden kilon pakettiini sulloin kilon teetä ja toisen kilon lähinnä shiba-aiheista krääsää. Ostin halvimman mahdollisen pahvilaatikon postista kahdella eurolla ja lähetin sen meriteitse matkaan reilulla kymmenellä eurolla. Matkan sanottiin kestävän korkeintaan kolme kuukautta, mutta moni oli saanut hitaammankin lähetyksen reilussa kuukaudessa Eurooppaan. Näin luin somen Japani-palstoilta. Vain muutama oli jäänyt vuosien aikana ilman pakettiaan; Japanin postia ylistettiin 99-prosenttisesti.
Niin minäkin ylistin aluksi, sillä samaan aikaan lähettämäni postikortit tulivat Japanista Suomeen parissa päivässä. Pakettia ei vaan kuulunut. Aloitin työt elokuussa ja päätin unohtaa paketin; sitten päätin kuitenkin vielä soittaa Postille. Yhtäkkiä vaihdoin meilejä ja vastasin useampaan Postin puheluun: pakettini oli löytynyt!
Pakettini oli tullut kuulemma jo heinäkuussa Ouluun, mutta minä sain sen vasta elokuun alkupuolella käsiini. Paketista ei tullut noutoilmoitusta. Ihmeellistä, sillä paketin päällä oli kaikki yhteystietoni meileistä ja puhelinnumeroista lähtien.
Mutta loppu hyvin, kaikki hyvin!
Joulu tuli minulle tänä vuonna 138 päivää etuajassa. Se tuli matchapaketeissa ja shibapyyhkeissä. Japanilaisissa mauissa ja tuoksuissa. Se toi paketillisen onnellisuutta ja lempeyttä. Mieleen monia kauniita hetkiä, jotka sain elää Japanissa keväällä 2018. Se kahden kilon paketti oli kokoaan paljon suurempi. Olin jo melkein unohtanut tuotteetkin, jotka lähetin. Henkisesti vastaanotin vähintään matkalaukullisen tavaraa.
Henkisesti sain vähintään matkalaukun kokoisen postipaketin.
Kaikesta huolimatta suosittelen paketin lähettämistä Japanista, jos siellä päin vierailee eikä laukkuun mahdu enää tavaraa. Lähetin myös Taiwanista muutaman kilon paketin, jossa oli lähinnä joogavaatteitani. Sen lähettäminen tuli hieman kalliimmaksi, mutta muutama kymppi on vähän verrattuna lentoyhtiöiden ylipainomaksuihin. Taipein paketti tuli sutjakkaasti, reilussa viikossa.
Mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Teelähetys lämmittää nyt syksyisissä päivissä erittäin paljon. Ja kuinka paljon säästinkään? Ainakin pari sataa euroa, kun ostin tuoretta kevätmatchaa Japanista ja lähetin ne sitten Suomeen. Esimerkiksi yksi pieni matchapussi (50 grammaa) maksoi esimerkiksi Fukuokassa noin kymmenen euroa, kun taas Suomessa sama tuote (viiden tähden tuore matcha 30 grammaa) voi maksaa jopa 50 euroa. Onneksi sain teekaupoissa apua senseiltäni, joka vinkkasi, että teeostokset kannattaa hoitaa lännessä. Jo Osakassa ja Tokiossa matcha maksaa vähän enemmän, mutta vielä paljon vähemmän kuin Suomessa.
Nyt minulla on taas hetkeksi teetä omaan käyttöön ja ystäville tarjottavaksi. Minulla on myös muistissa tunteet ja tietenkin tarina siitä, kuinka postipaketti yllätti 3,5 kuukauden jälkeen. Minulla on myös kamala ikävä reissuani. Ikävä uusia seikkailuja!
2 comments
Varmasti ihana yllätys!
Todellakin! Helpottaa tätä paluusokkia ja lämmittää viilenevissä kesäpäivissä. Vai onko tämä jo syksyä?